Ilveksen joukkue on siirtynyt perinteiselle keskikesän omatoimiselle harjoitusjaksolle. Joukkueharjoitukset jatkuvat jälleen heinäkuun viimeisellä viikolla. Kevään ja alkukesän harjoitusjaksolla on ollut pääpaino kestävyyden ja voiman hankinnassa, mutta myös jäällä joukkue on ollut kaksi viikon rupeamaa.

Päävalmentaja Juha Pajuojan mukaan harjoitukset on pystytty vetämään suunnitelmien mukaan, vaikka jonkin verran on pelaajilla ollut rasitusvammoja.

– Kun ruuvia kiristetään, niin aina tulee hiukan rasitusvammoja. Jos niitä ei ollenkaan tulisi, niin harjoittelu olisi liian löysää. Olemme vetäneet myös pitkiä lenkkejä, koska meidän on saatava kunnon kestävyyspohja. Pelejä on kuitenkin 60, joten kestävyys nousee tärkeäksi. Sen ylläpitämiseen on panostettava myös kauden aikana. Kiloja joukkueessa on aika vähän, joten perusvoimaa on hankittu punttisalilta, Pajuoja kertoo.

Harjoittelua on myös yksilöity. Kun joukkue lähti nyt omatoimisen jaksolle, niin jokainen pelaaja sai paperin, jossa oli hänelle räätälöity harjoitusohjelma.

– Meidän valmentajien tehtävä on auttaa pelaajia nimenomaan yksilöinä. Siihen kuuluu oleellisena osana myös kunnon vuorovaikutus. Pelaajien on uskottava, että töitä tekemällä he kehittyvät. Eikä tässä ole mitään ikärajaa. Myös kokeneilta pelaajilta on vaadittava sellaista asennoitumista ja tekemistä, että he uskovat kehittyvänsä.
Erityisesti tämä korostuu, kun heinäkuun lopulla aloitamme jääharjoittelun, Juupe painottaa.

Joukkuehenkeä ruokitaan

Pajuoja ja Raimo Helminen ovat panostaneet myös paljon kunnon joukkuehengen kasvattamiseen. Vaikka hyvää joukkuehenkeä usein vakuutellaan, niin se ei aina ole täysin perusteltua.

– Kunnon joukkuehengen syntyminen auttaa pelaajia tekemisen määrässä ja laadussa. Kun jokainen panee itsensä likoon muiden puolesta, niin päästään positiiviseen kierteeseen. Pelaajat huomaavat itsekin asian merkityksen. Joukkueessa ei suvaita minkäänlaista itsekeskeisyyttä. Olemme Raipen kanssa pyrkineet rehelliseen, tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen johtamiseen. Tietenkin kokeneilla pelaajilla on tässä myös suuri rooli esimerkin antajina. Vaadimme kovaa taistelua joukkueen puolesta ja kaverin auttamista niin peleissä kuin harjoituksissakin, Pajuoja kuvailee ja huomauttaa, että ilmapiiri joukkueessa on kuitenkin pyritty pitämään avoimena ja rentona.

Pajuoja on aina korostanut urheilullisuutta ja se onkin yksi painopistealue erityisesti nuorilla pelaajilla.

– Urheilijaksi kasvaminen on usein aika tiukka juttu. Se on kokonaisvaltaista eikä liity ainoastaan harjoitteluun. Ravinto ja lepo ovat yhtä tärkeitä kuin harjoittelu. Jos harjoitteluun menee aikaa neljä tuntia vuorokaudessa, niin loput 20 tuntia ovat avainasemassa urheilijan elämässä. Pelaajan on opittava säännöllinen vuorokausirytmi, että pystyy jälleen hyödyntämään seuraavan päivän harjoittelua. Itse asiassa se kehittyminen tapahtuu levon aikana, Pajuoja selvittää.

Juupen mielestä joukkueessa on hyvä kilpailutilanne. Hän korostaa, että jokaisen pelaajan on otettava paikkansa – ilmaiseksi sitä ei saa.

– Tässä vaiheessa on tasoja vaikea mittailla. Ne nähdään sitten, kun pääsemme täysipainoiseen jääharjoitteluun. Joka tapauksessa meidän on uskottava itseemme. Joukkue varmasti kehittyy kauden aikana. Jokaista ottelua on lähdettävä voittamaan. Aina kun meillä on kiekko, pitää tavoitteena olla maalinteko. Suunnan on oltava kohti mestaruutta. Millä vauhdilla sinne päästään, on hyvin monesta seikasta kiinni – eikä tietenkään vähiten siitä, millaisella pelaajabudjetilla jatkossa liikumme. Meidän on saatava koko organisaatio uskomaan tavoitteeseen. Nyt meidän on otettava ensimmäiset portaat kohti päämäärää, korostaa Pajuoja.

Lahjakkuudet harjoittelemaan

Juupea jurppii tamperelainen asenne, joka kiteytyy vuosikymmeniä vanhaan sanontaan ”vain lahjattomat treenaa”.

– Kun joku menestyy, niin kyllä pitäisi reilusti sanoa, että sen eteen on tehty hirveä määrä töitä. Meidän valmentajien tehtävä on saada lahjakkuudet panostamaan täysillä harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen. Meidän pitää saada vietyä eteenpäin yksilöitä, jotta jatkossa Ilveksestä löytyy pelaajia vaikkapa Suomen MM- kisajoukkueeseen. Mikään EHT-paikka ei saa olla tavoitteena, vaan tavoitteen on oltava korkeammalla. Tällaiset pelaajat ovat parhaita käyntikortteja koko organisaatiosta, pohtii Pajuoja.

Hän myöntää, että harjoittelussa joudutaan tekemään kompromisseja.

– Meillä on perusvoimaa liian vähän. Samalla kuitenkin aiomme panostaa nopeuteen. Näiden ominaisuuksien sekä lisäksi kestävyyden kehittäminen on aika vaikea pitää ihanteellisessa tasapainossa, koska aikaa on rajallisesti. Luisteluvoimaa meiltä kuitenkin täytyy löytyä, koska sen merkitys pelitavassamme on suuri. Haemme nopeutta ja suoraviivaista tehokkuutta, Juupe suunnittelee.

Kun jääharjoittelu jälleen alkaa, niin selkeinä teemoina ovat erikoistilanteet, puolustuspelaaminen ja pelikuri.

– Meillä ei ole paljon mahdollisuuksia, jos pelikurimme ei ole kova. Erikoistilanteiden harjoitteluun panostamme paljon, mutta aikaa siihen ei ole loppujen lopuksi paljon. Uskonkin, että meidän ylivoima- ja alivoimapelaamisemme kehittyy vasta kauden aikana. Meillähän ei ole luontaisia ylivoimapelaajia. Se puute on korvattava viisikkoharjoittelulla, Juupe pohtii.

Harjoittelussa on painotettu myös pelirohkeutta

– Täytyy löytyä rohkeutta pelata kiekon kanssa. Täytyy löytyä rohkeutta mennä maalille. Täytyy löytyä rohkeutta ottaa vastaan iskuja. Täytyy löytyä rohkeutta antaa iskuja takaisin – vaikka sitten tulisi ylilyöntejäkin. Pelaajien henkinen tila on saatava viritettyä sellaiseksi, että kropasta löytyy 100 prosentin tehot ja niiden ominaisuuksien hyödyntäminen, joita pelaajalla on. Intohimo pelaamiseen ja voittamiseen ovat ominaisuuksia, joita yritämme edistää mahdollisimman paljon, Pajuoja kertoo.