Ilves voitti uusintaottelun myötä kolmannen peräkkäisen ja kaikkiaan kuudennen mestaruuden.

Ilveksen kokoonpano muuttui vähäisesti. Edelliskaudella 19 maalia tehnyt Matti Rintakoski vaihtoi Ilveksen TBK:hon. Jukka Vuolio palasi leikkauksesta toipuneena takalinjoille ja junioreista nostettiin Harry Honkanen.

Ennen kauden alkua Ilves teki ensimmäisen kilpailumatkansa ulkomaille. Ruotsissa pelatuista viidestä ottelusta joukkue voitti kaksi ja hävisi kolme.

Ruotsin-ottelumatkan myötä Ilves sai lentävän lähdön tällekin kaudelle. Muun muassa kärkijoukkue Tammerfors Bollklubb kaatui 13–2, kun Aarne Honkavaara ampui neljä maalia.

Vastusta ei tuntunut löytyvän, kunnes 19. helmikuuta 1947 päättyi Ilveksen 24 perättäisen tappiottoman ottelun putki, joka oli alkanut 21. helmikuuta 1943. Yli 2 500 katsojaa sai riemuita kotijoukkue Hämeenlinnan Tarmon 9–4-voittoa.

Ilves, Tarmo ja TBK päätyivät sarjassa tasapisteisiin. Uusintaottelussa mestaruudesta pelasivat 26. helmikuuta 1947 Ilves ja Tarmo, joilla oli kärkijoukkueista parhaat maalierot. Ilves voitti uusintaottelun puhtaasti 10–2. Osmo Huhti teki Ilves-maaleista neljä. Kahdesti osuivat Aarne Honkavaara ja Lotfi Nasib sekä kerran Kalle Havulinna ja Teuvo Hellén. Ilves-puolustus onnistui pitämään Tarmo-tähti Keijo Kuuselan kurissa. Tarmon maalit iskivät Matti Karumaa ja Paul Kutin (Väinjärvi). Paikalla oli katsojia uuden yleisöennätyksen (3 000) verran.