Ilves oli runkosarjassa kuudes. Jokerit nujersi puolivälierissä Ilveksen voitoin 3–1.

Ilveksen uusi uljas tuleminen Mikko Mäkelän ja ”mysteerimiehen” voimin

Ilveksen merkki vaihtui kaudeksi 1993–1994 ilvespäästä kokovartaloilvekseen – osana suurempaa uutta tulemista. Jo helmikuun lopulla 1993 Liiga-Ilveksen uusi puheenjohtaja Juha Pelkonen tiedotti, että Ilves pyrkii alkavalla kaudella tosissaan takaisin liigahuipulle. ”Seuran johtoon astuu uusi mies, joka lupaa kovia pelaajavahvistuksia ja lisää budjettivaroja”, kertoi Pelkonen ja lupasi seuran hankkivan keväällä kaksi-neljä maajoukkuetason peluria.

Huhtikuun puolivälissä 1993 Liiga-Ilves ry kertoi, että Ilveksen kevään 1985 Suomen mestari Mikko Mäkelä oli ostanut Ilveksen liigajoukkueen maaliskuun puolivälissä. Huhtikuun lopulla uusi toimitusjohtaja Kai Sointu lisäsi, että ”Ilveksen rahoittajina on kaksi henkilöä, jotka eivät missään tapauksessa halua nimiään julki”. Vasta vuonna 1995 julkistettiin, että Ilveksen ”mysteerirahoittajia” on yksi: närpiöläislähtöinen, New Yorkissa asuva kiinteistösijoittaja Vincent Manngard.

Lupaukset maajoukkuemiehistä jäävät piippuun

Siirtomarkkinoilla oli pitkään hiljaista, kunnes Ilves hankki toukokuussa HPK:sta Jarkko Varvion. Varvio kärkkyi kuitenkin NHL-sopimusta, jonka hän myös sai ja täten hänen Ilves-siirtonsa kariutui. Elokuussa Jukka Jalosen joukot saivat koeajalle slovakialaishyökkääjä Zigmund Palffyn, joka esiintyi erittäin lupaavasti. Kasvattajaseura Dukla Trencin ja NHL-seura New York Islanders eivät kuitenkaan antaneet pelaajan siirtyä Ilvekseen. Lopulta NHL:ään jatkanut Palffy tekikin myöhemmin urallaan kaikkiaan 731 NHL-tehopistettä…

Lopulta siis Palffy ja Varvio jäivät haaveeksi eikä luvattuja maajoukkuetason pelaajia saatu. Sen sijaan Jari Neuvonen ja Risto Jalo palasivat. Lisäksi Lukosta tuttu Allan Measures aloitti pitkän uransa Ilveksessä. Lähtijälistalle kirjattiin muun muassa Mika Arvaja (JyPHT), Brad Jones (USA) ja Brian Tutt (Ruotsi).

Tehokas kevätkausi nostaa Ilveksen kuudenneksi

Sarja-avauksessa Ilves haki pisteet Helsingistä Jokerien vieraana, mutta muuten syyskuusta jäi käteen tämän lisäksi vain yksi tasapeli.

Lokakuu alkoi juhlallisesti. 3.10.1993 Ilves nousi päätöserässä JyPHT:ta vastaan Hakametsässä 2–2-tasapeliin. Hannu Henriksson teki Ilveksen SM-sarjahistorian 6 000. maalin kautta aikojen ajassa 43.17. Henriksson sai oitis osumansa jälkeen kiekkolegenda Aarne ”Dynamo” Honkavaaralta muistopalkinnon ja yleisöltä raikuvat taputukset. Seuraavassa ottelussa Ilves murskasi HPK:n kotonaan peräti 10–0. Mikko Luovi, Jani Nikko ja Allan Measures tekivät kukin kaksi osumaa.

HPK-murskajaisten jälkeen Ilves ajautui viiden ottelun tappioputkeen, johon Ilves haki apua slovakialaispuolustaja Miroslav Marcinkosta. Hän ehti kuitenkin pelata Ilveksessä vain kaksi ottelua, koska Ilves ja Slovakian jääkiekkoliitto eivät päässeet yhteisymmärrykseen siirron ehdoista.

Tappioputki katkesi Jokereita vastaan kotona 24.10.1993, johon päävalmentaja Jukka Jalonen virkkoi: ”Pikkuinen kivi putosi sydämeltä niin valmennusportaassa kuin varmasti pelaajillakin. Tällaisia otteluita on ollut aiemminkin, mutta yleensä kiekko on pomppinut vastustajalle eikä meille.” Onni kääntyikin taas, ja marraskuussa Ilves hävisi vain kerran.

Vuodenvaihteessa Ilves pestasi rivehinsä NHL:ssäkin esiintyneen konkari Ilkka Sinisalon ja kanadalaisen Derek Laxdalin. Mika Manninen sai maalilla yhä enemmän vastuuta ja jakoikin torjuntavastuun lähestulkoon puoliksi konkarivahti Jukka Tammen kanssa. Ilveksen kevätvire oli mainio, sillä se hävisi kevään 1993 runkosarjaotteluista vain neljä.

Päätösottelussaan Ilves taisteli Risto Jalon voimin tasapelin HIFK:n vieraana ja varmisti Ilveksen kuudennen sijan. Vajaat neljä minuuttia ennen loppua syntynyt 2–2-tasoitusmaali puolestaan sysäsi HIFK:n kahdeksanneksi. Hannu Mattilalla oli itse asiassa paikka jatkoajan lopulla pudottaa HIFK jopa kesälomille ja nostaa HPK pudotuspeleihin, mutta Mattila ei saanut sudittua kiekkoa puolityhjään maaliin.

Tuleva mestari on liikaa puolivälierissä

Pudotuspeleissä Ilves sai vastaansa runkosarjan kolmosen, Jokerit. Ensimmäisessä puolivälieräottelussa Ilves oli mukana ensimmäisen erän, mutta hävisi lopulta 1–6. ”Olimme huonoja niin henkisesti kuin fyysisesti. Jokerien ensimmäiseen maaliin asti olimme henkisesti vahvoja, mutta tyhmä takaisku masensi”, Jalonen sanoi. Kuumassa avauserässä Jani Nikko sai luistimenviillon kaulaansa, mutta selviytyi tilanteesta säikähdyksellä.

Myös toinen ottelu meni Jokerien nimiin – nyt 4–1. Maalivahti Mika Manninen jäi liiaksi ilman kenttäpelaajien apuja, eikä maalinteko onnistunut runsaista ylivoimistakaan huolimatta. ”Matti Kaipainen oli ainoa, joka uskoi voitonmahdollisuuksiin alusta asti. Hän ei ole varmasti joukkueen taitavin pelaaja, mutta asenteeltaan selvästi kovin. Olisipa hänenlaisiaan ollut muitakin”, Jalonen huokaili.

Ilves uudelleensyntyi kolmanteen otteluun Helsinkiin, kun se oli selkä seinää vasten. Timo Peltomaa viimeisteli kolmannessa erässä Ilves 3–2-voittomaalin. ”Totta kai me sisuunnuttiin ja haluttiin näyttää, ettei olla näin huonoja”, kertoi kahden maalin mies Sami Ahlberg, 21, jonka ei pitänyt pelata Helsingissä. Vasta alkuverryttelyssä selvisi, että kanadalaisen Derek Laxdalin murtunut käsi oli liian kipeä otteluun ja että Ahlberg pelaisi hänen tilallaan.

Neljäs ottelu vei kuitenkin Ilveksen kesälomille. Jokerit oli Hakametsässä parempi lukemin 5–1. ”Päätöserän alussa pelasimme ehkä parasta kiekkoa koko ottelusarjan aikana. Jos Risto Jalon läpiajosta olisi tullut kavennus 2–3:een, niin se olisi voinut ratkaista lopputuloksen toisin”, Jalonen maalaili. Ilveksen uuden tulemisen kausi 1993–1994 jäi puolitiehen.