Ilves oli ensimmäistä kertaa SM-liigan pudotuspeleissä. Joukkue jäi kuitenkin neljänneksi hävittyään välierissä Tapparalle ja pronssiotteluissa TPS:lle.
Uusina pelaajina esiintyivät Jari Viitala, Antti Heikkilä, Pekka Orimus, Ilkka Kivikoski ja Jari Lindgren. Lasse Oksanen ja Jorma Aro palasivat Ilves-paitaan. Ilveksen jättivät Seppo Ahokainen, Heimo Iivonen, Denis Bavaudin, Väinö Kolkka, Pekka Sartjärvi, Jukka-Pekka Vuorinen, Kaj Weissman ja Mika Rajala.
Ykkösmaalivahti Markus Mattsson siirtyi Pohjois-Amerikan WHA-ammattilaisliigaan. Petteri Linna ja paluun yhdeksi otteluksi tehnyt Juhani Lahtinen tuurasivat maalivahtipari Tapio Virhimo–Jukka Airaksista.
Kahdeksasta ensimmäisestä ottelusta Ilves voitti viisi ja pelasi kerran tasan. Hyvän alkukauden jälkeen 6.11.1977 Hakametsä täyttyi Ilveksen kotiottelussa viimeisen kerran alkuperäiskapasiteettinsa (10 200 katsojaa) äärille. Ottelussa Ilves hävisi suuryleisön pettymykseksi Tapparalle 5–7. Tämän myötä Ilves kärsi runkosarjan pisimmän tappioputkensa (kolme peräkkäistä tappiota).
SM-liigan huolettomat maalijuhlat jatkuivat. Ilves kaatoi 22.11.1977 Kiekkoreippaan 10–2 ja 29.1.1978 IFK:n 11–5, mutta hävisi 5.1.1978 Lukolle 6–14.
Ilves meni viimeisenä joukkueena pudotuspeleihin. Viidenneksi tullut IFK jäi viisi pistettä Ilveksestä – pitkälti sen ansiosta, että Ilves voitti kaikki joukkueiden neljä kohtaamista.
Välierissä Tappara otti 2–0-ottelujohdon, kunnes Ilves kavensi sarjan kautta aikojen toisella jatkoaikamaalillaan (Ilves oli onnistunut jatkoajalla maalinteossa 23.2.1936 poikkeuksellisesti pelatulla jatkoajalla). Kolmannen välierän ratkaisumaalin laukoi puolustaja Ari Kankaanperä ajassa 67.05.
Neljännessä ottelussa Tappara sysäsi Ilveksen pronssiotteluihin, joissa TPS oli parempi otteluvoitoin 2–1. Ratkaisevassa pronssiottelussa Ilveksen puhti petti totaalisesti, sillä turkulaiset veivät selkeän 8–1-voiton.