|
|
Helmikuussa vasta 17 vuotta täyttänyt liettualainen Daniel Bogdziul (183 cm / 80 kg) teki rohkean ratkaisun ja lähti kehittämään itseään pelaajana lähes 800 kilometriä pohjoiseen – Tampereen Ilvekseen. Pelaajan potentiaalia osoittaa esimerkiksi toissakaudella junioreissa syntyneet huikeat tehot 18. 24+57=81.
Liettuassa jääkiekko on pieni laji. Siellä koripallo on maan ykkösurheilua ja jääkiekossa on jouduttu turvautumaan luoviin ratkaisuihin. Esimerkiksi SC Energija Elektrenai pelaa Latvian sarjassa, ja maan lupaavimpien pelaajien on hakeuduttava jo varhaisessa vaiheessa laadukkaampiin sarjoihin pelaamaan.
Danielin viime kauden seura Metalurgs Liepaja 2 voitti Liettuan mestaruuden ja oli samalla Valko-Venäjän sarjassa pelaavan ykkösseuran farmiseura. Daniel oli 16-vuotiaana koko joukkueensa kolmanneksi paras pistemies keräten 29 ottelussa tehot 16+19=35.
– Olin joitain kertoja harjoittelemassa ykkösjoukkueen mukana, mutta käytännössä koko kausi kului Latvian sarjassa, jossa sain paljon vastuuta. Pelasin pääsääntöisesti 1.-2. ketjuissa ja paljon ylivoimaa. Sarjassa tasoerot ovat valtavia ja pelit päättyivät tyyliin 15-1 ja 10-2. Meidän 1 900 hengen kotihallissamme otteluissa kävi vaatimattomasti katsojia – yleensä joitain satoja. Ainoastaan KHL:ssa pelaava Dinamo Riga kiinnostaa ihmisiä, ja sen pelit ovat usein loppuunmyytyjä.
Oman seurajoukkueen pelien lisäksi Bogdziulia työllisti myös Liettuan maajoukkue aina miesten maajoukkuetta myöten.
– Pelasin ensin alle 18-vuotiaiden joukkueessa, jossa voitin kisojen pistepörssin tekemällä viidessä pelissä tehot 7+14=21 ja sen jälkeen alle 20-vuotiaiden joukkueessa, jossa onnistuin kertaalleen maalinteossa. Oli hienoa myös päästä miesten joukkueen mukaan ja pelata siellä turnauksen nuorimpana pelaajana, vaikka rooli jäikin vielä pieneksi.
Tänä keväänä ura sai uuden suunnan ja Daniel saapui Tampereelle. Mistä kaikki sai alkunsa?
– Agenttini, joka on isäni ystävä, tuntee suomalaisen pelaaja-agentin Krister Kaukisen. Hän oli suositellut Ilvestä, ja koin, että täällä minun olisi hyvä kehittyä. Itse asiassa Krister Kaukisen poika Jerry Kaukinen pelaa maalissa joukkueessani, ja asumme samassa asunnossa.
Ero entiseen on merkittävä, ja muutos on ollut suurta niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin. Daniel kuitenkin viihtyy Tampereella.
– Täällä kaikki hoidetaan paljon paremmin, ja olin suorastaan ihmeissäni, kun saavuin tänne. Tietynlainen ammattimaisuus huokuu täällä. Kun Latviassa harjoittelimme kerran päivässä, niin täällä saatamme harjoitella kolmestikin päivässä. On se tietenkin rankempaa, mutta kehittymään tänne olen tullut, ja tuntuu sille, että olen tehnyt oikean ratkaisun. Mitään suunnitelmia en ole rakentanut tulevaisuudesta, vaan olen nyt sitoutunut tänne ja pyrin kehittymään mahdollisimman hyväksi pelaajaksi.
Ilveksessä Daniel on tutustunut jo useampaan valmentajaan, ja kaikki saavat kehuja.
– Kun tulin Tampereelle, harjoittelin ensin liigajoukkueen mukana. Siellä valmentajat olivat erinomaisia, ja toki tiesin ennalta legendaarisen Raipe Helmisen, joka on pelannut kuusissa olympialaisissa. Sieltä siirryin A-nuorten mukaan, jossa oli hyvät valmentajat Sami Karppinen ja Vesa Viitakoski. Nyt olen ollut B-junioreiden mukana, ja meillä on mukava aina vitsaileva valmentaja Ilkka Pakarinen.
Minkälainen pelaaja idolinaan Pavel Datsyukia pitävä Daniel Bogdziul sitten oikein lopulta on?
– Omasta mielestäni näen kentän hyvin ja osaan syöttää hyvin. Koko ikäni keskushyökkääjänä pelanneena koen itseni ehkä enemmän rakentajaksi kuin ratkaisijaksi. Kehitettävää on ennen kaikkea luistelemisessa. Olen sanalla sanoen hidas.
Kun vielä saadaan A-nuorten pääkäskyttäjän Sami Karppisen ja B-nuorten Ilkka Pakarisen kommentit asiasta, niin kuva tarkentuu.
– Fyysisesti kaveri on vielä raakile. Kiekollisesti erittäin taitava pelaaja, joka on tottunut erilaiseen pelitapaan, jossa on tuskin joutunut juuri puolustamaan. Olisi meillekin mahtunut pelaamaan, mutta ajattelimme, että on parempi pelata 20 minuuttia B:ssä kuin 10 minuuttia A:ssa. Mikään turha kaveri ei missään sarjoissa tuollaisia pistemääriä saa aikaan, joten potentiaalia kyllä löytyy, A-nuorten päävalmentaja Sami Karppinen taustoittaa.
– Sellainen lahjakkuus sieltä paistaa. Hyvin on tehoja syntynyt harjoitusotteluissa niin syöttöinä kuin maaleinakin. Hymyssä suin Daniel jaksaa painaa aina harjoituksissa ja on kuuliainen. Eniten kehitettävää on kiekottomassa pelaamisessa, joka ajoittain tuppaa jäämään kaartelemiseksi. Meillä on hänelle tarjolla kiekollista johtajuutta ja ylivoima-aikaa, B-nuorten päävalmentaja Ilkka Pakarinen selventää.