Kaksi tappioputkessa kulkenutta joukkuetta kohtasi Lappeenrannassa, kun Ilves matkasi SaiPan vieraaksi. Ottelussa maalit olivat kiven alla, mutta SaiPa onnistui kääntämään ottelun nimiinsä vahvalla kolmannella erällä. Ilves jäi toista ottelua putkeen maaleitta, joten kotimatkalle lähdettiin tyhjin käsin.
PIKA-ANALYYSI PELITAPAHTUMISTA
Ilves tuli otteluun hyvällä jalalla ja sai aktiivisella karvauksella luotua painetta SaiPan päätyyn ottelun avauskympin aikana. Ville Kolppanen saikin värjötellä rauhassa maalillaan yli erän puolivälin ennen ensimmäistä laukausta kohti maaliaan. Ilves oli selvästi edellä kaksinkamppailuissa ja etenkin Alexander Ruuttu tuli tilanteista usein voittajana ulos. SaiPan pelistä aisti viimeisten otteluiden tappioiden painavan takaraivossa ja turhautunut ryhmä löysikin itsensä toistuvasti jäähyaitiosta, välillä jopa kahden miehen voimin. Ilveksen ylivoima ei kuitenkaan saanut juurikaan laukauksia kohti SaiPa-vahti Hannu Toivosta, joten lukemat pysyivät maalittomina. Saipa sai pelistä enemmän otetta erän loppupuolella, kunnes puolustaja Jere Pulli sai pelirangaistuksen päähän kohdistuneesta taklauksesta. Taklauksen kohteena ollut Tommi Välimaa ei kuitenkaan onneksi tilanteessa loukannut itseään. Ilves kuitenkin hukkasi liki viiden minuutin ylivoimamahdollisuutensa omaa huolimattomuuttaan väärästä vaihdosta tulleeseen rangaistukseen, joten erätauolle siirryttiin tasavajaalla ja lukemissa 0-0.
Toisen erän alkuun Ilvekselle tarjottiin jälleen tilaisuutta kahden miehen ylivoimalla, mutta ylivoimapeli jatkui tehottomana. Kuvio pyöri seisovilla jaloilla eikä Toivosta saatu poikittaisliikkeeseen, harvat laukaukset tulivat ilman maskia ja entinen Ilves-veskari hoiti ne varmasti. Erän paras maalipaikka nähtiin kuuden peliminuutin jälkeen, kun Konsta Mäkinen löysi erinomaisella syötöllä Lassi Kokkalan maalin edestä, mutta Toivonen sai suojansa Kokkalan ohjauksen eteen. Erän kuluessa ote siirtyi hiljalleen SaiPalle ja viidellä puolustajalla läpi ottelun pelannut Ilves joutui turvautumaan muutamaan kertaan sääntöjenvastaisiin otteisiin. SaiPan ylivoima ei kuitenkaan tuottanut tulosta, kun Ville Kolppanen torjui kaiken vastaan tulleen ja alivoimanelikko hoiti tehtävänsä mallikkaasti. Peli avautui selvästi ottelun kuluessa ja veskarit molemmissa päissä saivat selvästi enemmän töitä ensimmäiseen erään nähden. Erätauolle mentiin kuitenkin maalittomissa tasalukemissa.
Päätöserän alkuun Ilves sai kylmää vettä niskaansa, kun Brian Salcido löysi poikittaissyötöllä B-pisteen tienoille yksin unohdetun SaiPa-kapteeni Ville Kohon, joka laukoi kiekon ohi Kolppasen etuyläkulmaan. Ottelu sai avausmaalista kaivatun piristysruiskeen, intensiteetti ja tilanteen sähköisyys nousivat selvästi. Yrityksen puutteesta Ilvestä ei voi syyttää, mutta krooninen tehottomuus vaivasi joukkuetta edelleen. Ilves ei saanut missään vaiheessa takaa-ajoaan kunnolla käyntiin, vaikka pääsikin kahteen kertaan ylivoimalla tasoitusta hakemaan. Maalipaikoille ei päästy ja lopulta Toivoselle kirjattiin erästä vain kolme torjuntaa. SaiPa taas rokotti Ilvestä toistamiseen ajassa 56:37, kun Ville Korhonen istui jäähyaitiossa koukkaamistuomiotaan. Simo-Pekka Riikola laukoi viivasta ja Anssi Löfman ohjasi kiekon ilmasta ohi voimattoman Kolppasen. Ilves haki vielä kavennusta ilman maalivahtia, mutta yritys tyrehtyi nopeasti Jaakko Rissasen tehtyä ottelun loppulukemat 3-0 tyhjään maaliin. Näin SaiPa jatkoi Ilveksen tappioputkea ja vastaavasti katkaisi omansa.
OTTELUN RATKAISUT
Ilves jätti käyttämättä parhaat tilaisuutensa maalintekoon. Ylivoimatilaisuuksia oli ottelussa useita, kahteen otteeseen jopa kahden miehen ylivoima. Laukauksia saatiin kuitenkin harvakseltaan eivätkä nekään olleet parhaalta maalintekosektorilta. Toivosta ei päästy missään vaiheessa testaamaan todenteolla. Nollapeli tuli liian halvalla.
ILVEKSEN PARHAAT
Ville Kolppasella oli haastava ilta; alkuun tilanteita tuli harvakseltaan ja vastaavasti mies joutui torjuntatöihin vaarallisten kiekonmenetysten ja puolustuspään virheiden jälkeen. Kolppanen kuitenkin torjui erittäin varmasti eikä voinut takaiskuille mitään.
Alexander Ruuttu väläytteli vahvuuksiaan kahmien aloituksia hyvällä prosentilla itselleen ja käytti myös hyvin fysiikkaansa kaksinkamppailuissa ja kiekkoa suojatessaan. Myös joukkueen haalariosasto Erkki Rajamäen johdolla ansaitsee jälleen maininnan.
ILVEKSEN PLUSSAT JA MIINUKSET
+ Tuokkolan kädenjälki alkaa hiljalleen näkyä; hyökkäykseenlähdöt ovat hyvin organisoituja ja kontrolloituja. Tilanne on selkeästi rauhallisempi kuin aikaisemmin tällä kaudella.
+ Ville Kolppanen ottaa koppia varmasti illasta toiseen.
– Maalintekopaikoille pääsy aiheuttaa päänvaivaa. Hyökkäykset ajautuvat liian usein kulmiin ja pienille laukaisukulmille. Kontrolloidusti hyökkäysalueelle pääseminen on selkeä kompastuskivi.
– Ylivoimapelistä puuttuu liikettä, kuvio ei pyöri tehokkaasti eikä laukauksia saada suoraan syötöstä.
ERIKOISTA
Molemmat joukkueet pelasivat lopulta viidellä puolustajalla Jere Pullin jouduttua pukukopin puolelle päähän kohdistuneen taklauksensa jälkeen.