Ilveksen liigajoukkueella oli keskiviikkona aamuharjoitusten jälkeen hiukan normaalista poikkeavaa ohjelmaa. Legendaarisella Pyynikin näkötornilla nähtiin parin tunnin aikana useampi jännittynyt ilme ja naurunremakka, kun suurin osa joukkueesta laskeutui köysien varassa alas tornista. Idea tempaukseen tuli toimintaa näkötornilla järjestävän yrityksen Kelo ja Kallio Adventuresin puolelta.
– Sieltä otettiin meihin yhteyttä ja tarjottiin tällaista mahdollisuutta. Totta kai me lähdimme tähän mukaan heti, kun sopiva hetki löytyi. Nyt oli hyvä tilaisuus siihen, Ilves-valmentaja Sami Hirvonen kertoi.
Kelo ja Kallio Adventures on perustettu 2007 ja tarjoaa asiakkailleen elämyspalveluita. Pyynikin näkötornista on viimeisen reilun vuoden aikana laskeutunut köysien varassa alas useampi sata henkilöä.
– Viime vuoden lokakuussa on aloitettu tämä toiminta eli vähän reilu vuosi tätä on tehty. Talviaikaan meillä on lauantaisin kello 11-15 avoin mahdollisuus kokeilla. Se maksaa 20 euroa, ja siihen kuuluvat sitten munkkikahvit näkötornilta. Kesäaikana siirrytään arki-iltaan – todennäköisesti keskiviikkoon. Sen lisäksi tänne voi sitten varata omalle ryhmälleen aikoja. Tässä on nyt aika monta sataa ihmistä tuolta tornista vuoden aikana laskeutunut, Eero Suvela Kelo ja kallio Adventuresista kertoi.
Suvelan mielestä Ilveksen pelaajat suoriutuivat tehtävästä hyvin.
– Oli hienoa katsella, kun jääkiekkoilijat laskeutuivat tornista. Kyllä siitä näki, että urheilijat ovat asialla. Motoriikka ja kehon hallinta olivat kunnossa. Mutta samaan tapaan tuolla pääkopassa urheilijoillakin on pelkoja kuin muillakin.
Korkeanpaikankammo voitettu
Ensimmäisenä näkötornista uskaltautui alas Kai Kantola. ”Kaitsu” laskeutui alas tyylillä, joskin loppumetreillä osa matkasta taittui selkä torniin päin. Oliko kyse joidenkin uusien harhautuskuvioiden harjoittelusta?
– Ihan ei tasapaino riittänyt, mutta oli ensimmäinen kerta, kun olen tekemässä tällaista. Ei voinut olla ihan täydellinen suoritus. Mutta aika kivalta tuntui – ei ollut mitään hätää, Kaitsu analysoi.
Myös maalivahti Juha Järvenpää ja hyökkääjä Sami Sandell laskeutuivat alas tornista, vaikka kertoivatkin kärsivänsä korkeanpaikankammosta. Sandell palasi tornista jo kertaalleen alas hissillä, mutta tuli lopulta myös köysien varassa alas.
– Kävin välillä vähän psyykkaamassa itseäni alhaalla. Voitin siinä aika kovan korkeanpaikankammon. Ei siinä loppujen lopuksi mikään muu oikein ollut pahaa kuin se lähteminen, ”Ässä” kuvaili.
Järvenpää oli vielä laskeutumisen jälkeenkin harvinaisen hiljainen. Reidetkin olivat vielä hapoilla pitkään suorituksen jälkeen. Kumpi on porilaiselle kovempi paikka, mustamakkaran syönti vai laskeutuminen Pyynikin näkötornista?
– Mustamakkarahan on ihan herkkua, mutta tämä oli aika tiukka setti. Tuli voitettua pikkuinen korkeanpaikankammo. Huhhuh, oli aika tiukka paikka, ”Järkkäri” puhalteli naama valkoisena heti suorituksen jälkeen.
”Se näyttää alhaalta niin matalalta”
Osa pelaajista tyytyi nauttimaan vain kahvilan antimista ja lumisodasta, mutta suurin osa laskeutui tornista alas köysien varassa. Toisille se oli helpompaa kuin toisille.
– Kun ei ole mitään pelkotiloja, niin se oli aika helppoa. Mukava kokemus ja hyvää vaihtelua arkeen. Hieno idea. Mitään tällaista en ole ennen tehnyt, mutta aikaisemmin on tullut kiipeiltyä, Antti Hölli sanoi.
Myös Tommi Välimaa ketteränä miehenä laskeutui tornista varmoin ottein.
– Joo, kymmenen vuotta sitten on tullut viimeksi laskeuduttua vähän samanlaisia hommia. Ihan hieno kokemus. Alku siinä on vaikein – kaatuminen tuohon reunalle, mutta sitten se aika nopeasti siitä löytyi, ja loppu tuli helposti, ”Välly” kuvaili.
Tommi Kivistö, Konsta Mäkinen ja Mikko Kukkonen laskeutuivat myös tornista. Kaikki sanoivat ensimmäisen askeleen olleen kaikista kovin paikka.
– Tuolla ylhäällä jännitti aluksi aika paljon. Reunan ylitys oli pahin, kun piti nojata tavallaan tyhjään ja luottaa tuohon köyteen, mutta kyllä se loppu sitten sujui aika hyvin, Kivistö sanoi.
– Se eka askel oli kyllä pahin, Kukkonen säesti.
Konsta Mäkinen tuli tornista alas niin rauhallisesti, ettei miestä meinannut tunnistaa samaksi liukkaasti ja vauhdikkaasti liikkuvaksi kaveriksi kuin kaukalossa.
– Oli se aika kuumottavaa seistä siinä reunalla – ei meinannut millään päästä liikkeelle, ”Konde” naureskeli.
Niko Peltolan suoritus oli myös vakaa, ja vartin päästä miehen hengitys oli jo tasaantunut puhumiseenkin.
– Pikku hiljaa on hengitys tasaantunut. Alku oli pahin, mutta ei se sitten enää niin paha ollut, kun tuosta reunalta alaspäin pääsi. Se näyttää täältä alhaalta niin matalalta, mutta ei se tuolta ylhäältä niin enää näytäkään, ”Bono” huomautti.
”Ajatukset pois pelistä”
Turo Asplund laskeutui alas tornista viimeisten joukossa käytyään välillä alhaalla hissillä. Ylhäällä laskuun lähtiessä miehen ilmeestä saattoi ehkä aistia hienoista jännitystä.
– Pakko myöntää, että ihan pikkuisen jännitti. Kävin vain alhaalla välillä lämmittelemässä – ei siinä sen kummempia. Tuosta alusta kun pääsi liikkeelle, niin se loppu tuli aika helposti ja pystyi ehkä vähän jopa nauttimaan, ”Turre” kertoo.
Jiri Veistola tuli tornista alas tyylillä. Joidenkin joukkueen jäsenten mielestä Jiri tulisi tornista alas vaikka ilman köysiä.
– Sitä täytyy vielä vähän katsoa. Ehkä se olisi parempi vaikka kesäaikaan. Alkuun jännitti ihan perhanasti. Ensimmäistä kertaa tällaista teen, ja tosi kivalta tuntui. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, joilla on mahdollisuus, Jiri naureskeli.
Jussi Pesonen seisoskeli tornin huipulla vajaat pari tuntia, ennen kuin tuli viimeisten joukossa alas. ”Pessi” myönsi, että vaikka tornissa usein naurattikin, kun kaverit olivat lähdössä alas, niin siinä vaiheessa, kun itse kiikkui reunalla, ei enää paljon hymyilyttänyt.
– Ei kyllä enää naurattanut. Hemmetin hauskaa, mutta kyllä siinä joutui vähän itsensä voittamaan. Sen ensimmäisen kolmen metrin jälkeen oli oikeasti hauskaa. Tämä sopi erittäin hyvin tähän hetkeen. Kun kaikki odottavat lauantaita, niin saa välillä vähän ajatuksia pelistä pois. Hemmetin hyvä idea, Pessi totesi.
Erilaisilla tyyleillä alas
Koko päivän aikana nähtiin useampikin eri tyylillä alas laskeutuminen. Masi Marjamäkikin kipusi tornista alas porilaisella tyylillä – mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan.
– Ihan normi setti. Hämähäkkimiehenä tultiin alas. Porilaisella tyylillä, Masi kommentoi.
Atte Pentikäinen arpoi useampaankin kertaan tornista alas tulemistaan, mutta loppujen lopuksi vajaat pari metriä ja reilut sata kiloa juupajokelaista jääkiekkopuolustajaa tuli tornista viimeisenä alas muun joukkueen nauraessa rytmikkäästi alhaalla. Helpottiko joukkueen kannustus?
– No se nyt on tuttu tunne. Ei ole ikinä jännittänyt noin paljoa, Atte virnisti.
Sen verran on Pentikäisen varressa pituutta, että vapaalla tyylillä laskeutuessa miehen pää osui matkalla läheisten puiden oksiin. Loppumatka tulikin jo vähän luonnollisemman oloisesti.
– Joo, tehtiin jo jouluvihtoja porukalle. Ei siitä kyllä luonnollista tule tekemälläkään.
Martti Järventie seisoi koko ajan tornin huipulla ja tarkkaili suorituksia. Kenen suoritus oli paras?
– Minun mielestäni Pessi tuli aika rennolla tyylillä alas.
Joukkueen kokeneimpana pelimiehenä ”Mara” tuli myös itse kenties parhaalla mahdollisella tyylillä tornista alas.
– Itse tulin hissillä alas. Eivät muuten tärisseet jalat ollenkaan.