|
Ennen päättynytä SM-liigakautta Ville Kolppanen oli monelle vielä melko tuntematon nimi. Nokian Pyryssä D-junioreihin asti pelanneen Kolppasen polku peliuralla ei ole ollut kaikista tavallisin. Tutun ja turvallisen junioriputken sijaan Kolppanen on käynyt pelaamassa esimerkiksi WHL sarjaa ja viime kaudella Venäjän A-junioriliigaa MHL:ää Kazakstanissa eksoottisessa Astanan kaupungissa. Kuluneen kauden Ville Kolppanen aloitti Miika Wiikmanin kakkosmaalivahtina ja päätti sen monien vaiheiden jälkeen ykkösvahtina liigakarsinnoissa, joissa ”Kopo” oli ehkä tärkein yksittäinen pelaaja Ilveksen joukkueessa. Villelle kausi oli läpimurto liigatasolle, mutta joukkueelle kausi oli raskas.
– Tässä kun on antanut pölyn laskeutua ja ehtinyt miettimään viime kautta, niin varmasti on tehnyt jotain asioita oikein, koska pystyi kuitenkin itse pelaamaan sellaisella suhteellisen hyvällä tasolla. Varmasti nuo vastoinkäymiset joita oli ennen joulua, kun treenasin kovaa ja pelasin lähinnä Lekissä ja vain silloin tällöin liigassa kasvattivat.
– Olen tyytyväinen siihen, että sain vastuuta ja mahdollisuuden näyttää mihin pystyn. Mutta faktahan on se, että nyt se työnteko vasta alkaa, Kolppanen sanoo.
Liigassa Ilveksellä pelasi tällä kaudella neljä eri maalivahtia. Wiikman vaihtoi kesken kauden Saipaan, Andreas Lindbäck palasi takaisin NHL:ään. Loppukaudeksi Kolppasen tueksi hankittiin vielä kokenut Tsekki Jaroslav Hübl. Kolppanen kertoo, että kaikkien kanssa yhteistyö toimi hienosti.
– Hyviä tyyppejä kaikki ja kaikilta pyrki ottamaan itselleenkin uusia asioita. Lindbäck tuli tänne loistavalla työmoraalilla ja kun sitä seurasi se tavallaan herätti siihen, että mitä tämä oikeasti vaatii. Ammattilainen joka teki töitä loistavalla asenteelle, kertoo Kopo.
Ilveksen kausi päättyi SM-liigakarsinnoissa Mikkelin Jukureita vastaan. Karsinnoissa paineet ovat liigajoukkueella valtavat. Sitä ne olivat myös nuorella tulokaskauttaan SM-liigassa pelanneella maalivahdilla, joka astui ison vastuun kantajaksi karsintapeleissä.
– Siinä oli vähän turhan pitkä tauko liigapelien ja karsintapelien välillä. Sen ajan pystyin kuitenkin olemaan ajattelematta karsintoja. Torstaina sitten ennen perjantain ensimmäistä karsintapeliä menin illalla normaalisti nukkumaan, mutta en saanut unta ennen kuin joskus neljän-viiden maissa aamulla ja herätessä ei oikein ruoka maistunut. Kun tulin aamujäille hallille, maalivahtivalmentaja Markus Korhonen kyseli onko kaikki kunnossa ja rauhoitteli, että ei nämä sen kummempia pelejä ole.
– Pystyin kuitenkin pysymään positiivisena ja pitämään itseluottamuksen kunnossa. En kyllä ollut ainoa joukkueesta joka jännitti. Kyllä ne on sellaisia pelejä joita ei toivo pahimmalla vihamiehelleenkään, Kolppanen sanoo.
– Siitä olen pirun ylpeä, että meillä oli ensimmäisessä karsintapelissä enemmän yleisöä kuin Tapparalla ensimmäisessä play off-ottelussa. Jos usko loppuu, niin kaikki loppuu. Se, että näki ettei ole yksin tässä hommassa, toi vielä lisäpotkua.
Markus Korhosella tärkeä rooli
Ville Kolppanen kehuu useaan otteeseen Ilveksen maalivahtivalmentaja Markus Korhosen merkitystä itselleen. Juuri vuodella sopimustaan Ilveksen kanssa jatkanut Kolppanen kertoo Korhosen olleen yksi tärkeä syy jatkoon Ilveksessä.
– Varmasti en olisi tällä tasolla ilman Korhosta. Vaikeinakin hetkinä ”Karhu” jaksoi nauraa ja hymyillä ja kertoa, että tämä on vain jääkiekkoa.
– Karhu on pelannut monta vuotta ammattilaisena ja tietää tarkalleen miltä tuntuu seisoa siellä tolppien välissä. Se on tärkeää, että maalivahtivalmentaja perehtyy oikeasti asioihin eikä vain pelin jälkeen sanoi, että meni pari helppoa, sellaisia ei saisi enää päästää. Jos tulee joku virhe, niin asiat käydään kunnolla läpi ja sitten jäällä harjoituksissa hinkataan sitä asiaa kuntoon.
– Tärkeintä siinä on ehkä se, että Karhu näkee sen pelin pelinä, eikä katso vain virheitä, mitkä näkee katsomoon ja penkille. Korhonen osaa suhtautua peliin maalivahdin näkökulmasta.
– Korhonen teki minun kanssa jo A-junioreissa ylimääräistä työtä, kun A-junioreiden maalivahtivalmentaja Pekka Sauna-Aho ei töiden takia kerinnyt olemaan aina mukana. Viime kaudella oltiin Karhun kanssa skypen kanssa yhteyksissä ja se oli viikon myös mukana Kazakstanissa valmentamassa.
– Arvostus Karhua kohtaan on todella suuri ja olen onnellinen kun se jatkaa tässä mukana. Se oli yksi toive jatkosopimusta tehdessä, että Korhonen jatkaisi, Ville kertoo.
Ulkomaan kokemukset kasvattaneet
Kolppanen on lähtenyt ennakkoluulottomasti myös maailmalle mahdollisuuden auetessa. Vaikka hankaluuksiakin on ollut, Kolppanen on sitä mieltä, että molemmat vuodet ulkomailla ovat olleet kannattavia.
|
– En varmasti olisi tässä nyt ilman niitä kokemuksia. WHL vuosi alkoi hyvin, mutta sitten tuli paha aivotärähdys ja olin sivussa pari kuukautta. Seura hankki sillä välin kolme vuotta vanhemman Linden Rowatin maaliin, joka pelasi sitten käytännössä kaikki loput pelit. Pelasin kauden lopussa vielä muutaman merkityksettömän pelin.
– Minulle tarjottiin mahdollisuutta palata Suomeen kesken kauden, mutta sanoin heti, etten halua lähteä takaisin. Halusin mielummin taistella siellä ja harjoitella mahdollisimman kovaa. Sekin kasvatti ja opetti tekemään vielä kovempaa töitä, Kolppanen kertoo vuodestaan Lethbridge Hurricanesin riveissä.
Kanadan vuoden jälkeen vierähti vuosi Ilveksen A-junioreissa. Kausi meni polvivammaa lukuun ottamatta Villeltä erinomaisesti ja kauden päätteeksi Kopo juhli muun joukkueen kanssa A-junioreiden pronssimitalia. Seuraava kausi alkoi Ilveksen kolmosvahtina ja Lempäälän Kisan riveissä.
– Sami Aittokallio palasi takaisin Pohjois-Amerikasta ja Ilveksellä oli käytössä neljä maalivahtia. A-junioreiden SM-liiga oli omasta mielestäni aika lailla nähty. Pelattiin Lekin kanssa Kiekko-Vantaata vastaan keskiviikkona ja pelin jälkeen tultiin kysymään, että lähdenkö Kazakstaniin pelaamaan Venäjän A-juniorisarjaa. Sanoin välittömästi lähteväni ja lähtö oli sitten edessä perjantaina.
MHL on kovatasoinen sarja, joskin mukaan mahtuu myös jokunen heikkotasoisempi joukkue.
– Valmennusjohto halusi, että katselen ensin muutaman pelin katsomosta, että opin vähän sarjasta. Parissa ensimmäisessä pelissä oli vastassa sarjan heikoimpia joukkueita ja ajattelin, että mihinköhän tässä on nyt tultu. Kolmannessa pelissä tuli vastaan AK Bars Kazanin juniorijoukkue ja peli muuttui ihan täysin. Sarjassa oli 30 joukkuetta joista 22 oli KHL –seurojen juniorijoukkueita. Loput kahdeksan oli sitten jostain pikkukylistä ja vähän heikompia porukoita. Kyllä siellä oli joka joukkueessa kovia yksilöitä. Yhdessä pelissä oli vastassa mm. NHL:ssä pelannut Nikita Filatov, joka oli tullut auttamaan juniorijoukkuetta.
– Loukkaannuin joulutauolla harjoituksissa ja menetin sen takia noin kymmenen peliä. Muuten pelattiin puoliksi Pavel Poluektovin kanssa, joka oli erittäin hyvä maalivahti ja on jo tällä kaudella pelannut KHL:ssäkin. Oltiin viimeinen joukkue joka putosi pudotuspeleistä, Kertoo Kolppanen.
Ruskeaa vettä ja suklaapatukoita
Jääkiekko on jääkiekkoa, pelattiin sitä sitten missä tahansa, mutta muuten Kazakstan ja Astana olivat kulttuuriltaan melkoinen kokemus Kolppaselle ja seurassa pelanneelle Ilves-kasvatti Olli Henrikssonille. KHL-seura Barys Astanan juniorijoukkueessa oli vielä voimissaan perinteinen Neuvostoliittolainen harjoituskeskus käytäntö. ”Bazan” seinät tulivat kauden aikana Kolppaselle tutuksi.
– Meillä oli hieno kämppä kaupungin keskustassa, jossa tuli sen puolen vuoden aikana vietettyä ehkä parikymmentä yötä. Jos oli pelien välissä yli kolme päivää taukoa niin sai mennä kotiin, muuten vietettiin aikaa Bazassa. Puitteiltaanhan se oli erinomainen paikka. Mutta tuli ne seinät aika tutuksi kauden aikana. Kun parin kuukauden jälkeen sai netin paremmin toimimaan niin se helpotti elämää, Kolppanen hymyilee.
Ruokapuoli oli se, jonka kanssa Kolppasella oli eniten tekemistä Kazakstanissa. Mukaan otetut kuusi kiloa proteiinijauhetta tulivatkin tarpeeseen kauden aikana.
– Suihkussa käynti oli oikeastaan ihan se ja sama, kun siellä hanasta valui jotain ruskeaa ainetta.
– Ensimmäisen kuukauden aikana taisi 6-7 kiloa tippua paino kun ei oikein syönyt mitään.Itse ei tullut hirveästi kämpillä laitettua ruokaa. Kauppaan kun meni, siellä myytiin jotain lihankimpaleita joista ei tiennyt onko ne kilpikonnaa vai naapurin koiraa. Joukkueen keskuksessa oli pari kokkia, jotka tekivät sitten niitä muutamaa eri ruokalajia. Kaupungilla oli kyllä ihan hyviä pihvipaikkoja ja sellaisia, silloin kun pääsi käymään ulkona syömässä.
– Kerran oltiin Pietarissa pelaamassa ja heti pelin jälkeen valmentaja sanoi, että kamat kasaan nopeasti ja lähdetään. Pysähdyttiin jonkun supermarketin pihaan ja valmentaja löi kasan ruplia käteen ja käski ostaa syötävää. Ei oltu pelin jälkeen syöty vielä mitään ja edessä oli 18 tunnin junamatka. Oltiin siinä vähän sormi suussa, että mitä täältä ostettaisiin. Otettiin sitten muutamat jugurtit, sipsejä ja fazerin sinistä kauheat kasat.
– Suklaapatukat tuli muutenkin kauden aikana tutuiksi ja aina kun pääsi käymään kaupungilla tuli tuotua niitä repullinen mukana harjoituskeskukseen. Ja välillä proteiinijuoma toimi aamupalana, lounaana ja iltapalana, Ville kertoo.
Silloin kun pääsi viettämään aikaa ”kotona”, tapahtui kulkeminen sieltä bazaan vähän normaalista poikkeavalla kaavalla.
– Baza sijaitsi kaupungilta 25 kilometriä jonnekin pellolle. Ensi alkuun meitä kuljeteltiin ja näyteltiin paikkoja. Mutta sitten se loppui. Kuljettiin sinne sillä tavalla, että mentiin Ollin kanssa tien viereen seisomaan käsi ojossa. Aina siihen pysähtyi joku vanha rämä,ei todellakaan mikään taksi tai vastaava, jolle näytettiin sitten puhelimesta viestiä, missä luki että mihin oltaisiin menossa ja se summa mikä maksetaan kyydistä ja kysyttiin, että käykö. Sitten kuski näytti yleensä peukaloa ylös tai alaspäin. Aina meidät sinne kuitenkin joku vei. Autoa meillä ei ollut ja ei siellä kyllä olisi uskaltanut ajaakaan, muistelee Kolppanen.
– Kyllä sitä osaa arvostaa puhdasta juomavettä ja äidin tekemiä lihapullia ihan eri lailla nyt.
Ensi kausi alkaa vapusta
Parhaimmillaan Kolppanen on muun joukkueen tavoin lomalla joka loppuu toinen päivä toukokuuta.Lomalla ollessaankin Kolppanen on harjoitellut omatoimisesti.
– Vappuna käydään ostamassa torilta serpentiiniä ja seuraavana päivänä aloitetaan treenit. Olen tässä puolentoista viikkoa jo harjoitellut omatoimisesti ja viime viikolla olin Ahvenmaalla harjoittelemassa.
Markus Korhosen lisäksi muukin tulevan kauden valmennusjohto miellyttää Kolppasta.
– Tuokkolan saapuminen viime kaudella toi sellaisen positiivisen tekemisen meiningin. Eikä me sattumalta voitettu kauden viimeisestä yhdestätoista pelistä kymmentä, Kopo huomauttaa.
– Sami Hirvosen alaisuudessa olen kanssa ollut muutaman pelin Lekissä. Uskon, että tuo paljon hyviä juttuja tähän lisäksi.
Kolppanen uskoo vahvasti Ilveksen uuteen tulemiseen vaikeiden aikojen jälkeen.
– Vaikka olen pelannut juniorina Nokialla ja Tapparassa, Ilves on kuitenkin antanut minulle sen mahdollisuuden ja kyllä minulla on Ilveksen muotoinen sydän. Ilves on se paikka jossa haluan menestyä. Ei oikeastaan ollut missään kohtaa ollut mielessäkään vaihtaa mihinkään muualle. Vaikka seuralla on ollut vaikeaa, ei ole epäilystäkään, etteikö ne vaikeudet ole jossain kohtaa ohi. Usko on kova.
– Ensi kauden ensimmäinen tavoite on se, että joukkue on pudotuspeleissä. Toivottavasti saan myös itse toisen ehjän kauden putkeen. Sen pitemmälle ei kannata miettiä. Nämä kaksi tulevaa kautta tulen olemaan sydämelläni täällä, kertoo ensi syyskuussa 21 vuotta täyttävä Kolppanen.
Kiitosta vanhemmille ja faneille
Tarkkaavaisimmat Ilves-kannattajat varmasti ovat huomanneet Villen maalivahdin maskin takaosassa pienellä olevan numeron 50. Ville kertoo numeron tarinan.
– Kun tilasin kesällä uutta maskia niin mietin, mitä sinne takaosaan voisi laittaa. Toiselle puolelle tuli puolustusvoimien logo, mikä oli osa elämää viime kaudella. Tärkeämpänä tuli sitten se numero 50 sinne. Isä täytti joulukuussa 50-vuotta ja se oli kunnianosoitus isälle. Ilman vanhempieni panosta en välttämättä istuisi tässä. He ovat aina olleet, ja ovat vieläkin iso osa tätä, Ville kertoo vanhempiensa merkityksestä.
Ville nousi nopeasti upeilla otteillaan Ilves-kannattajien suosioon. Nuorelle maalivahdille tuli tavaksi käydä vielä erikseen kiittelemässä ja huudattamassa kannattajia otteluiden jälkeen.
– Taisi olla Antti Raanta, jonka huomasin muutama vuosi sitten kiittävän faneja sillä tavalla. Siitä tuli itsellekin sellainen fiilis, että olisi joskus hieno päästä kiittämään kannattajia noin. Kun kaikkien rämpimisten ja huonojen pelien jälkeen fanit tulevat edelleen katsomaan meitä, niin vaikka ei aina pelaamalla pysty faneja kiittämään, niin edes jollain muulla tavalla sitten.
– Ilman faneja tätä hienoa lajia ei kuitenkaan olisi mahdollista pelata, Kolppanen muistuttaa.
Lopuksi Kolppanen lähettää Ilvesläisille vielä terveisiä kesäksi.
– Kärsivällisyyttä vaan faneille ja koittakaahan kesällä ajatella jotain muutakin kun jääkiekkoa. Me tehdään joukkueen kanssa ihan varmasti koko kesä kovaa töitä. Kun kiekko tippuu syksyllä jäähän niin toivottavasti kaikki kannattajat on taas katsomossa.