Ilves jäi pudotuspeleistä ulos niukimmilla mahdollisella marginaalilla ja oli viides.

Lähtijälistalle kirjattiin Chris Kontos, Antti Heikkilä, Tero Peura, Kari Niemi, Petteri Lehmussaari ja Vesa Leppänen. Lisäksi Matti Kaario lopetti uransa. Dale Derkatch korvasi Kontosin ja hän voittikin heti Ilveksen sisäisen pistepörssin. Muita uusia pelaajia olivat Jari Viitala, Kai Syrjänen, Jari Multanen ja Petri Sullanmaa.

Maalivahtipuolella Jarmo Myllys lähti hakemaan vastuuta Rauman Lukkoon. Jukka Tammen varamaalivahdeiksi tulivat Petri Vuorinen ja Timo Mäki.

Ilves pelasi melko tasaisen runkosarjan, mutta sillä oli kaksi pidempää putkea. Pisin tappioputki nähtiin loka-marraskuun taittessa, kun joukkue hävisi seitsemän ottelua putkeen. Ilveksen pisin voittoputki oli puolestaan viiden ottelun pituinen – se ajoittui vuodenvaihteeseen.

Viimeisestä pudotuspelipaikasta käytiin runkosarjan lopussa jännittävä taisto Ilveksen ja HIFK:n kesken. Ilves teki kaikkensa ja keräsikin viideltä viimeiseltä kierrokselta yhtä vaille kaikki kymmenen sarjapistettä. Päätöskierroksellakin Ilves nousi Kärppiä vastaan 1–2-tappioasemasta kolmannessa erässä 7–2-voittoon. Samaan aikaan HIFK kuitenkin kiri Lukon ohi. Ilves ja HIFK päätyivät täten runkosarjassa lopulta tasapisteisiin.

Maalieron perusteella Ilves oli sarjataulukossa HIFK:ta parempi, mutta ensisijainen kriteeri oli joukkueiden keskinäiset ottelut, joissa HIFK taas oli parempi. Helsinkiläiset kun voittivat kahdesti, Ilves kerran ja kerran pelattiin tasan. Näin Ilves jäi runkosarjassa viidenneksi ja ottelut päättyivät runkosarjaan.