Ilves oli hopealla. Runkosarjassa Ilves tuli kolmanneksi 60 pisteellä. Playoffseissa nujertui ensin SaiPa suoraan otteluvoitoin 3–0 ja saman kohtalon koki edelliskauden mestari Jokerit. Finaalissa HIFK oli kuitenkin voittamaton ja juhli mestaruutta häviämättä peliäkään pudotuspeleissä. Ilveksen kausi päättyi Olli Jokisen jatkoaikasivallukseen ajassa 71.17.

Liigan pistepörssiykkönen oli Peter Larsson, 58 pistettä. Kärkiviisikkoon mahtuivat myös Raimo Helminen (48) ja Allan Measures (44). Syöttötilaston kärjessä oli kaksikko Larsson (39) ja Helminen (36). Playoffissa Robert Burakowsky ampui seitsemän osumaa, jolla hän jakoi maalintekijätilaston ykköstilan.

Kausi 1997–1998 – silausta vaille täydellinen

Kaudella 1997–1998 Ilves saavutti parhaan sijoituksensa (toinen sija) sitten kevään 1990. Vladimir Jursinov juniorin valmentama joukkue pelasi silmiähivelevää ja tehokasta klapklap-kiekkoa. Se dominoi SM-liigan syyskautta suorastaan totaalisesti.

Kevät 1997 oli päättynyt Jokerit-välieräsarjan jälkeen tappiolliseen pronssiotteluun HPK:ta vastaan. Keskushyökkääjä Raimo Helminen oli edelliskaudella pelannut ensimmäisen kautensa Ilveksessä sitten ulkomaanvuosiensa jälkeen, lupaava maalivahti Vesa Toskala oli vuoden kokeneempi ja joukkuetta oli vahvistettu mukavasti lähtijöiden jäädessä vähiin.

Nimekkäimmät uudet vahvistukset olivat JyPHT:ssa loistanut laitahyökkääjä Peter Larsson, TPS:n 1990-luvun alun triplamestaruusputken ryhmän puolustaja Mikko Haapakoski, tehokkaiden SaiPa- ja Tappara-vuosien jälkeen NHL:ääkin kokeillut hyökkääjä Vesa Viitakoski ja Lukossa 1990-luvun puolivälissä raudanlujia siniviivakuteja ampunut puolustaja Joni Lehto. Uudet vahvistukset vahvistivat joukkuetta selvästi eikä lähtijälistakaan (muun muassa Semi Pekki ja Hannu Henriksson) ollut merkittävä.

Sarja-avaus saa Ilveksen hykertelemään

Kausi ei olisi voinut upeammin alkaa. Vastassa oli kahden edelliskauden mestari Jokerit ensimmäisessä liigaottelussaan Helsingin Hartwall Areenalla. Kaiken piti olla katettu Jokerien kolmannelle peräkkäiselle mestaruudelle. Jokereilla oli kasassa nimilistan puolesta varsinainen unelmajoukkue, joka asteli paria tuhatta vaille täyden hallin (11 043 katsojaa) edessä Tähtien sodan tunnusmusiikin säestämänä jäälle.

Jokeri-puolustaja Pasi Sormunen saikin 14. minuutilla kunnian tehdä hallin avausmaalin liigassa, mutta, mutta… Välierissä katkeraa kalkkia edelliskeväänä Jokereita vastaan maistanut Ilves varasti tämän jälkeen show’n. Paria minuuttia myöhemmin näet Peter Larsson jatkoi päätylasista kimmonneen Allan Measuresin kudin verkkoon. Toisen erän puolivälin lähestyessä Riku Niemelä sörkki Jokeri-pakin jaloista 2–1 ja heti perään Juha Järvenpää ajoi väkisin maalille ja löi luvut jo 3–1:een. Jokerit kavensi Ilveksestä kaapatun Mika Arvajan maalilla päätöserässä 2–3:een, mutta nämä jäivät loppulukemiksi.

Ilves-pukukopissa tunnelmat olivat ottelun jälkeen suorastaan hykertävän iloiset. Esimerkiksi maalivahti Toskala kommentoi MTV3:n Jari Porttilan kysymykseen ottelun lopun jännityksestä seuraavaa: ”Heheh… no… heheh… heheh… no kyllä se lisää [jännitystä], mutta tota, kyllä se kello pitää yrittää unohtaa sieltä valotaululta ja… heheh… ja… heheh… keskittyä siihen peliin vaan.”

Kymmenen ottelun voittoputki ja jälleen makoisa Jokerit-voitto

Ilves kärsi kaksi tappiotakin syyskuussa, mutta 25. syyskuuta 1997 Helsingin jäähallista HIFK:n vieraana alkoi kymmenen ottelun voittoputki. Sen ehdoton helmi oli seuraava kohtaaminen Jokereita vastaan – nyt Tampereella. Jokerit oli juuri vaihtanut valmentajaansa Sakari Pietilästä Curt Lundmarkiin Jyväskylässä kärsityn 0–6-tappion jälkeen. Hakametsän halli oli Ilves–Jokerit-ottelussa viimeistä paikkaa myöten täynnä (8 044 katsojaa).

Hakametsä sai ensimmäistä kertaa aihetta iloon kolmannella minuutilla. Vesa Viitakoski ja Tomi Hirvonen karvasivat kiekon ennen siniviivaa hyökkäykseen pyrkineeltä Jokerit-puolustajalta, Hirvonen kiersi B-pisteelle ja yritti syöttöä toiselle B-pisteelle Juha Hautamaalle, mutta kiekko kimposikin katkoa yrittäneen Jokerit-puolustajan mailasta Haapakoskelle, joka lakaisi per oitis tolpan kautta 1–0. Minuuttia myöhemmin vieraiden Patrik Juhlin onnistui tasoittamaan pelin miinuskulmasta. Sama ruotsalainen vei paluukiekosta Jokerit 2–1-johtoon.

Päätöserässä oli todellakin tuleville sukupolville kertomista. Ilves haki tasoitusta hullunlailla ja halli kannusti omiaan. 47. minuutilla Martti Järventie antoi puolustussiniviivalta syötön hyökkäyssiniviivalle Hannu Mattilalle, joka teki samanlaisen äärimmäisen kauniin pujottelumaalin kuin teki 1,5 vuotta myöhemmin (keväällä 1999) hädän hetkellä Hämeenlinnassa kolmannessa puolivälierässä. Ensin Mattila ujutti helponnäköisesti itsensä kiekon kanssa Pasi Saarelan ohi ja koukattunakin sujautti laatan verkkoon: 2–2!

Viisi minuuttia myöhemmin 52. minuutilla oli aloitus Ilveksen hyökkäyspäädyssä. Viitakoski voitti aloituksen, Sami Wahlsten jatkoi kiekon välittömästi siniviivaa kohden ja Haapakoski latasi jälleen: 3–2! Viimeisellä sekunnilla Raimo Helminen sai vielä siirtää Sami Ahlbergin maalin takaa kaivaman kiekon tyhjään maaliin ja loppulukemiksi kirjattiin 4–2.

Tasaiset paikallispelit – kahdella poikkeuksella

Ilveksen kymmenen ottelun voittoputki katkesi Turussa 30. lokakuuta 1997, vaikka joukkue nousi 1–5-tappiolukemista päätöserässä jo maalin päähän. Pari viikkoa myöhemmin Ilves kohtasi maajoukkuetauon jälkeen Tapparan ollessaan reippaassa sarjajohdossa. Kauden 1997–1998 paikallispelit olivat tasaisia: kummatkin voittivat kahdesti ja kahdesta pelistä kirjattiin tasapeli. Jos ensimmäisen paikallispelin Tappara vei nimiinsä 6–2, voitti Ilves tämän marraskuun 13. pelatun Tampereen-derbyn 7–2. Ilveksen pelejä selostaneen Radio Moron muuten niin rauhallinen Jukka Loukiokin innostui parissa otteessa:

2.40 Allan Measures (Raimo Helminen) 2–0 yv: ”Aloitus Tapparan siniviivalta… Measures laukoo kie-kiekon MAALIIN! Punaviivalta!!! Siinä Noronen kyllä nyt todella tekee ihmeellisen torjunnan! Hän yrittää ottaa rukkasella kiekkoa ja punaviivalta lyödään kiekko maaliin, pelattu 2.40.”

3.23 Matti Kaipainen (Juha Hautamaa, Tomi Hirvonen) 3–0: ”Kiekko on Tapparalla siniviivalla… Jälleen hyvin peittää Hautamaa ja häntä siinä rynnitään, mutta Hirvonen tulee kiekon, syöttö maalin etsintään, KIEKKO ON MAALISSA, 3–0!!! Ja Kaipainen tekee!”

50.55 Pasi Puistola (Raimo Helminen, Peter Larsson) 7–2: ”Maalin edessä olisi ollut Ahlberg, mutta syöttöä ei tule… Helminen, ja siitä lähtee jälleen laukaus ja kiekko maaliin! Ja se on Puistola, joka tekee 7–2! Tämä on… yhtä teurastusta!”

Alavire iskee marraskuun puolivälissä

Ilves jatkoi menoaan ja lauantaina 15. marraskuuta 1997 joukkue sai vastaansa Hakametsään Helsingin IFK:n. Tämä ottelu oli syyskauden kruunu: Ilves otti 3–0-voitolla peräti kymmenen pisteen sarjajohdon kahden pisteen voittoja jakavassa SM-liigassa. Maalivahti Toskala kilautti toisen kerran maalirautoja toisessa päädyssä – edellisen kerran syyskuun lopussa Lappeenrannassa ja nyt HIFK:ta vastaan. Toskalalla oli leikkisästi varaa jo sadatella pelin jälkeen, että onnetar rouva Fortuna on kääntänyt hänelle päänsä…

Niinpä Ilveksellekin oli aika tulla välillä myös tasapelejä ja tappioita. Itse asiassa joukkue saalisti joulutaukoon mennessä vain kaksi voittoa tämän HIFK-kotipelin jälkeen. Sarjajohto alkoi huveta tammikuussa. Media pääsi hehkuttamaan sarjajohdon vaihtuneen yhden pelin enemmän pelanneelle TPS:lle sunnuntaina 18. tammikuuta 1998. Ilves voitti seuraavana tiistaina rästikierroksella KalPan ja nousi takaisin ykköseksi, mutta sen jälkeen ei Ilves enää kärkipaikkaa runkosarjassa päässyt pitämään.

Ilves-johto huolestui pari kuukautta kestäneestä alavireestä ja halusi mestaruuden. Ilves osti pudotuspelihaaveensa menettäneeltä JYPiltä ruotsalaiset hyökkääjät Robert Burakowskyn ja Håkan Åhlundin tammikuun lopussa muutama päivä ennen siirtoajan umpeutumista.

Willmanin uskomaton jäähytuomio Turun-kärkikamppailussa

Lauantaina 31. tammikuuta 1998 Ilves vielä yritti hiljaista paluuta sarjakärkeen, kun se ja TPS kohtasivat Turussa. Ottelussa mentiin tasaisissa merkeissä (2–2) päätöserän lopulle asti, kunnes päätuomari Heikki Heikkilän arvostelukyky petti totaalisesti.

Ilves-puolustaja Timo Willman oli omassa päädyssään tuiki tavallisessa kamppailutilanteessa, kunnes näki Heikkilän nostavan käden pystyyn jäähyn merkiksi. Willman heitti äimistymisen merkiksi rauhallisesti hanskansakin jäähän, mutta nosti ne välittömästi käteensä. Jäähylle komennettiinkin väärä mies – Mikko Haapakoski! Ilveksen vaihtoaitiosta kuului kakkosvalmentaja Matti Kaarion neuvotteluun pyytävät huudot ”Heikkilä, hei! Heikkilä!”, mutta ne kaikuivat kuuroille korville. TPS teki 13 sekuntia ennen loppua voittomaalin.

Matsin jälkeen lehdistötilaisuudessa Ilveksen sanaa käytti päävalmentaja Jursinov juniorin sijaan silminnähden järkyttynyt Kaario. ”Tiedetään, että täällä on tänään kärkikamppailu. Ja sitten sen tuomitsevat tän tason tuomarit! Ei muuta. Kiitos.”

Ilves runkosarjassa kolmanneksi, runkosarjan päätöspelissä väriä

Myös HIFK meni Ilveksen ohi sarjataulukossa, ja päätöskierroksella sunnuntaina 15. maaliskuuta 1998 nähtiin joukkueiden välinen ottelu, jolla ei ollut sijoitusten kannalta merkitystä. Runkosarjan kolmanneksi tullut Ilves oli tv-pelissä altavastaajana ensimmäisen puoliskon ja parasta antia olikin Sami Karjalaisen kuuluisa hyökkäys IFK-tähtihyökkääjä Jan Calounia kohtaan. Caloun ilmeisesti löi Karjalaista päädyssä mailanpäällä sukukalleuksille, Karjalainen katsoi hetken Calounia silmiin ja pudotti sitten hanskansa. Yksipuolinen kulmatappelu päättyi pian, mutta tämän jälkeen valmentajat, kapteenit ja tuomarit keskustelivat pitkään.

HIFK alkoi kostaa Calounin saamat kolhut jäähyilemällä, ja Ilves tuli mukaan peliin. 49. minuutilla Haapakoski laukoi suoraan syötöstä 2–3. Pari minuuttia ennen loppua Olli Jokinen menetti kiekon viimeisenä miehenä ja Sami Ahlberg kiemurteli lukemat tasoihin. Runkosarja päättyi tähän, eikä kukaan uskonut joukkueiden enää kohtaavan pudotuspeleissä, sillä se edellytti TPS:n tippumista jo puolivälierissä.

SaiPa lopulta pelkkä suupala puolivälierissä

19. maaliskuuta 1998. Halli pimeänä, keltavihreät valot vilkkuvat jäällä ja Ilves tulee savun keskeltä jäälle Van Halenin Right Now’n soidessa ja Sami Hintsasen kuuluttaessa. Raimo Helminen tietysti viimeisenä. It’s Playoffs Time! Ilves kohtaa puolivälierissä kuudenneksi tulleen yllätysjoukkue SaiPan. Kissapedot ovat enemmän kuin valmiina pudotuspeleihin. Joukkue murskaa SaiPan ensimmäisessä pelissä peräti 10–2, mutta Helminen toteaa pelin jälkeen MTV3:n haastattelussa viisaita sanoja: ”Ehkä se [tilanne] sitten repesi siinä, kun peli oli jo selvä.” Ilveshän siirtyi 43. minuutilla SaiPan kavennuksen jälkeen 5–2-johtoon ja sen jälkeen leikitteli lappeenrantalaisia miten tahtoi.

Toinen kohtaaminen Lappeenrannassa ei ollut niin selvä peli. Ottelu eteni pitkälle lukemissa 0–0. Matsista on jäänyt historiaan kaksi pelaajaa: Timo Willman ja Raimo Helminen. Ensimmäisessä päätapahtumassa SaiPa-pelaaja löi Helmistä Ilveksen hyökkäyspäädyn maalineduskahinassa. Willman otti siniviivalta vauhdin ja tyrmäsi saipalaisen maalia päin. Willmanille tuomittiin totta kai sekunnin sadasosassa pelirangaistus, mutta linjatuomarilla oli kova työ saada Vilu toisen päädyn ovesta pihalle. Willman jäi nimittäin vielä kahinaan tarkkailemaan tilannetta ja yritti monta kertaa matkalla päätyovea vielä luistella takaisin SaiPa-päätyyn.

Toinen päätapahtuma oli vähemmän aggressiivinen. Ilves pelasi ylivoimaa 49. minuutilla ja Järventie laukoi siniviivalta ohi maalin, mutta Helminen nosti paluukiekon maalin kattoon: loppulukemat 1–0 olivat syntyneet. Aamulehti otsikoikin ottelusta seuraavassa lehdessään: ”Helminen tuuletti kuin Pecos Bill”.

Kolmas peli Tampereella oli Ilveksen hallussa ja joukkue marssi välieriin toisena vuotena peräkkäin. JYP:istä tammikuun lopun siirtorajan kynnyksellä hankittu Robert Burakowsky (2+0) vertyi sopivasti huippukuntoon kauden tärkeimpien ottelujen hetkellä. ”Runkosarjassa peli oli tukkoista, kun jalat eivät toimineet kunnolla. Nyt löytyy liikettä ja sen myötä tehoakin”, hän selvitti. Välierissä Ilveksen vastaan asteli edellisvuoden tapaan Jokerit.

Jokerit taipuu värikkäiden vaiheiden jälkeen voitoin 3–0

Jos kauden aikana oli Jokereille maksettu vanhoja kalavelkoja, oli nyt aika maksaa loputkin. Välierien ensimmäinen ottelu pelattiin Hakametsässä. Tulostaulun näyttäessä aikaa 10.44 oli Ilves jo 3–0-johdossa! Loppu pelistä mentiinkin tasaisemmin ja Ilves korjasi avausvoiton 4–3.

Ottelun jälkeen Jokerien kauden kolmas päävalmentaja Hannu Kapanen meuhkasi Ylen Laura Ruoholan haastattelussa: ”Ensimmäisessä erässä Ilves teki maaleja, koska maalit olivat väärässä paikassa ja [maalivahti Ari] Sulander oli sijoittunut väärin. Maalivahtihan kattoo ringistään, miten sijoittuu, ja nyt maali oli päin persettä! Kysykää vaikka kenttämiehiltä!”

Toinen ottelu Helsingissä meni Ilveksen nimiin 4–2. Yhtä vaille kaikki maalit tehtiin ottelun ensimmäisen puoliskon aikana ja viimeinenkin oli Sami Ahlbergin tyhjiin kuljettama. Oli aika kolmannen kohtaamisen lähes täydessä Hakametsässä.

31. maaliskuuta 1998 käydystä kamppailusta tuli klassikko. Ilves otti johdon avauserän puolivälissä Allan Measuresin siniviivan alta lähteneellä rannelaukauksella. Sulanderin paikan ottanut Markus Kettererkään ei näyttänyt auttavan Jokereita suosta ylöspäin. Jokerit tasoitti Patrik Juhlinin helpolla maalilla 26. minuutilla, mutta Ilves rauhoitteli hyvin kannustaneita kannattajiaan, kun Juha Hautamaa sijoitti 31. minuutilla läpiajon kaltaisessa tilanteessa kiekon ohi Kettererin. Ilves johti kuitenkin vain maalilla.

Kolmatta erää oli pelattu 48.31, kun nähtiin Ilveksen yksi kovimmista taistelumaaleista. JYP:istä tullut pudotuspelien pisterohmu Burakowsky syötettiin läpiajoon. Burakowsky harhautti jo Kettererin, mutta kiekko suuntautui sivurautaan. Jokerit-pakki siivosi kiekon kulmaukseen, jossa kuitenkin Bura jo odotti ja tämä sivalsi Ilveksen 3–1-johtoon! Costello Companyn We Are the Kings pauhasi upeampana kuin koskaan ja kuuluttaja Sami Hintsanenkin oli ekstaasissa maalia kuuluttaessaan: ”ILVE-EEEEEEEEEEES, kolmas maali! Maalintekijä numero 29, Robert Bura-kowsky!”. ”En oikein itsekään tiedä, miten kiekko tuli minulle uudestaan, mutta yritän aina ampua. Tietenkin siinä oli onneakin, että kiekko meni sisään, mutta näin maalivahdin olleen vähän huonosti sijoittunut”, Burakowsky sanoi.

Mikään ei kuitenkaan tule ilmaiseksi. Ajassa 58.47 Jokerit-ikoni Otakar Janecky toi Jokerit vielä kerran taisteluun mukaan ohjaamalla Mika Strömbergin siniviivaheiton ohi hölmistyneen Vesa Toskalan. Alkoivat raastavat minuutit. Aivan viime sekunneilla Ilves purki kiekon Jokerit-päätyä kohti, kiekko lipui hitaasti mutta ärsyttävän varmasti yli Jokerien päätyviivan ja päätuomari vihelsi pitkän kiekon. Vihelsi siitäkin huolimatta, että Jokerit-pelaaja olisi kiistattoman tulkinnan mukaan vielä vaivattomasti ehtinyt kiekkoon eikä pitkää kiekko olisi pitänyt enää viheltää. Raimo Helmisen johdolla kentällä ollut Ilves-tähdistö haukkoivat henkeään väsyneinä. Jursinov junior ei ottanut aikalisää siitä huolimatta.

Onko tämä viimeinen aloitus Ilveksen B-pisteellä? Kiekko putoaa jäähän, tv-lähetyksessä kuuluu Jokerit-koutsi Kapasen sanat ”Veikon piti aloittaa!” ja Ilves painaa kiekon laitaan. Summeri soi. Ilves on finaaleissa! Instrumentaalikappale Na Na Na Na, Hey Hey, Goodbye toivottaa välittömästi summerin soitua Jokerit pronssiotteluun. Yleisö taputtaa biisin tahdissa villinä ja Ilves-joukkue juhlii finaalipaikkaa laidassa, jonne kiekko viimeisenä jäi. Onko tämä meidän keväämme?

Allan Measures tokaisi välierien tauottua: ”Nyt on ollut kymmenen vuoden kuiva kausi, mutta olemme menneet askel kerrallaan eteenpäin ja seuraavaksi on IFK:n vuoro”.

Myös Jursinov junior arvioi finaalien alla kesällä 1995 alkanutta Ilveksen ja hänen yhteistä matkaansa: ”Pääsin seuraan, joka aloitti tavallaan pohjalta. Minä esitin, että jos voisin yrittää omalla linjallani, lähtisin. Sen hyväksyi myös seurajohto”, Jursinov kertoi.

”Minun mielestäni finaalipaikka on jo sinänsä palkka tehdystä uutterasta työstä pojille, jotka ovat oppineet kolmessa vuodessa ymmärtämään, millaista on tiimityöskentely”, aprikoi Jursinov.

Tasainen ja tarkka avausfinaali

Finaaleissa Ilves saa vastaansa HIFK:n. Runkosarjan kahdeksas Kiekko-Espoo oli kuin olikin pudottanut runkosarjan ykkösen TPS:n puolivälierissä, joten ennalta epätodennäköinen finaalipari HIFK-Ilves toteutui. HIFK oli jyrännyt K-Espoon myös kolmessa pelissä. Alkuperäisen aikataulun mukaan viimeisen välierän ja ensimmäisen finaalin välille jäi noin viikko. Finaaleita ei kuitenkaan aikaistettu.

Helsingin jäähalli, tiistai 7. huhtikuuta 1998 klo 18.29. Tukkansa vaalentaneet Ilves-pelaajat ovat valmiina ensimmäiseen finaaliin vaihtoaitiossa. Myös noin 500 Ilves-kannattajaa hallin katonrajassa ovat valmiina. Maalivahti Vesa Toskala luistelee pimeässä jäähallissa maalilleen kuten myös avauskentällinen omille paikoilleen. Tästä lähtee.

Avauserä on tarkkaa kiekkoa, kuten finaaliotteluksi arvata saattaa. Ensimmäiselle erätauolle lähdetään lukemista 0–0. Toisen erän alussa HIFK saa ylivoiman. Kimmo Timonen heittää kiekon Ilves-maalille, Olli Jokinen ohjaa ja kiekko lepattaa ohi Toskalan: 1–0 HIFK:lle. Kotijoukkue onnistuu ensimmäisen kerran, mutta Ilves ei lannistu. Toisessa erässä ei nähdä enempää maaleja. 44. minuutilla Ilves on puolestaan ylivoimalla. Mutta mitä tapahtuu! Jarkko Ruutu karkaa läpiajoon ja saa kiekon niukasti ohi Toskalan… 2–0. Tärkeä avausfinaali päättyy näihin lukemiin ja ilvesläiset odottavat vihaista Ilvestä kahta päivää myöhemmin kiirastorstaina Tampereella.

”Hyökkäyksessä ei tapahtunut mitään, ainakaan silloin, kun minä olin jäällä”, Raimo Helminen sanoi kuolemanhiljaisessa hierontahuoneessa, kun Ilveksen fysioterapeutti pehmitti keskushyökkääjän reisiä. ”Kyllä kaikki piti olla kohdallaan, muttei mitään tapahtunut. Tai sitten IFK oli vain niin hyvä”, Helminen jatkoi. ”Emme päässeet liikkeelle ja ne luistelivat meidät kumoon. Toivottavasti torstaiksi tulee muutos, muuten meillä ovat aseet vähissä”, Helminen sanoi otsa kurtussa.

Ilveksen kapteeni Hannu Mattila osui asian ytimeen todetessaan, että kontrolloidut hyökkäykset puuttuivat pelistä tyystin. ”Ottelu ei ollut kovin korkeatasoinen, vaan kovaa vääntämistä. Meiltä jäivät maalit nyt tekemättä.”

Ilveksen päävalmentaja Jursinov myönsi suoralta kädeltä, että IFK oli paljon terävämpi. Hän ei kuitenkaan myöntänyt, että Ilves olisi harjoitellut jotenkin väärin ennen finaalisarjaa. ”Harjoittelimme täysin normaalisti”, Jursinov sanoi. ”Virheet ratkaisivat tämän ottelun. Kaikki epäonnistui mikä yleensä epäonnistua voi.”

Ilveksen potku ei riitä päätyyn asti

Mutta varsinainen kiirastorstai toisen finaalin torstaista tulikin. Avauserä päättyy HIFK:lle 1–0 ja toisessa erässä HIFK menee menojaan jo 4–0-johtoon. Peter Larssonin vanhanaikainen maali toisen erän puolivälissä ei auta mitään, sillä Olli Jokinen lähettää Toskalan vaihtoon 39. minuutin 5–1-maalillaan. Päätöserässä Ilves on jo antautunut ja HIFK tekee kaksi maalia lisää. Nöyryyttävät 7–1-loppulukemat on tosiasia.

Lauantaina 11. huhtikuuta 1998 kello 16.00 pelataan kolmas finaali. Kaikki on katettu HIFK:n mestaruudelle. Voiko Ilves tästä enää panna hanttiin? Ennen ottelua valmentaja Kaario toteaa Ylen haastattelussa, että ”ehkä se IFK:n apinanraivokin alkaa tästä taittua”. Ottelun alku ei lupaa kuitenkaan hyvää. 7.17 on pelattu, kun Toni Sihvonen lyö ylivoimalla aloituksen jälkeen paluukiekon Toskalan ohi ja halli repeää.

23. minuutti. Mikko Haapakosken syöttö kimpoaa B-pisteiden väliin vapaana olevalle Hannu Mattilalle, joka ampuu pelin tasoihin. Toivo elää. Josko tästä vielä voitto, toinen Tampereella ja viimeisessä vieraspelissä ohi? Aivan kuten 1985.

Ottelu menee jatkoeriin lukemista 1–1. Matti Kaipainen kolhii Olli Jokista laidassa varsinaiselle peliajalla ja ensimmäisessä jatkoerässä. 72. minuutilla Jokinen kuitenkin pääsee vaaralliseen vastahyökkäykseen Allan Measuresia vastaan, laukoo… Sireenin ulina ja Little Richardin ”my, my, my” alkaa vinkua IFK:n maalilaulun merkiksi. Halli muuttuu punaiseksi. Ilveksen upea kausi on saanut päätöksensä hopeamitaleihin ajassa 71.17.