Ilves sai toisen kerran peräkkäin pronssimitalit. Suomen pääsarjaa pelattiin viimeistä kertaa SM-sarjan nimellä sarjamuotoisena – ilman pudotuspelejä.

Ilveksen uusia vahvistuksia olivat Pekka Kuusisto, Seppo Suoraniemi, Denis Bavaudin ja Jukka Hirsimäki. Tehokkaimmista pelaajista ringistä lähtivät veljekset Reijo ja Markku Hakanen sekä Jorma Kallio. Joukkueen jättivät lisäksi Kari Palo-oja, Pekka Rampa ja Heikki A. Salminen.

Edelliskaudella ensikertaa edustusjoukkueeseen varalle nostettu Markus Mattsson sai torjuntavastuuta jo 15 ottelussa. Jukka Airaksinen korvasi Erkki Järvisen – muuten maalivahtipaletti säilyi ennallaan.

Ilveksen pronssi irtosi pisteen erolla Jokereihin. Mestaruuden vei ylivoimaisesti Tappara – samoin IFK:n hopea oli selviö. Ilveksen pronssi perustui erinomaiseen loppukauteen: joukkue voitti viimeisestä kymmenestä ottelustaan kahdeksan ja pelasi kaksi ottelua tasan. Päätöskierroksella Ilves nautiskeli kauden suurimman murskavoittonsa, kun Lukko kaatui Hakametsässä 13–2.

Puolestaan huonoin ajanjakso osui marras-joulukuun taitteeseen, jolloin Ilves voitti kahdeksasta ottelustaan vain yhden ja hävisi loput seitsemän. Kylmintä kyytiä antoi 21.11.1974 Helsingissä Jokerit, joka murskasi Ilveksen 12–1.