Ilves sijoittui Hämeenlinnan Tarmon jälkeen hopealle.

Joukkue menetti nuoren Harry Honkasen ja kuuden SM-sarjakauden Henry Kvistin. Tilalle Ilves hankki Kauko Mäkisen ja Erkki Liljeroosin.

Kauden aluksi Ilves teki Suomen pääsarjatason ”ikuisen” ennätyksen voittamalla 4. tammikuuta 1948 TPS:n 31–0 (12–0, 3–0, 16–0). Ilveksen maaleista seitsemän merkittiin Aarne Honkavaaralle, neljä Osmo Huhdille, Kalle Havulinnalle, Eero Saarelle, Pentti Isotalolle ja Teuvo Hellénille sekä kaksi Lotfi Nasibille ja yksi Jukka Wuoliolle.

Myös Tammerfors Bollklubb sai tuta Ilveksen taidot: Ilves voitti rumaotteiseksi muuttuneen ottelun 10–1. Ilveksen maalintekijöinä toimivat Honkavaara (3), Huhti (2) ja Havulinna (2) sekä Wuolio, Saari ja Isotalo (kukin 1). TBK:n lohdutusmaalin teki Veikko Kuula.

Myös Åbo IFK sai kyytiä Koulukadulla lukemin 21–5. Kalle Havulinna sivusi ottelussa Aarne Honkavaaran TPS-ottelun tekemää yhden ottelun maaliennätystä: hänkin teki ÅIFK:ta vastaan seitsemän maalia.

Ilveksen lento katkesi Hesperiassa Helsingfors Skridskoklubbin vieraana 3–4-tappioon. Ottelun voittomaali syntyi vasta viimeisellä minuutilla HSK:n Karlssonin lavasta.

Mestaruustoiveiden elättäminen edellytti toiseksi viimeisellä kierroksella voittoa Hämeenlinnan Tarmosta, mutta toisin kävi. Tarmo haki voiton Koulukadulta 4 000 katsojan edessä 8–1 ja varmisti mestaruutensa. Ilveksen ainoan maalin teki Osmo Huhti, joka kavensi kolmannessa erässä 1–6:een.

Päätöskierroksella Ilves voitti TBK:n ja nousi TBK:n ohi hopealle paremman maalieronsa (+56 vastaan +17) turvin. Tarmo vei mestaruuden jäätyään kolme kautta peräkkäin Ilveksen jälkeen hopealle.

Aarne Honkavaara voitti toisen kerran sekä SM-sarjan piste- että maalipörssin.

Jussi Linkosuon äidin setä, amerikansuomalainen Emil Peterson lahjoitti Ilvekselle jääkiekkovarusteita: 12 paria Johnson-merkkisiä luistimia ja peliasut. Peliasu oli kopio Chicago Blackhawksin mallista – lukuun ottamatta värejä ja seuratunnusta. Peterson kutsuttiin seuran kunniajäseneksi.