Ilves voitti kolmannen kullan peräkkäin jälleen tappiottomalla tilillä. Mestaruus oli seuran yhdeksäs.

Ilveksestä lähtivät pitkän pelaajauransa päättäneet maalivahti Juhani Linkosuo ja laitahyökkääjä Kalle Havulinna. Lisäksi Tapani Jänne ja Tero Jaakkola jättivät seuran. Joukkue vahvistui puolestaan puolustaja Erkki Koisolla sekä hyökkääjillä Reino Mäkisellä, Räshid Hakimsamilla ja Heikki J. Salmisella.

Mestaruussarja pelattiin lauhan talven vuoksi yksinkertaisena kahden lohkon sarjana. Lohko-otteluissa tiukimmalle Ilves joutui HIFK:ta vastaan, jonka se voitti 6–5. Aarne Honkavaara kunnostautui ottelussa Ilveksen parhaana pistemiehenä tehoilla 3+2.

Kauden ainoassa paikallisottelussa Ilves löi Tammerfors Bollklubbin lukemin 6–4. Eero Saari laukoi ottelussa kaksi maalia.

Loppuottelut HPK:ta vastaan olivat täynnä suuria tunteita. Ensimmäisen finaalin päätöserässä Ilveksen 3–1-johdon aikaan HPK kuumeni. HPK:n puolustaja Eero ”Luiro” Salisma taklasi kädellään auttaen Aarne Honkavaaralle aivotärähdyksen. Kun Lenni Lainesalo vielä otti jäähyn hetkeä myöhemmin, Ilves ratkoi ottelun Ossi Kaupin, Yrjö Hakalan ja Osmo Huhdin maaleilla pikatahtia ja voitti 6–1.

Kiekkoliiton työvaliokunta kokoontui vielä Hämeenlinnan-ottelun iltana ja teki harvinaisen päätöksen: mikäli Eero Salisma saa vielä yhdenkin jäähyn, hän joutuu automaattisesti sivuun loppupelin ajaksi. Vain muutaman peliminuutin jälkeen Salisma ottikin jäähyn taklattuaan Jukka Wuoliota sääntöjenvastaisesti. Ilman Salismaa pelannut HPK taisteli urhoollisesti, mutta Ilves voitti toisenkin finaalin – nyt 4–3. Mestaruus jäi siten jälleen Tampereelle. Ilveksen maaleista vastasivat Jukka Vuolio kahdesti sekä Yrjö Hakala ja Eero Saari kerran.