Ilves nousi pronssille. Säästöpankki-yhteistyön myötä Ilves pelasi kausina 1982–1984 violeteissa paidoissa, jotka saapuivat Ilveksen toimistolle parahiksi kaksi päivää ennen sarjan alkua.
Puolustaja Matti Kaario palasi Lahden Kiekkoreippaasta – samasta osoitteesta tuli myös Raimo Summanen nuorisomaajoukkueiden tutkaparinsa Risto Jalon houkuttelemana. Summanen viimeisteli peräti 45 maalia ja rikkoi Pekka Leimun 14 vuotta vanhan seuraennätyksen.
Ville Sirén ja Raimo Helminen pelasivat tulokaskauttaan. Muita uusia pelaajia olivat Pasi Ruponen, Juha Rajala ja Hannu Kuronen.
Lähtijöihin kirjattiin Keijo Kivelä, Jari Järvinen, Jari Välimäki, Jorma Aro, Tero Peura, Henry Lehvonen, Pertti Järvenpää, Jouni Vuorinen, Pekka Vartola, Ari Jokinen ja Jari Simola.
Ilo palasi Ilvekseen, mistä kertoi 21. kierroksen vierasottelu Lukkoa vastaan 2.12.1982. Ilves voitti Raumalla peräti 16–3. minkä myötä joukkue siirtyi sarjakärkeen. Tehomiehinä häärivät Jalo (3+6), Summanen (4+2) ja Helminen (1+3). Lukko-vierasvoitto oli kuudes perättäinen voitto. Tätä seuranneen kahden tappion jälkeen Ilves voitti taas viisi ottelua putkeen.
Runkosarjan viimeinen kuukausi jäi Ilvekseltä vaatimattomammaksi: kahdeksasta viimeisestä ottelusta heltisi vain kaksi voittoa. Joukkue sijoittui runkosarjassa kolmanneksi.
Puolivälierissä Ilves nujersi SaiPan voitoin 2–0. Jälkimmäinen voitto heltisi Lappeenrannassa vasta kovan taistelun jälkeen, sillä SaiPa kiri 0–2:sta tasoihin. Kari Järvinen nousi Ilveksen sankariksi ja iski 3–2-voittomaalin ajassa 52.16.
Välierien alkajaisiksi Ilves sai jobinpostia, sillä ykköspelintekijä Jalo joutui ensimmäisen välieräottelun alla umpisuolileikkaukseen. HIFK vei ensimmäisen välierän Helsingissä kokonaista 8–1. Tampereella Ilves iski takaisin kovalla luistelulla ja vauhdikkaalla syöttöpelillä, kun taas HIFK alistui väkivaltaiseen peliin. Ilveksen voittolukemat 7–1 eivät jättäneet selittelyjä. Sarja oli nyt tasan 1–1.
Kolmannen ottelun avauserässä HIFK iski 4–0-lukemat, mistä Ilves ei enää noussut Juha Rajalan kahdesta kavennusmaalista huolimatta. HIFK voitti 6–2 ja johti sarjaa 2–1. Neljättä välierää Ilves johti kahden erän jälkeen Seppo Sevonin ja Matti Rautiaisen maaleilla 2–0. Ilveksen silmissä siinsi jo viides välierä, joka pelattaisiin puolueettomalla kentällä Kouvolassa, koska Helsingin jäähalli oli varattu taitoluistelukilpailuihin. Rutinoitunut HIFK nousi kuitenkin jäähyistään ja loukkaantumisistaan huolimatta kolmannessa erässä tasoihin. Tarvittiin jatkoerä. Ajassa 68.59 Pertti Lehtonen löysi maalin edestä Matti Forssin, joka ratkaisi HIFK:lle 3–2-voiton ja vei helsinkiläiset finaaliin.
Pronssiotteluissa Ilves kohtasi Tapparan. Nuori Ilves oli edelliskeväänä kultajuhlia viettänyttä Tappara-joukkuetta nälkäisempi ja vei pronssit otteluvoitoin 2–0.
Ilveksen ja KOO-VEE:n yhteistoimintasopimus päätettiin taloudellisista syistä 11.5.1983.
