Ilves voitti kahdeksannen mestaruutensa kärsimättä ainoatakaan tappiota jo toisena kautena peräkkäin.

Ilveksen edelliskauden mestaruusjoukkueesta oli poissa vain uransa lopettanut neljän SM-kullan puolustaja Teuvo Hellén. Joukkueeseen tulivat maalivahti Pekka Myllylä ja hyökkääjä Tapani Jänne.

Mestaruussarja pelattiin kaksilohkoisena ja kaksinkertaisena, minkä päätteeksi lohkovoittajat pelasivat kaksi finaaliottelua ja lohkokakkoset kaksi pronssiottelua. Ilves selviytyi lohkovoittajaksi selvin voittolukemin. Ilves voitti kaikki ottelut vähintään kahden maalin marginaalilla. Pahiten joukkue pöllyytti Tampereen Pallo-Veikkoja (15–0).

Tampereen Koulukadulla pelattiin 4. maaliskuuta 1951 ensimmäinen finaaliottelu Ilveksen ja Hämeenlinnan Tarmon kesken. Ottelu päättyi huonoissa keliolosuhteissa harvinaiseen 1–1-tasapeliin. Ilveksen maalin teki Yrjö Hakala, Tarmon puolestaan Keijo Kuusela.

Seuraavana päivänä Hämeenlinnan Kuivasillan kentällä taisteltiin ratkaisevassa ottelusta upouuden mestaruuspalkinto Kanada-maljan voitosta. Ensimmäinen erä päättyi 2–2. Ilves siirtyi Lotfi Nasibin maalilla johtoon, mutta Keijo Kuusela ampui ruuhkan takaa ylivoimalla tasoituksen. Tämän jälkeen Nasib laukoi jäässä maatessaankin Ilveksen uudelleen johtoon. Tarmo tasoitti 2–2:een puolustaja Tuomo Pohjavirran maalilla.

Toinen erä oli maaliton, mutta kolmannen erän puolivälin tietämillä Osmo Huhti ja Aarne Honkavaara rykäisivät Ilveksen 4–2-johtoon. Tarmo tuli vielä heti perään Eino Tien maalilla maalin päähän. Hämeenlinnalaiset pääsivät lopussa pyörittämään vielä ylivoimaakin, mutta Pekka Myllylä Ilves-maalilla kesti paineen. Ilves voitti 4–3 ja sai joukkueen pelaajat saivat ensimmäisenä nimensä Kanada-maljaan.

Aarne Honkavaara voitti neljännen kerran SM-sarjan pistepörssin ja teki sarjan uudeksi yhden kauden syöttöennätykseksi 14 – yhdessä Tarmon Keijo Kuuselan kanssa. Honkavaara oli käynyt myös syksyllä 1950 myös jääkiekon emämaassa Kanadassa oppimatkalla Sarnia Sailorsin joukkueessa, muttei päässyt matkansa aikana viisumiongelmiensa vuoksi sarjapeleihin, koska ajanjakson ottelut pelattiin Yhdysvaltain puolella. Honkavaaran matkasta oli kuitenkin jatkossa hyötyä Ilveksen valmennus- ja pelitilannekuvioihin.

Seuran 20-vuotisjuhlassa jaettiin Ilves-mitalit ensimmäisen kerran. Hopeisen ansiomitalin saivat seuran perustaja Niilo Tammisalo sekä pitkäaikainen puheenjohtaja ja valmentaja Risto Lindroos. Pronssisen ansiomitalin sai 29 henkilöä.