Ilveksen ja koko suomalaisen jääkiekkoilun kenties suurin legenda Aarne ”Dynamo” Honkavaara saavuttaa lauantaina 7.6.2014 kunnioitettavan 90 vuoden iän. Suomen jääkiekkoleijona numero kymmenen on vuosikymmenten aikana tehnyt eri rooleissa mittaamattoman arvokkaan työn suomalaisen jääkiekon hyväksi.
Ilveksen jäädyttämä ja Hakametsän jäähallin kattoon nostettu pelinumero seitsemän kertoo nuoremmillekin sukupolville Honkavaaran merkityksestä seuralle. Aarne saavutti pelaajana Ilveksessä seitsemän Suomen mestaruutta ja myöhemmin valmentajana vielä kolme lisää. Dynamo kertoo seuraavansa Ilveksen otteita edelleen.
– Pääasiassa seuraan nykyään Ilvestä radion välityksellä. Vähän se on ollut sekaista viime vuosina, mutta viime kausihan meni peliesitysten puolesta ihan hyvin. Joitakin virheitä siellä tuli, joista osa saatiin sitten kauden mittaan korjattua.
Nykyään puhutaan paljon siitä, että entisaikojen pelaajat olivat aikoinaan kiekon kanssa taitavampia. Aarne ei suoraan halua vertailla eri aikakausia keskenään.
– Sitä en pysty arvioimaan, oltiinko me silloin omana aikanamme teknisesti parempia. Tuskin oltiin, tämä nykypäivän peli on vain niin paljon nopeampaa kuin meidän aikana. Mutta luulen kyllä, että meidän aikana harjoiteltiin enemmän tekniikkaa kuin nykyään. Silloin ei ollut niin paljon näitä johdettuja harjoituksia kuin nykyään, vaan kehiteltiin omin nokkinemme kaikenlaisia harhautuksia ja harjoiteltiin laukomista.
– Itsekin harjoittelin läpi kesän joka päivä laukomista kotipihassa. TBK:n maalivahti Gösta Wangel torjui yhden kesän minun ampumiani laukauksia ja pääsikin sitten sen jälkeen maajoukkueeseen, kun oli harjoiteltu kesä yhdessä, Aarne kertoo yhden tuhansista terävästi muistissa olevista tarinoistaan.
Päivät kuluvat kirjoja kuunnellessa ja tehdessä
Ikä on tuonut mukanaan omat vaivansa ja huonontunut näkö ei anna Aarnelle enää mahdollisuutta lukemiseen. Niinpä Dynamo onkin alkanut äänikirjojen suurkuluttajaksi.
– Päivät kuluvat hyvin ja välillä vähän huonommin. Hyvää on etenkin se, että olen tässä viime vuosina ruvennut kuuntelemaan äänikirjoja. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen kuunnellut suunnilleen 1400 äänikirjaa. Se on suurin piirtein kirja päivässä tahtia. Tuo näkö on mennyt niin huonoksi, että en oikein pysty enää lukemaan ja kirjoittamaan.
Toinen tärkeä asia on erinäiset kirjaprojektit, joissa Aarne on aktiivisesti mukana. Aarnen muistipankissa on tarinoita ja tietoa, joiden hankkiminen mitään toista kautta on mahdotonta. Haastattelupäivänäkin Dynamon ystävä ja työtoveri Kimmo Leinonen on Honkavaaran luona aloittamassa tuoretta kirjaprojektia.
– Aktiivisesti tavataan Aarnen kanssa ja kasataan materiaalia kirjoihin. Nyt juuri aloitimme uuden kirjan tekemisen, joka kertoo jääkiekon MM-kotikisoista – painottuen ensimmäisiin 1965 Tampereella järjestettyihin kotikisoihin. Sen olisi tarkoitus olla saatavilla isänpäiväksi, Leinonen kertoo.
Ilveksen perustat on luotu kovalla työnteolla
Aarne Honkavaaralla on perspektiiviä katsoa asioita Ilveksen alkuajoista asti. Vuonna 1935 joululahjaksi saatu CCM-merkkinen jääkiekkomaila oli lähtölaukaus kolmetoistavuotiaana kuusi vuotta vanhempien kanssa samassa sarjassa aloitetulle peliuralle. Alkuvuosina voitetut mestaruudet ja aikansa huippupelaajat ovat edelleen se peruskivi, jonka päälle on muotoutunut Ilveksen maine Suomen legendaarisimpana jääkiekkoseurana. Mitkä asiat Aarne näkee ensimmäisten vuosikymmenten menestyksen suurimmiksi syiksi?
– Kyllä varmaan yksi asia on se, että Ilves alkoi ensimmäisenä Suomessa pitää oikein järjestelmällisiä harjoituksia. Ensi alkuun valmentajana oli Niilo Tammisalo, joka oli tarkka kaikissa asioissa ja laittoi sen alkuun. Sitten tuli Risto Lindroos, joka jatkoi samalla tyylillä. Ne olivat kovia harjoituksia jo siihen aikaan. Siitä se varmaan johtuu. Ei silloin Suomessa ollut kuin Ilves ja Tarmo, jotka harjoittelivat oikein tosissaan. Muut harjoittelivat kaksi kertaa viikossa, mutta me harjoiteltiin joka päivä.
– Minä en ollut omalla peliurallani häviämässä Ilveksen paidassa kuin neljää ottelua, kertoo Aarne lähes käsittämättömästä saldostaan Ilves-paidassa.
Kimmo Leinonen kertoo hauskan ja mielenkiintoisen yksityiskohdan Ilveksen menestysvuosilta.
– Muistan itsekin pikkupoikana, kun käveltiin pelien jälkeen Koulukadun kentältä poispäin ja silloin oli tapana soittaa pelien jälkeen Ilveksen kannatuslaulua Ankkurit ylös. Kun tehtiin Aarnen kanssa edellistä Koulukadun sankarit -kirjaa, kysäisin, että soitettiinko sitä laulua jokaisen pelin vai pelkästään voitettujen otteluiden jälkeen. Aarne tokaisi, että eikös se ollut yksi ja sama asia.
Yksi tärkeä asia Ilveksessä on aina ollut junioreille järjestetty kaupunginosatoiminta, jonka seura käynnisti jo sotavuosina.
– Kaupunginosatoiminta on ollut tärkeä juttu Ilveksessä aikanaan. Se aloitettiin sota-aikana vuonna 1943 ja edustusjoukkueen nuoremmista pelaajista Roope Saari, Pentti Isotalo ja Mäkisen Kake saivat jokainen kaupunginosajoukkueen hoitaakseen. Vaikka he olivat vielä silloin nuoria poikia, niin he hoitivat hyvin sen oman joukkueensa. Myöhemmin syntyi sitten Kanada-sarja, joka oli ensimmäinen Suomessa. Se oli huomattavasti laajempi kuin tämä ensimmäinen kaupunginosasarja, jossa oli mukana vain kolme kaupunginosaa, Aarne kertoo junioritoiminnan alkuvuosista.
Takkuturkit tärkeä osa elämää
Ilveksessä on vuosien varrella ollut Aarnen lisäksi lukematon määrä seuralle arvokasta työtä tehneitä henkilöitä. Dynamo listaa pyydettäessä muutamia nimiä, joilla on ollut suuri merkitys Ilveksen historiassa.
– Kyllä tietysti Tiitolan veljessarja, joista kuusi pelasi jääkiekkoa ja olivat muutenkin paljon mukana. Saatiin muun muassa käyttää heidän kentän vieressä sijainnutta asuntoa kokoontumispaikkana. Sitten tietysti Risto Lindroos, joka oli pitkään mukana ja vaikutti oikeastaan joka asiassa. Henry Kvist on myös yksi erittäin tärkeä henkilö, joka jatkoi Tammisalon ja Lindroosin aloittamaa linjaa. Seppo Helle on yksi, joka oli parikymmentä vuotta mukana. Linkosuon Jussi oli aikanaan oikea ideanikkari. Oksaset, Hakaset ja Peltoset ovat hekin olleet tärkeitä esikuvia, samoin kuin Raipe Helminen nuoremmasta sukupolvesta.
– Se on aina vähän hankalaa ja uskallettua nimetä näitä, kun siitä jää aina pois joku hyvä nimi, joka ei tule mieleen. Kyllä siellä paljon on hyviä miehiä ollut mukana.
Jotain Ilveksen merkityksestä alkuvuosien suomalaiseen jääkiekkoon kertoo jälleen yksi Honkavaaran mielenkiintoinen havainto ja tarina.
– Kuudesta vanhimmasta elossa olevasta suomalaisesta MM-kisapelaajasta viisi on lähtöisin Ilveksestä. Tiitolan Risto on vanhin, minä olen toiseksi vanhin. Havulinnan Kalle on saman ikäinen kuin minä, mutta puoli vuotta myöhemmin syntynyt. Unto Wiitala on sitten neljänneksi vanhin ja sitten on taas ilvesläiset Isotalon Pentti ja Roope Saari.
Vanhat Ilves-pelurit pitävätkin tiiviisti yhteyttä aktiivisesti toiminnassa olevan Takkuturkit-yhdistyksen kautta. Tapahtumia järjestetään pitkin vuotta.
– Kyllä me näissä tilaisuuksissa tavataan paljon. Kyllä siellä aika paljon käy vanhoja kavereita, mutta paljon on tietysti mennyt jo poiskin.
Ilves on aina merkinnyt ja merkitsee edelleen Aarnelle paljon.
– Kyllä se on sellainen tukikohta ollut koko ajan. Paljon on hyviä ystäviä ja tiettävästi vihamiehiä ei ole yhtään. Kaikkien kanssa on ollut helppo tulla toimeen ja vieläkin ollaan paljon Takkuturkkien kautta tekemisissä vanhojen pelikavereiden kanssa.
Aarne Honkavaara haluaakin toivottaa kaikki ystävänsä ja vanhat pelikaverinsa tervetulleeksi 90-vuotisjuhliinsa, jotka vietetään tietysti Hakametsän jäähallilla.
– Juhlin syntymäpäiviäni lauantaina 7. kesäkuuta klo 14:00 – 17:00 Hakametsän jäähallilla Ilves-Klubilla. Tervetuloa vaan kaikki ystävät ja entiset joukkuekaverit juhlimaan 90-vuotissyntymäpäiviäni.
Aarnen toiveesta:
Mahdolliset muistamiset Ilveksen ja sotaveteraanien tukemiseen tilille
Honkavaara Aarne, Danske Bank FI 548000 2502285124.
Maksun tiedoksi joko Ilves tai sotaveteraanit.