Ilves voitti uusintaottelun myötä kolmannen peräkkäisen ja seuralle yhteensä kuudennen mestaruuden.

Ilveksen kokoonpano muuttui vähäisesti. Edelliskaudella 19 maalia tehnyt Matti Rintakoski vaihtoi Ilveksen TBK:hon. Jukka Vuolio palasi leikkauksesta toipuneena takalinjoille ja junioreista nostettiin Harry Honkanen.

Ennen kauden alkua Ilves teki ensimmäisen kilpailumatkansa ulkomaille – Ruotsissa pelatuista viidestä ottelusta joukkue voitti kaksi ja hävisi kolme.

Ruotsin-ottelumatkan myötä Ilves sai lentävän lähdön tällekin kaudelle. Muun muassa kärkijoukkue Tammerfors Bollklubb kaatui 13-2, kun Aarne Honkavaara ampui neljä maalia.

Vastusta ei tuntunut löytyvän, kunnes 19. helmikuuta 1947 päättyi Ilveksen 24 perättäisen tappiottoman ottelun putki, joka oli alkanut 21. helmikuuta 1943. Yli 2 500 katsojaa sai riemuita kotijoukkue Hämeenlinnan Tarmon 9-4-voittoa.

Ilves, Tarmo ja TBK päätyivät sarjassa tasapisteisiin. Uusintaottelussa mestaruudesta pelasivat 26. helmikuuta 1947 Ilves ja Tarmo, joilla oli kärkijoukkueista parhaat maalierot. Ilves voitti uusintaottelun puhtaasti 10-2. Osmo Huhti teki Ilves-maaleista neljä. Kahdesti osuivat Aarne Honkavaara ja Lotfi Nasib sekä kerran Kalle Havulinna ja Teuvo Hellén. Ilves-puolustus onnistui pitämään Tarmo-tähti Keijo Kuuselan kurissa. Tarmon maalit iskivät Matti Karumaa ja Paul Kutin (Väinjärvi). Paikalla oli katsojia uuden yleisöennätyksen (3 000) verran.