Jos viime viikon torstaina hieraisit silmiäsi ja katselit, lähtikö Kaukajärveltä Oriveden leipomon pihasta liikkeelle vähän normaalia isompi polttariporukka, niin todennäköisesti törmäsit vain Ilveksen A-nuorten joukkueeseen, joka oli lähdössä polkupyörillä kohti korpea. Arkirutiineista lyhyen seikkailun ajaksi poikennut joukkue oli saanut vapaat kädet asustuksen suhteen – ja se näkyi. Itse reissu ei ollut kuitenkaan pelkkää hupia, sillä nuoret joutuivat koville tarpoessaan vaikeissa maastoissa pyöriensä kanssa.
Poikkeuksellista tämän kaltainen tempaus ei Ilveksen A-nuorille ollut. Kolmannen kautensa nuorten peräsimessä käynnistäneen Jouko Myrrän aikakaudella Ilves on seikkaillut ennenkin pois tutuista rutiineista. Valmentaja kiitteleekin retkiä ideoimassa ja vetämässä olleita Timo Flinckiä ja Samo Sireniä.
– Jyväskylän liikuntatieteellisen käyneet ammattimiehet Timo ja Samo ovat järjestäneet meille jo jokusen retken ”pois mukavuusalueelta” -teemalla. Miehet ovat tehneet nämä loma-aikanaan ja suurella sydämellä Ilveksen A-junnuja kohtaan. Siitä iso kiitos ja respect heille, Myrrä kiittelee.
– Ideana on ollut, että tehdään vuorokausi vähän jotain muuta kuin sitä perusharjoittelua, mitä tässä painetaan koko kevät. Mietittiin Timon ja Samon kanssa, että mitä tänä vuonna tehtäisiin, ja päädyttiin sitten lähtemään liikkeelle teemalla ”korpivaellus pyörillä”.
– Positiivinen asia siinä oli myös se, että vetäjinä oli itselle tutut, mutta kuitenkin ulkopuoliset vetäjät. Jätkät joutuivat siinäkin vähän epämukavuusalueelle, kun ei ollutkaan ne tutut samat naamat vetämässä, valmentaja jatkaa.
Valmennus oli jakanut joukkueen pienempiin ryhmiin, jotka kapteeniensa johdolla saivat päättää joukkueelleen jonkin yhteisen teeman. Vaivaa asian eteen oli nähty, ja joukkue heittäytyikin tempaukseen mukaan hyvällä hengellä.
– Se oli hieno juttu. Tehtiin viisi joukkuetta, joille nimettiin kapteenit. He saivat sitten valita yhteisen teeman, nimen ja asusteen joukkueelle. Ja kyllähän jätkät olivat nähneet vaivaakin asian eteen, Myrrä hymyilee.
Vaikka lähtötilanne saattoikin näyttää koomiselta, ei kyseessä ollut mikään hupireissu. Joukkueenjohtaja Timo Peltomaan kuljettama huoltoautokin oli tärkeässä osassa, sillä ensimmäinen pyöräremontti täytyi tehdä jo 150 metrin matkan jälkeen. Mistään kliinisestä maantiepyöräilystä ei ollut kyse, sillä joukkue pyörineen johdettiin vaikeaan maastoon.
– Leikkimielellä lähdettiin, mutta kyllä itse retki oli raskas henkisesti ja fyysisesti. Saatiin hyvin katkaistua tämä meidän kevään tiukka puurtaminen. Tiukka reissu se oli, ja oli hienoa katsella ja polkea perässä, kun oli ammattimiehet vetämässä.
”Kyllä siinä vähän mietti, että mitäköhän tästäkin tulee”
Pelaajat itse eivät ennakkoon tienneet reissusta juuri mitään muuta kuin vaaditut välineet. Ainakin tapahtuman jälkeisellä viikolla reissulle jo naureskeltiin, mutta pyöräilyosuuden rankkuus myönnettiin.
– Etukäteen meillä ei ollut oikein mitään tietoa, mihin ollaan menossa. Se oli tiedossa, että lähdetään pyöräilemään ja oli kasattu viisi joukkuetta. Joukkueiden oli pitänyt keksiä joku teema, ja sitten lähdettiin pyöräilemään. Pyöräiltiin varmaan joku neljä ja puoli tuntia jotain metsäteitä. Viimeiset kymmenen kilometriä päästiin polkemaan jo asvalttitietä, hyökkääjä Juho Liuksiala kertoi.
– Kyllä siinä vähän mietti, että mitäköhän tästäkin tulee. Ihan hauskoja asuja oli kaikilla, että sillä tapaa oli hauskaa. Mutta kyllä se pyöräilyosuus oli aika raskas, puolustaja Jere Marjamäki komppasi.
Vaikka reissu oli raskas, toi se vaihtelua arkeen.
– Oli se ihan mukavaa vaihtelua. Kyllä siellä melkein kuitenkin mieluummin oli kuin juoksemassa noita portaita, Liuksiala myhäili.
Pojat ovat poikia, ja kun joukkueille annettiin vapaat kädet asustukseen, nähtiin melko mielikuvituksellisa ratkaisuja. Oli tapauskohtaista, miten mihinkin asukokonaisuuteen päädyttiin. Toiset päätyivät tekemään ratkaisunsa hetken mielijohteesta, ja eräs joukkue kävi hakemassa apua jopa naapuriseurasta.
– No me keksittiin vasta päivää ennen ne asut, joilla lähdettiin liikkeelle. Käytiin hakemassa uimarenkaita ja muuta tarvittavaa siihen, vesipetojen joukkueeseen kuulunut Liuksiala avaa.
– Me käytiin ensin kaupasta katsomassa asuja, mutta ei löytynyt oikein mitään. Yhdellä meistä oli sitten suhteita tuonne Tapparan cheerleadereihin, ja saatiin sitten sieltä kautta asut lainaan, yksi viidakon tähtösistä Jere Marjamäki kertoo.
Varustukseltaan sekalainen seurakunta herätti huomiota niillä reiteillä, joilla myös tavalliset kaduntallaajat kulkivat.
– Ei siinä kovin pitkälle tarvinnut polkea, kun ensimmäinen tuli jo kuvaamaan meidän seuruetta, Marjamäki naureskelee.
Viime viikko on kuitenkin jo unohdettu ja tällä viikolla joukkue ahertaa kolmen päivän jääleirin ennen ansaittua omatoimista jaksoa. Jokaisen kolmen päivän aikana jäällä hikoillaan kahteen otteeseen.
– Tämän kolmen päivän jääleirin aikana keskitytään pelkkään jääkiekkoon – ei niinkään fyysisen tai henkisen puolen rassaamiseen. Sen jälkeen pojat pääsevät ansaitulle omatoimijaksolle, Jouko Myrrä linjaa.