Tapahtumapitoisen kauden päätteeksi joukkueelle pujotettiin pronssimitalit kaulaan edelliskevään tapaan.
Kesän aikana hankittiin voimaa maalin eteen
Edelliskevään välieräpettymyksen jälkeen joukkue vahvistui – ennen kaikkea vääntövoiman suhteen. NHL:ssä ja KHL:ssä rutinoitunut puolustaja Jyrki Jokipakka palasi kotiin yhdeksän vuoden ulkomaankierroksen jälkeen. Omien sankari ja muiden inhokki, taistelija Tommi Tikka siirtyi HPK:sta Ilvekseen yhdessä Otto Latvalan ja Miro Ruokosen kanssa.
Hämeenlinnalaislähtöinen Eetu Tuulola tuli hyökkäykseen AHL:stä. Oulun nuori superlupaus Aku Räty tuli hakemaan nostetta uralleen. Puolustukseen hankittiin myös Kevin Czuczman, jonka kausi tosin keskeytyi 31 liigapelin jälkeen loukkaantumiseen.
Merkittävimpiä lähtijöitä olivat NHL-tulokassopimuksen solminut ruotsalaispuolustaja Simon Johansson ja Saksan Kölniin siirtynyt Nick Baptiste. Leijonaikoni Marko Anttila lähti Kärppiin ja Antti Saarela Lukkoon.
Heti alkukaudesta dramaattinen valmentajanvaihto
Ilves aloitti kilpailukautensa jo syyskuun alussa Champions Hockey Leaguessa, johon se pääsi osallistumaan ensimmäistä kertaa historiansa aikana. CHL-kausi alkoi kahdella vierasottelulla Sveitsin Fribourgissa ja Itävallan Salzburgissa. Näistä kohtaamisista kotiintuomisiksi jäi vain Itävallan-ottelun jatkoaikavoitto noin 300 Ilves-kannattajan edessä. Kaksi ensimmäistä kotiottelua samoja vastustajia vastaan eivät tuottaneet kuin yhden pisteen.
Tämän jälkeen varsinainen Liiga-kausi käynnistyi tuloksekkaammin. Syyskuun lopulla Ilves romahti kertaalleen Lahdessa ja Kuopiossa, mutta muuten se keräsi kuun Liiga-otteluista yhtä vaille kaikki sarjapisteet.
Lokakuun ensimmäisellä viikolla sarjaykkösenä komeillut Ilves jysäytti todellisen uutispommin, kun syyskuusta 2019 päävalmentajapestiä vetänyt Jouko Myrrä sai väistyä. Tilalle seura pestasi kolmevuotisella sopimuksella Antti Pennasen, jolla oli tilillään nuorten U20-MM-kulta vuodelta 2016 ja Suomen mestaruus HPK:sta 2019.
Pennasen tulon myötä lisäksi valmentaja Marko Ojanen sai lähteä. Jo pari viikkoa aiemmin Raimo Helminen oli liittynyt Ilveksen valmennusrinkiin.
Ilves ei viimeistään nyt ollut enää mikään pikkuseura, vaan tavoitteena oli enää vain Suomen mestaruus.
Kasvukipujen jälkeen kahdeksan ottelun voittoputkeen
Muutoksen tuulet puhalsivat Ilveksessä ja joukkue kärsi kasvukipunsa uuden päävalmentajan alaisuudessa. Kahden liigapelin voiton jälkeen Ilves luisui kiirastulen kaltaiseen tappioputkeen, jossa joukkueen ulkopuoliset ehtivät moneen kertaan kyseenalaistaa päävalmentajan vaihtamisen järkevyyden. Samalla Ilves pullahti ulos CHL:n jatkopeleistä kärsittyään sokkitappion runkosarjan päätöskierroksella Norjan Stavangerissa.
Ilves selviytyi kiirastulestaan voittajana, kun se kahden isobudjettisen kriisijoukkueen kohtaamisessa lokakuun lopulla kaatoi HIFK:n. Joukkue voittikin marraskuun alusta lukien kahdeksan ottelua putkeen ja palasi raiteilleen.
Pelaajaliikennettäkin oli ulospäin, kun laajaa pelaajarinkiä vaatinut CHL-taival oli ohi eikä kaikille löytynyt enää pelipaikkaa. Panu Mieho lähti Ruotsin Timråhon, Joonas Oden SaiPaan ja Miro Nalli Sportiin.
Vain Tappara oli runkosarjan voiton edessä kantona kaskessa
Ilves vahvistui siirtorajan päättymisen kynnyksellä SaiPan konkari Jarno Koskirannalla ja Greg Morolla sekä HV71:n Filip Westerlundilla. Kaksi jälkimmäistä hankittiin leveyspuolustajiksi.
Runkosarjan päätteeksi Ilves löikin päälle todella voittoisan tahdin, sillä 14 viimeisestä ottelusta se voitti peräti 12. Ainoat tappiot Ilves kärsi paikalliskilpailija Tapparalle. Jälkimmäinen näistä tuli runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella ja juuri se käänsi runkosarjan voiton Tapparan nimiin.
Kauden paikallisottelujen voitot tasattiin 3–3.
Ilves päästi Marek Langhamerin ja Jakub Málekin voimin vähiten runkosarjamaaleja seurahistoriansa aikana: 126 kappaletta. Langhamer teki seuran yhden kauden ennätyksen seitsemällä nollapelillään. Lisäksi sarjapistemäärä (114) sivusi seuraennätystä kaudelta 2019–2020.
Runkosarjan komein vieraspelimatka suuntautui 28. tammikuuta Poriin, jossa yhdenmukaisesti 600 keltaiseen sadetakkiin sonnustautunutta Ilves-kannattajaa loivat äänekkään ja näyttävän katsojameren Isomäkeen.
Puolivälierissä Ässät repii, raastaa ja runnoo – Ilves oli kuitenkin selvästi parempi
Runkosarjan kakkonen Ilves sai puolivälierissä vastaansa juuri Ässät, joka oli päihittänyt pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella TPS:n. Muutaman laihan vuoden jälkeen Porissa olikin käynnistynyt kiekkobuumi sloganilla ”revi, raasta, runno”.
Avausottelu meni Ilveksen nimiin puhtaasti 5–1, mutta kotiavauksessaan Ässät järkytti Ilvestä kuuluisalla fyysisyydellään ja tasoitti sarjan 5–2-voitollaan.
Jännittyneessä tilanteessa sarja palasi Tampereelle, jossa Ilves nakutti avauserän kolmen täysosumansa voimin jälleen selvän 4–1-voiton. Neljännessä ottelussa Porissa Ilves näytti, että se oli kotiläksynsä tehnyt ja taisteli vierasvoiton.
Sarja katkesi viidennessä ottelussa, kun Ilves otti niukan 3–2-voiton. Ässien tasoitusmaalia tarkasteltiin pitkään videolta minuutti ennen päätössummeria, mutta tuomaristo näki, että maali oli siirtynyt jo paikaltaan ennen Roope Talajan osumaa.
Tommi Niemelän yllättäjä-Pelicans osoitti vaarallisuutensa
Ilves oli nyt palannut siihen pisteeseen, mihin sen edelliskevään kultajuna pysähtyi: välieriin. Nokia Arenan konserttivarauksista johtuen kaksi ensimmäistä ottelua pelattiin Lahdessa, mutta siitä kolme seuraavaa sen sijaan Tampereella.
Pelicansin kotietu ei Ilvestä hämännyt, vaan tamperelaiset kaivoivat 3–2-jatkoerävoiton Leo Lööfin upean rannelaukauksen voimin. Kauden yllättäjä Pelicans päävalmentajansa Tommi Niemelän johdolla oli kuitenkin osoittanut vaarallisuutensa, sillä se oli tasoittanut avausottelun vain puolisen minuuttia ennen päätössummeria.
Toinen ottelu Lahdessa alkoi Ilveksen 1–0-maalilla, mutta sitten tapahtui dramaattinen muutos. Pelicansin kovaotteinen puolustaja Ben Blood taklasi Ilves-kapteeni Eemeli Suomen päin laitaa. Suomi joutui jättämään pelin kesken. Vaikka Blood komennettiin pukukoppiin, sai Pelicans otteen. Pelin puoliväliin mennessä lahtelaiset karkasivat jo 3–1-johtoon, mistä Ilves ei enää noussut. Sarja tasoittui 1–1:een.
Pelicans teki Ilveksen finaalitoiveet tyhjiksi
Ottelusarja jatkui vasta viisi päivää myöhemmin Tampereella. Ilveksen ykkösvahti Marek Langhamer ei ollut toistaiseksi pelikunnossa, joten nuori Jakub Málek sai näytönpaikkansa. Ilves vei peliä, mutta aaltoileva ottelu ratkesi päätöserän puolivälissä, kun edellisen ottelun konna Blood ohitti Málekin siniviivavedollaan. Tummat pilvet alkoivat nousta Ilveksen taivaalle, sillä nyt Pelicans johti sarjaa 2–1.
Neljättä ottelua Pelicans vei toisessa erässä jo lukemin 2–0, kunnes Ilves sai pelin juonesta kiinni Les Lancasterin läpiajomaalin turvin. Päätöserässä Joona Ikosen ja Lancasterin ylivoimamaaleilla tupsukorvat käänsivät ottelun voitokseen ja tasoittivat välieräsarjan.
Viides ottelu oli kuitenkin Ilvekselle todellinen tuskien taival. Lahtelaisvahti Patrik Bartošák torjui kaiken mahdollisen ja Pelicans vei ottelusarjan katkaisunpaikan Lahteen.
Lahden kuudes ottelu oli Pelicansin hurmiota, vaikka Langhamer Ilves-maalille oli palannutkin. Pelicans takoi toisen erän alkuun mennessä numerot 3–0:aan ja peli oli selvä. Ilveksen osaksi oli jäädä jälleen pronssiotteluun, mikä oli valtaisa pettymys.
Pronssihumua ja kaikkien aikojen liikevaihto
Pronssiottelussa Ilves voitti HIFK:n maalin erolla ja joukkue sai jälleen himmeimmät mitalit kaulaansa.
Ilves-Hockey Oy:n liiketulos jäi nytkin 1,21 miljoonaa euroa plussalle. Liikevaihto oli kaikkien aikojen suurin seuran historiassa: 14,67 miljoonaa euroa.
Ilves oli Liigan paras kotijoukkue yleisömäärällä mitattuna niin runkosarjassa (katsojakeskiarvo 8 216) kuin pudotuspeliotteluissakin (katsojakeskiarvo 10 687). Nämä olivat myös seuran uusia katsojakeskiarvoennätyksiä.