Eero Savilahti, 21, nousi viime kaudella mukaan miesten peleihin. Alkukausi meni pääasiassa Lekin riveissä Mestiksessä, mutta loppukaudesta Eero nappasi paikan Ilveksen Liiga-miehistöstä. Monipuolinen hyökkääjä pelasi lopulta yhteensä 22 peliä Liigassa ja sai mukavasti tehopistetilastonkin auki iskemällä kolme maalia ja yhtä monta syöttöpistettä.
Keväällä vuoden jatkosopimuksen Ilveksen kanssa tehnyt Savilahti kertoo, että siirto junioreista miesten peleihin ei varsinaisesti tuonut mukanaan mitään kovin yllättävää.
– Hieno kokemushan se oli, kun miesten mukaan pääsi. Tuntui siltä, että jotain on tehnyt hyvin, kun tähän asti on tultu. Ainahan se tuo lisää virtaa, kun tulee uusiin kuvioihin ja se halu näyttää on niin iso, että joka päivä pyrkii tekemään hyvin hommansa.
– Mitään yllättävää ei oikeastaan tullut vastaan. Peli on nopeampaa, miehet vahvempia ja virheet kostautuvat helpommin. Ne puheet mitä oli aikuisten sarjasta aikaisemmin kuullut, niin nyt sitten koki itse. Eipä siinä muuten oikeastaan mitään sen ihmeempää ollut, jääkiekkoahan tämä on täälläkin.
Nyt edessä on toinen kausi ja siihen Savilahti lähtee intoa ja tavoitteita puhkuen. Joukkueen kanssa tavoite on ensi kaudella jatkaa pelejä myös runkosarjan jälkeen.
– Henkilökohtaisesti on tietysti kovat tavoitteet. Pyrin pelaamaan niin hyvin, että saisin pelata paljon. Olen sen tyyppinen ihminen, joka on varsinkin viime vuosina elänyt vahvasti onnistumisista ja hyvistä oloista. Onnistumisia lähdetään tietysti taas hakemaan ja sen eteen tehdään hommia.
– Joukkueena yritetään korjata se, että ei ole samanlainen fiilis kuin viime kaudella runkosarjan jälkeen, vaan jatketaan ensi keväänä pelejä pidemmälle. Se viime kauden loppu oli varmaan hyvä opetus ja ainakin henkilökohtaisesti on sellainen fiilis, että sellaista ei halua kokea uudestaan. Silloin viimeisen pelin jälkeen oli sellainen fiilis, että jääkiekko ei kiinnosta yhtään. Niin sen varmasti kuuluukin olla ja nyt sen koki sitten itse. Oltiin kuitenkin niin lähellä ja se painoi vähän normaalia enemmän.
”On tämä vaan niin hienoa hommaa”
Vaikka jääkiekko ei viime kauden katkeran päätöksen jälkeen heti kiinnostanutkaan, niin intohimo lajiin palautui nopeasti. Ilves harjoitteli keväällä kovaa päivästä toiseen, mutta tekemisen ilo paistoi niin Eeron kuin muidenkin joukkueen jäsenten kasvoilta hikipisaroiden läpi kirkkaasti.
– Kun palasi harjoituksiin, näki taas jätkiä ja kuuli niitä huonoja ja vähemmän huonoja juttuja, niin kyllä siinä taas sellainen fiilis tuli, että on tämä vain niin hienoa hommaa. Niistä pettymyksistä pääsi nopeasti ylitse ja nyt ollaan varmasti valmiina, kun kiekko tippuu jäähän syyskuun 12.päivä.
Eero kertoo, että niiden kaikista huonoimpien juttujen määrä on yhden pelaajasiirron myötä joukkueessa vähentynyt ja tilalle on tullut parempia juttuja tamperelaisittain oudosta suunnasta.
– Kolppanen nyt lähti Venäjälle, sillä oli kyllä välillä ihan karmeita juttuja. Tässä joukkueessa Laakson Tapsalta lähtee oikeasti hyviä juttuja, vaikka se onkin turkulainen. Tai Naantalista se itse väittää olevansa, mutta turkulainen se on. Mutta eipä siellä oikeastaan kenelläkään nyt niin huonoja juttuja ole, Eero naureskelee.
– Heti kun kasaannuttiin yhteen, niin siitä lähtien on joukkueessa ollut hyvä fiilis. Ei ole sellaista äijää, joka kitisisi kaikesta. Aiheesta tietysti pitää sanoa, jos on jotain mielen päällä, mutta ei mitään sellaista ylimääräistä. Ja jos tekee jotain hyvin, niin kyllä tunnustus tulee. Joka päivä tulen hymyssä suin hallille, eikös se kerro aika paljon? Savilahti luonnehtii joukkuehenkeä.
Ahaa-elämys juniori-iässä
Savilahden tapauksessa ei nuorempana ollut millään tapaa selvä asia, että hyökkääjä tulee joskus pukemaan edustusjoukkueen pelipaidan päälleen. Eero itse kertoo havahtuneensa tilanteeseen C-juniori-ikäisenä.
– Varmaan itsellä kaikki lähti silloin C-junioreista, kun ei mahtunut SM-sarjaporukkaan, niin siitä tuli tavallaan sellainen ahaa-elämys, että jos tätä haluaa tehdä, niin pitää myös tehdä jotain. Silloin alettiin treenaamaan kovaa ja yritin tehdä vähän enemmän hommia kuin muut.
Ja kovaa Eero todellakin harjoitteli. Jopa niin kovaa, että muutama vuosi sitten silloinen Ilveksen A-nuorten päävalmentaja Sami Karppinen kertoi, että nuorta miestä täytyi vähän toppuutella liiallisen harjoittelun kanssa.
– Sitä rataa jatkoin A:han asti, kunnes siellä vaihdettiin harjoittelua järkevämmäksi ja aloitettiin keskittämään treenaamista tiettyihin osa-alueisiin. Silloin nuorempana tuli kehitettyä vähän kaikkea ja huomasi, että voimaa löytyy, mutta jalka vähän painaa. Karppisen Sami oikeastaan sen huomasi ja sitten alettiin tehdä vähän enemmän hommia nopeuden suhteen. Nyt kun Piirosen Petterin kanssa on tehty paljon hommia henkilökohtaisemmin, niin se on helpottanut treenaamista paljon. Nyt tietää mitä pitää tehdä ja Petteri auttaa siinä miten tehdään. Helppohan se itse on sanoa, mutta tänä päivänä itsestä tuntuu, että harjoittelen laadukkaasti.
Ilveksen fysiikkavalmentaja Petteri Piirosen kehujia joukkueessa riittää. Mikä sitten tekee Piirosen harjoitteista niin hyviä?
– Se on niin monipuolista. Tänä päivänä jääkiekko on paljon muutakin kuin pelkkää voimaa. Pitää olla koko kroppa hyvässä tikissä, että jaksaa painaa koko kauden läpi. Petteri rytmittää hyvin harjoituksia ja ainakin omaan kroppaan se toimii hyvin. Petteri tietää mitä tekee ja on iso osa meidän harjoittelua, Savilahti kehuu.
Kapteenius kasvatti
Savilahti kuuluu nyt joukkueen nuorten pelaajien joukkoon, mutta sai nuorena ison vastuun kantaessaan kaksi kautta A-nuorissa kapteenin C-kirjainta rinnassaan. Se oli opettava kokemus kentällä periksiantamattomasti pelaavalle hyökkääjälle.
– Se ensimmäinen kerta, kun valittiin kapteeniksi A:ssa, tuli aika puskista. Olin minä silloin B-junnuissa Järvisen ”Kilun” valmentamana ollut varakapteeni, mutta en ikinä osannut ajatella, että olisin kapteenina jossain joukkueessa. Kai minä olen sitten ihmisenä sellainen, joka sopii siihen rooliin. Vaikea sitä on itse sanoa, sehän on jokaisen valmentajan itse päätettävissä.
– Kyllä siitä tuli lisää itseluottamusta. Totta kai siinä samalla vastuu kasvoi. Siinä täytyi samalla katsoa vähän enemmän toisten perään, eikä voinut enää itse hölmöillä. Jos valmentajia ei ollut paikalla, niin vastuu joukkueesta oli kuitenkin minulla. On se sellaiselle vähän yli 18-kesäiselle kova pala. Mutta kyllä se varmasti ainakin meikäläiselle teki hyvää.
Hyppy junioreista miehiin on iso monessakin mielessä. Kokeneet pelaajat ovat tärkeässä osassa nuorten sopeutumisessa joukkueeseen.
– Onhan heidän merkitys tietysti iso. Se tuo sellaisen tietyn varmuuden pelaamiseen ja treenaamiseen. Ei niiden tarvitse välttämättä edes sanoa mitään, vaan niitä seuraamalla ja katselemalla näkee, millaista se on sitten, kun oikeasti on pelannut vähän enemmän. Ei tuolla tarvitse pelätä eikä hätiköidä mitään. Viime vuonna vanhempien pelaajien rooli oli ainakin omalla kohdalla iso. Ne ottivat minut hyvin porukkaan mukaan ja sinne oli helppo tulla.
Uusi kausi on ovella ja Savilahti lähettääkin terveisiä kesän huilanneille Ilves-kannattajille.
– Samanlainen meininki vaan kuin viime kaudella, niin on ilo pelata! Kotona on ollut todella hienoa pelata ja samoin vieraissa, kun siellä on ollut porukkaa mukana. Kyllä se on se kuudes kenttäpelaaja, se on vaan fakta.