Ilves jäi runkosarjan ykkössijan jälkeen pudotuspeleissä pettymyksellisesti neljänneksi.

Ilveksen A-nuorissakin viihdyttänyt taituri Mika Nieminen palasi kahden Kiekkoreippaan-vuotensa takaisin Tampereelle ja pelasi ensimmäistä kertaa Ilveksen edustusjoukkueessa. Joukkue vahvistui myös Vesa Salolla, Pasi Huuralla, Timo Peltomaalla ja Juha Pajuojalla. Ehkä suurin pommi nähtiin kuitenkin syksyllä: Raimo Helminen palasi kesken kauden Pohjois-Amerikasta vahvistamaan Ilvestä entisestään. Lähtijälistalle kirjattiin Jordy Douglas, Jarmo Kekäläinen, Hannu Henriksson, Jopi Parviainen, Petri Sullanmaa ja varamaalivahti Timo Mäki.

Ilves voitti ensimmäistä kertaa SM-liigan runkosarjan. Se myös tahkoi eniten maaleja (227). Vuoden 1988 puolella pelatuista 16 runkosarjaottelusta Ilves hävisi vain kolme ja voitti loput. Kuusi pelaajaa rikkoi 20 maalin rajapyykin.

Pudotuspelit alkoivat välierillä Lukkoa vastaan, joka oli selvittänyt tiensä pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa. Lukko antoi välierissä kuitenkin sokkihoitoa: Ilves oli kipsissä ensimmäisessä välierässä Tampereella ja hävisi 1–4. Raumalla Ilvestä odotti toisessa välieräottelussa täpötäysi Äijänsuon halli. Dale Derkatch onnistui maalinteossa heti ottelun alussa, mutta kolmesta seuraavasta täysosumasta vastasi kotijoukkue Lukko. Ilves nousi kuitenkin Juha Järvenpään kahdella maalilla toisessa erässä tasoihin. Ilves jatkoi hillitöntä painostustaan, mutta potin korjasi Lukko: Arto Heiskanen tykitti erotuomari Pertti Juholasta pompanneen kiekon verkkoon ajassa 58.37.

Kolmannessa välierässä Ilves oli selkä seinää vasten. Toisessa erässä Lukko karkasi 4–1-johtoon, jonka Ilves kiri päätöserän alussa 2–4:ään. Tamperelaispainostus päättyi jälleen nolosti, sillä Jari Torkki laukoi 2–1-hyökkäyksestä ratkaisevasti jo 5–2. Lopulta Lukko korjasi kolmannen voiton lukemin 6–2. Pronssiottelun Ilves hävisi alle 3 000 katsojan edessä HIFK:lle.

11.10.1987 pelattu Ilves–TPS-ottelu oli Ilveksen 1000. sarjaottelu.