Kausi oli Ilvekselle erittäin raskas. Ilves säilytti sarjapaikkansa raastavan Vaasan Sportia vastaan pelatun karsintasarjan jälkeen.

Paluumuuttajatrion voimin suurin odotuksin liigaan, Hiitelä puikkoihin

Kesällä Ilves tiedotti nimekkään kasvattikolmikkonsa paluusta: maalivahti Vesa Toskala sekä puolustajat Martti Järventie ja Ville Koistinen siirtyivät joukkueen vahvuuteen. Pirteän edelliskauden kymmenestä parhaasta pistemiehestäkin Ilves menetti vain Antti Bruunin ja uransa päättäneen Pasi Määttäsen.

Edellisellä kaudella hyvin liikkunut joukkue ei saanut kuitenkaan peliään kulkemaan, ja liikekin oli vaisua. Nuoret pelaajat eivät ottaneet odotettuja kehitysaskelia. Näin kävi siitäkin huolimatta, että kausi alkoi kahdella makealla voitolla: Tappara kaatui maali-ilottelussa Jaakko Pellisen hattutempun voimin 8–7 ja puolestaan Vesa Toskala nollasi HPK:n 3–0.

Ilves putosi jo lokakuun alussa liigan hännille. Kierroksilla 3–23 Ilves voitti vain kolme ottelua ja pistekeskiarvo tältä väliltä oli vaivaiset 0,17 pistettä per ottelu. Päävalmentaja Juha Pajuoja erotettiin lokakuun lopussa ja tilalle nimettiin urheilujohtaja Seppo Hiitelä, joka oli valmentanut Ilvestä viimeksi syksyllä 1986. Pajuojan viimeiseksi otteluksi jäi paikallisottelu 28. lokakuuta, jota Ilves johti kahden erän jälkeen jo 2–0, mutta hävisi ottelun jatkoajalla 2–3.

Kunnonajoituksen hakeminen karsintaotteluihin alkaa varhain

Marraskuun puolivälissä joukkue piristyi ja voitti kahdeksasta ottelusta kuusi. Joukkue osoitti taistelutahtoa Lappeenrannassa 19. marraskuuta, kun se nousi SaiPan 4–0-johdon jälkeen 6–5-jatkoaikavoittoon.

Joukkue kipusi marraskuun lopussa toiseksi viimeiselle sijalle, kunnes tippui jumboksi pysyvästi 20. tammikuuta kärsityn paikallisottelutappion myötä. Siitä nimittäin alkoi 15 ottelun putki, josta Ilves voitti vain yhden ottelun.

Ennen viimeisiä kierroksia oli selvää, että Ilves joutuisi vuoden tauon jälkeen SM-liigan karsintoihin. Joukkue puhkui lupaavaa virettä runkosarjan viimeisellä kierroksella, kun se otti kolme voittoa.

Kaikkien aikojen vaasalainen uho ei nujerra Ilvestä

Karsintaotteluissa vastaan asteli Vaasan Sport, eikä ottelusarjasta puuttunut tunnetta. Ensimmäiseen karsintaotteluun Tampereelle matkasi yli 2 500 Sport-kannattajaa, jotka kansoittivat Hakametsän C-päädyn ja vähän sivukatsomoitakin. Ennen ottelua vaasalaiskatsomon ylväs meteli kantoi jopa alas Ilves-pukukoppiin asti, mutta Ilves oli valmiina tarjoilemaan Sportille varsinaisen näytöksen jäällä.

Ensimmäisen erän Ilves vei peräti 5–0 ja maaleista neljä iski Masi Marjamäki. Vaasalaisten suurin uho oli hälvennyt, kun ottelun jälkeen tulostaululla komeilivat lukemat Ilves 6, Sport 1. ”Numerot eivät kerro koko totuutta ottelusta. Olimme alussa kipsissä ja kaveri tuli kovaa. Saimme siinä tuurimaaleja. Ottelun keskivaiheen pelasimme hyvin, mutta lopun peliä sotkivat jäähyt”, Marjamäki kertoi.

Myös Vaasassa Ilves oli etevämpi 5–1. ”Tiesimme, että Vaasan Kuparisaari on vierasjoukkueelle vaikea paikka. Emme tulleet Vaasaan takki auki, eikä jatkossakaan ole syytä aliarvioida Sportia”, valmentaja Raimo Helminen vakuutti toisen voiton jälkeen.

Kolmannessa ottelussa Ilves taipui kuitenkin Sportille 0–2 ja ottelusarja oli jälleen elossa. Vaasan neljännessä ottelussa Ilves tasoitti Sportin johtomaalit kahdesti, ja edettiin jatkoeriin. Ajassa 66.39 Kai Kantola syötti polvillaankin ollessaan maalin eteen Tommi Välimaalle, joka lusikoi Ilveksen 3–2-voittomaalin. ”Sport oli erittäin hyvä. Toisessa erässä saatiin parempi ote peliin, josta muodostui kova taistelu”, mietti päävalmentaja Seppo Hiitelä.

Viidennessä ottelussa Ilves päätti piinan ja kaatoi Sportin puhtaasti 4–0. Ottelusarja päättyi Ilveksen hyväksi voitoin 4–1. ”Kovasti riitti virtaa, kun sain huilata runkosarjan lopusta saakka. Jaksoin painaa täysillä, ja kiva oli pelata, kun yleisökin syttyi kannustamaan”, päätösottelussa maalinteossa onnistunut Henri Tuominen kehui.

Jesse Niinimäki voitti Ilveksen sisäisen pistepörssin toista kautta peräkkäin. Nuori Toni Rajala oli Ilveksen paras maalintekijä (16 maalia) ja oli läpimurtokaudellaan Ilveksen pistepörssin toinen. Myös puolustaja Jyrki Jokipakka teki tuloaan ja oli Ilves-pistepörssin seitsemäs tehoilla 9+8=17.