Ilves voitti toisen mestaruutensa häviämättä jälleen peliäkään. Mestaruus varmistui vasta Ilveksen viimeisen ottelun jälkeisen KIF–HJK-ottelun myötä.
Kesän ja syksyn aikana joukkue harjoitteli ennennäkemättömän ahkerasti. Joukkueen runko pysyi hyvin kasassa. Ainoastaan lopettaneen Matti Tiitolan ja armeijan palveluksessa menehtyneen Lasse Melartin joukkue menetti. Uutena pelaajana joukkueeseen liittyi Seppo Jaakkola.
Sarja alkoi Helsingin Kampissa Kronohagens Idrottsföreningin vieraana. Heikkotasoisen ottelun ensimmäisessä erässä Hagström laukoi KIF:n 1–0-johtoon. Toisessa erässä Granström laukoi maalin kulmalta lukemat 2–0:aan. Ilves-pelaajat protestoivat sitä, että kiekko meni sivuverkon läpi maaliin, mutta maali hyväksyttiin.
Vauhdikkaassa kolmannessa erässä Jussi Tiitola kavensi. Ilves tasoitti maalinedusruuhkasta ja siirtyi johtoon Jussi Tiitolan toisella maalilla. KIF:n Sjöberg tasoitti 20 metrin etäisyydeltä ja ottelu päättyi 3–3. Sääntöjen mukaan ottelussa olisi pitänyt pelata kaksi viiden minuutin pituista jatkoaikaa, mutta tuomari päätti toisin ja ottelu päättyi tähän.
Åbo IFK -vierasottelu pelattiin Helsingissä, koska ÅIFK:n Turun-kotikentällä ei ollut tarpeeksi jäätä. Kampin kentällä Ilves otti ensimmäisessä erässä ottelun ohjat Matti Vasaman maalilla, johon antoi syötön Jussi Tiitola. Wasama ja Risto Tiitola lisäsivät Ilveksen johdon toisessa erässä jo 3–0:aan. ÅIFK kavensi Fabriciuksen ja Vinsténin maaleilla, mutta Ilves vei pisteet 3–2.
Kolmannessa ottelussa Ilves pääsi viimein Koulukadun-Mariankadun kotikentälleen, kun se kohtasi Helsingin Jalkapalloklubin. Ilves voitti ottelun Jussi Tiitolan maaleilla 2–1. HJK:n ainokaisesta maalista vastasi Lindahl. Kuuman ottelun tuoksinassa HJK:n Mikalunas sai kiekon nenänvarteensa ja joutui kiireellisesti sairaalaan paikattavaksi.
KIF-kotiottelussa Ilves sai tyytyä 2–2-tasapeliin, kun jatkoaikakaan ei tuonut voittomaalia.
HJK kaatui seuraavalla kierroksella vieraissa 3–2. Jussi Tiitola ampui Ilveksen ensimmäisessä erässä johtoon ja kolmannen erän alkupuolella Matti Vasama lisäsi johtoa 2–0:aan. HJK:n Katajavuori kavensi, mutta Jussi Tiitola vastasi uudella Ilves-täysosumalla. Saarisen kavennus 2–3:een jäi laihaksi lohduksi helsinkiläisille.
Päätöskierroksella Ilves rökitti ÅIFK:n 9–1. Ottelu pelattiin puolueettomalla kentällä Helsingissä, kuten ÅIFK–Ilves-ottelukin (24.1.1937) oli pelattu. Jo ensimmäinen erä meni Ilveksen nimiin 4–0: Matti Vasama 1–0, Jussi Tiitola 2–0, Feyzi Ahsen-Böre 3–0 ja Jussi Tiitola 4–0.
Tamperelaistulitus jatkui kolmannessa erässä: Risto Tiitola 5–0, Risto Lindroos 6–0, Jussi Tiitola 7–0, Matti Vasama 8–1 ja Jussi Tiitola 9–1. Vinstén vastasi turkulaisten ainoasta maalista. ÅIFK:n murskajaiset oli Ilveksen tähän mennessä suurin voitto kautta aikojen.
Kaikki uusintaottelun merkit olivat jälleen ilmassa, kun Ilves–ÅIFK-ottelun jälkeen KIF:llä oli vielä rästiottelu edessään. KIF vaani ennen viimeistä otteluaan kahden pisteen arvoisen voiton päässä Ilveksestä. Viimeisessä ottelussaan KIF kohtasi HJK:n, joka kuitenkin yllätti KIF:n lumisateen vallassa olevalla Kampin kentällä Helsingissä lukemin 3–2. Täten Ilves piti ykkössijansa loppuun asti.
Jussi Tiitola voitti SM-sarjan pistepörssin (14 pistettä) ja maalipörssin (11 maalia) kolmatta kautta perättäin. Niilo Tammisalo lopetti Ilveksen valmentajana. Edelliskaudella hän oli jo siirtänyt myös Ilves ry:n puheenjohtajuuden Mikko Tiitolan haltuun.