Ilveksen A-juniorien ensi kauden päävalmentaja on Jouko Myrrä. Myrrä on valmentanut neljä edellistä kautta Ilveksen C-junioreita. Avukseen Myrrä saa jo kaksi edellistä kautta C-junioreiden apuvalmentajana toimineen entisen Ilves-hyökkääjä Timo Peltomaan, sekä jo useamman vuoden Ilveksessä vaikuttaneen maalivahtivalmentaja Tapio Lintulahden. Myrrä on jo kuukauden verran ehtinyt vetämään jääharjoituksia ja kesän harjoitusrinki on kasassa.

– Aloitettiin 26.03. ja idea oli sellainen, että on avoimet jäät. Omat pelaajat oli siinä mukana ja mukaan sai tulla myös ulkopuolelta. Tutustuttiin siinä puolin ja toisin toisiimme. Ollaan tehty isolla porukalla töitä, välillä jäällä on ollut kerralla yli kolmekymmentä pelaajaa. Hommia on tehty hyvällä asenteella ja hyvässä hengessä, vaikka on ollut tällainen sekalainen seurakunta, Myrrä sanoo.

Mukana on ollut paljon eri-ikäisiä pelaajia. Myös vanhempia -92 syntyneitä ja jo juniori-iästä ulos kasvaneita pelaajia on ollut hakemassa jääaikaa. Nuorimmat mukana olijat puolestaan ovat olleet vasta -97 syntyneitä nuorukaisia.

– Se on ollut rikkaus tässä vaiheessa, että mukana on ollut kokeneita pelaajia. Kun esimerkiksi Eero Savilahti on ollut mukana, niin se on vienyt paljon arvokasta perimätietoa eteenpäin nuoremmille pelaajille.

– Se miten me ajatellaan, on se, että jos osaa luistella ja nimenomaan pelata, ei niillä kiloilla tai ikävuosilla ole kauheasti merkitystä. Jos pärjäät jalalla ja hahmotat peliä, niin ei sillä ole tässä kohtaa hirveästi merkitystä painatko 90 vai 65 kiloa, Myrrä kertoo.

Myrrä ehti valmentaa neljä vuotta C-junioreita. Ensi kauden A-juniorien pääikäluokat ovat vuosina 1994 ja 1995 syntyneet pelaajat. Myrrä on valmentanut näitä molempia ikäluokkia C-junioreissa. Mukana onkin paljon tuttuja pelaajia.

– Silloisista yläasteikäisistä on tullut miehiä.On ollut hienoa huomata paljon tuttuja naamoja A-junioreiden jengissä . Olen pirun ylpeä siitä, että näinkin monta poikaa on vielä niiltä ajoilta mukana, Myrrä toteaa.

Kesäharjoittelurinkiin valittiin noin kolmekymmentä pelaajaa. Pelaajat ovat eri ikäisiä keskenään ja fyysiset valmiudet ovat taustasta riippuen hyvinkin eri tasolla. Tämä asettaa valmennusjohdolle omat haasteensa.

– Vapun jälkeen mennään jäälle kerran viikossa. Saatetaan tehdä se kahdessa eri ryhmässä. Kesällä tullaan harjoittelemaan pienemmissä ryhmissä ja yritetään saada ihan yksilöllistäkin harjoittelua. Harjoitustausta, historia ja kroppa muokkaa sitä miten harjoitellaan. Eihän tuollaista kolmenkymmen hengen porukkaa pysty viemään yhtenä ryhmänä sillä tapaa, että se olisi kaikille hyvää harjoittelua, Myrrä kertoo kesäharjoittelusta.

Urheilullisuus ja oma tahto tärkeää

Jouko Myrrä painottaa useaan otteeseen urheilullisuuden merkitystä. Pelaajan on haluttava tehdä töitä tosissaan uransa eteen. Paikka usean pelaajan joukosta valitusta kesäharjoitteluringistä ei vielä lupaa muuta kuin paikan harjoituksissa.

– Nyt valittujen pelaajien kohdalla suurin juttu on ollut oma halu. Tuomas Tuokkola ja Sami Hirvonen ovat liigan puolelta selkeästi meille linjanneet, että urheillullisuus ja oma tahto tehdä töitä ja pelata Ilveksessä on se ykkösjuttu.

– Toivon, että tämä ryhmä on sellainen, ettei valmentajan tarvitse vetää ketään sieltä perässään. Toivon, että siellä olisi sisäsyntyisesti sellainen kilpailu, että kun kiekko putoaa syyskuun puolivälissä jäähän ja A-junioreiden SM-liiga alkaa, niin jokainen noista pelaajista olisi pistänyt kaikkensa likoon, että olisi mukana siinä pelaavassa kokoonpanossa.

– Se, että valitaan johonkin harjoitusrinkiin ei saa riittää vielä kenellekään. Tietysti jos harjoittelu ei maistu ja urheilullisuus ja muut elämäntavat eivät ole vaaditulla tasolla, rinki myös kapenee, Myrrä painottaa.

Tyypillisesti Ilves-juniori nähdään kiekollisesti lahjakkaana pelaajana. Myrrä haluaa nähdä myös paljon muuta, sillä pelkällä näppärällä kiekonkäsittelyllä ei nykyään enää pitkällä pötkitä.

– Tottahan se on, että tyypillinen Ilves-juniori on mielletty aina kiekollisesti taitavaksi ja näppäräksi pelaajaksi. Haluaisin lisätä siihen, että nykyinen ja tuleva Ilves-juniori olisi vahva ja hyvä voimaluistelija. Sen lisäksi, että olet hyvä luistelemaan, pitäisi olla myös vahva suoraluistelussa. Se ei riitä, että hienosti kaartelet ja kiertelet.

– Lisäksi haluaisin nähdä lisää ja terävöittää sellaista voittajan luonnetta. Ihan loppupeleissä näitä pelejä ei kuitenkaan ratkaista pelkästään pehmeillä käsillä ja hienoilla veiveillä, vaan sillä, että todella löytyy sitä sydäntä.

– Ilves pelaaja saa edelleenkin, ja sen pitääkin olla taitava, mutta sen pitää olla myös luonteeltaan vahva. Luonteella ratkotaan usein voittoja, sanoo Myrrä.

Kipinä valmennukseen syttyi jo peliuralla

Jouko Myrrän varsinainen valmentajaura alkoi neljä vuotta sitten Ilveksessä, mutta jo sitä aiemmin seitsemän Itävallassa vietetyn pelivuoden aikana Myrrä oli mukana junioreiden valmennuksessa. Myös muut opinnot ovat palvelleet jääkiekkovalmentajan uraa.

– Turun vuosina opiskelin urheiluhierojaksi ja olin kesät töissä fysikaalisessa hoitolaitoksessa. Pelicansin vuosina opiskelin liikunnanohjaajaksi. Kävin ne kaikki koulut sillä mielellä, että jonain päivänä alan valmentamaan.

– Itävallan vuosina vedin vähintään kerran viikossa treenit jollekin juniorijoukkueelle. Yhtenä vuonna olin siellä myös valmennuspäällikkönä, mutta en suunnitellut kokonaisuutta tai jakanut jäävuoroja, vaan olin enemmänkin sellainen valmentajien ”isoveli”, ”Jokke” kertoo valmennusuransa ensiaskelista.

– Alun perin oli perheen kanssa tarkoitus jäädä Itävaltaan ja valmentaa siellä, mutta vaimo sai täältä töitä ja poika pääsi saksankieliseen kouluun Tammelassa, niin palattiin sitten Suomeen.

Intohimo valmennukseen säilynyt

Kun Myrrä päätti parikymmentävuotta miesten sarjoissa kestäneen pelaajauransa, oli aika siirtyä päätoimiseksi valmentajaksi. Ihan sattumalta ei Ilves-takkia pikkupoikana päällään kantanut Myrrä Ilvekseen päätynyt.

– Ennen viimeistä Itävallan vuotta vein yhteystietoni Ilves ry:n toimistoon ja sanoin, että saataan vuoden parin päästä palata Suomeen, että jos olisi jotain juniorivalmentajan hommia tarjolla. Suomeen palattuani valmennuspäällikkö Ilkka Pakarinen sitten otti yhteyttä ja tarjosi töitä.

– Ensimmäiset pari vuotta olin töissä Ilves ry:llä opetusministeriön järjestämällä seuratuella, Jokke kertaa varsinaisen valmennusuransa ensi askeleita.

– Käytän edelleen valmentaessani samaa Ilves-pipoa, jonka joskus pikkupoikana ostin, Jokke naurahtaa.

Neljässä vuodessa jääkiekkoa hengittävä Myrrä kertoo oppineensa paljon.

– Kun katsoo neljä vuotta taaksepäin, niin sellainen intohimo ja lapsenomainen innokkuus tulla joka päivä hallille ovat edelleen olemassa. Mutta se millainen valmentaja olin silloin kuin aloitin ja se millainen olen nyt, niin on siinä eroa kuin yöllä ja päivällä.

– Ilves on minua tämän arkityön lisäksi kouluttanut ja olen käynyt jääkiekkovalmentajan ammattitutkinnon ja huippuvalmentajan tutkinnon. Pelkkä arjen pyörittäminen ja hyvien harjoitusten vetäminen ei valmentajalle riitä, vaan pitää hallita kokonaisuutta ja sitä, että se menee eteenpäin.

– Tärkeimmät asiat on ollut löytää erilaisia mittareita, mistä näkee, että sekä pelaaja, että se peli kehittyy.Toinen juttu on se, että on oppinut paremmin valmennustiimin merkityksen, Jokke toteaa.

Valmentajan työ on vaativa ja omistautumista vaativa työmaa, varsinkin nuorten parissa toimiessa.

– Se on tasapainoilua jääkiekon, koulun, armeijan ja vapaa-ajan välillä. Ei ne harjoitukset aina ole hienoja ja joskus voi tuntua todella pahalta. Mutta vastaavasti sitten taas keväällä voi mahdollisesti tuntua todella hyvältä. Jos meillä on vaikka kahdet jääharjoitukset päivässä, jää siinä vielä aika paljon tunteja vuorokauteen. Täytyy saada pojat ymmärtämään, miten ne tunnit voisi käyttää, että ne palvelisivat seuraavaa jääharjoitusta. Kyllä minä haluaisin tehdä näistä pojista kiekkoilijoiden lisäksi urheilijoita.

– Silloin kun lähdin tähän hommaan, olin sinisilmäinen idealisti. Nyt olen hyvään uskova optimisti. Kyllä siperia on opettanut ja kyllä koutsin täytyy pystyä puuttumaan myös ikäviin asioihin, siinä tarvitaan sellaista vahvaa johtajuutta.Mutta kyyniseksi en ole tullut, hymyilee Myrrä.

– Jostain luin viisaan jutun, että jos haluaa olla hyvä opettaja, pitää olla ahne oppilas.

Hyvä tiimi tärkeä asia

Myrrä korostaa useaan otteeseen tiiminsä merkitystä. Valmentajien lisäksi siihen kuuluu myös muita olennaisia osia.

– Huoltajat Pentti Aho ja Jyrki Allonen, sekä joukkueenjohtajana jatkava Markku Valmiala. On todella hienoa, että tämä kynttilän sydän on edelleen mukana, vaikka valmennus vaihtuikin. Nämä osaavat opettaa taas uusia nuoria niin sanotusti talon tavoille, Myrrä kiittelee arvokkaan työn tekijöitä.

– Lintulahden Tapsan kanssa on tehty paljon töitä yhdessä ja Tapsa keskittyy fysiikkapuoleen ja etenkin maalivahtien valmentamiseen.

– Peltomaan Tinken rooli on aika paljon jääharjoittelussa ja pelissä. Tinke tuo myös aika leveät hartiat Ilves-historiaa sekä perinteitä ja tarinoita, jotka myös ovat tärkeitä. Jos seuralla on hienoja perinteitä ja pelaajapersoonia, on tärkeää, että niitä tuodaan esiin näille nykynuorille.

– Meillä on hyvä tiimi ja pystytään me vaikka pullakahvilla ollessamme välillä puhumaan jostain muustakin kuin jääkiekosta, Myrrä virnistää.

Lopuksi Jouko Myrrä tiivistää A-juniorijoukkueen päätehtävät.

– Tottakai meidän ykköstehtävä on kasvattaa pelaajia liigajoukkueeseen. Lisäksi Ilveksen A-nuoret ovat näyteikkuna Ilveksen juniorityöstä, joten kyllä meidän on pelejä voitettava ja pelattava hyvää jääkiekkoa. Toivottavasti saadaan ihmisiä myös katsomoon ja ne aistivat joukkueesta hyvän hengen ja tekemisen meiningin.