Ilveksen kolmen ottelun voittoputki katkesi tiistai-iltana, kun IFK oli parempi lukemin 4-0 (0-0, 4-0, 0-0) tehokkaan toisen eränsä ansiosta.
Ilves onnistui ottelun alussa siinä, missä pitikin – HIFK:lta ei nähty tuttua kovaa ensimmäistä kymppiä. Sen sijaan pitkiä kiekkoja nähtiin tämänkin edestä kotijoukkueen voittaessa kyseisen tilaston. Ilves pääsi yrittämään ensimmäisenä avausmaalia, kun IFK-puolustaja Markus Kankaanperä rikkoi Toni Rajalaa vajaan neljän minuutin pelin jälkeen. Ilves loikin ylivoimalla Määttänen-Korhonen –kaksikon toimesta erinomaisen tekopaikan maalin eteen, mutta kiekko ei suostunut ylittämään maaliviivaa. Muita paikkoja ylivoima ei tarjonnut, ja seuraavaksi oli kotijoukkueen vuoro päästä miesylivoimalle Teemu Kesän otettua kaksiminuuttisen. IFK:n ylivoima tuotti monta laukausta, mutta ne suuntautuivat pitkälti ohi maalin, eikä tupsukorvilla ollut varsinaista hätää.
Erän puolivälin tienoilla Ville Peltonen vapautti hienolla pystysyötöllä Juha-Pekka Haatajan laidasta läpiajoon, eikä Ilves-pakki Niko Peltola voinut kuin rikkoa. Tilanteesta seuranneen rangaistuslaukauksen torjui Miika Wiikman, joka peitti Haatajan yrityksen uittaa kiekko haarovälistä sisään. Tämän jälkeen kotijoukkue otti hetkeksi aikaa komennon, minkä aikana Wiikman nollasi muun muassa Jerry Ahtolan röyhkeän nousun maalille, mutta mitä pidemmälle erä eteni, sen paremmin myös vierailijat saivat pelijuonesta kiinni. Ilvekselle tarjottiin toistamiseen ylivoimapeliä Tommi Kovasen rikottua vahvan vaihdon pelannutta Jesse Niinimäkeä. Tällä kertaa ylivoima ei tuottanut kuitenkaan ollenkaan laukauksia, eikä erän loppukaan tarjonnut hienouksia, ja näin avauserä edettiin maalittomana molempien joukkueiden pitäessä mukavasti vauhtia, mutta välttäen riskejä.
Surullinen toinen erä
Ilvekselle tarjottiin toisen erän alussa kaksi peräkkäistä ylivoimaa. Masi Marjamäki aiheutti IFK:n molemmat rangaistukset vahvalla pelaamisellaan ja haastollaan. Ylivoimapeli oli kuitenkin sanalla sanoen heikkoa. IFK loi paremmat paikat, ja kuten niin usein jääkiekossa aiemminkin, se iski kohta selvitettyjen alivoimiensa jälkeen. Toni Söderholm piti siniviivan, antoi vaikean syötön Kimmo Kuhdalle, joka otti kiekon hienosti luistimella haltuunsa ja ampui välittömästi kääntölaukauksen, joka painui ohi Wiikmanin. Kolme minuuttia avausmaalista IFK siirtyi jo 2-0 –johtoon ylivoimahyökkäyksen päätteeksi, kun Sim Liivik pääsi vapaaseen vetopaikkaan, eikä erehtynyt tästä.
Tämän jälkeen nähtiin Ilvekseltä kaksi jäähyä. Kotijoukkueen ylivoima pyöritti vaarallisesti, mutta ratkaiseva isku jäi vielä tässä vaiheessa antamatta. Se nähtiin kuitenkin 2,5 minuuttia ennen erätaukoa, kun Ville Peltonen oli ensimmäisenä Wiikmanin torjunnasta vapaaksi jääneessä kiekossa, eikä kokenut kehäkettu avopaikasta erehtynyt, vaan iski kiekon hallitusti ohi jäässä maanneen Ilves-vahdin. Minuutin päästä 3-0 –maalista Marko Anttila taklasi Toni Söderholmia vihellyksen jälkeen, ja vaikka tilanteessa nähtiin Söderholmilta suora osuma Anttilan päähän ja kaksi IFK-pelaajaa taistelemassa kaukalon isoimman miehen kimpussa, seurauksena rangaistus vain Ilvekselle. Tehokkaasti erässä viimeistellyt kotijoukkue ehti pyörittää ylivoimaansa vain reilun 20 sekunnin ajan, kunnes Kuhta iski käytännössä tyhjiin Peltosen hienon syötön jälkeen. Vaikka IFK vei erän täysin puhtaasti 4-0 ja täten ratkaisi koko kamppailun, Ilves ei kuitenkaan esiintynyt niin heikosti kuin mitä lukemat osoittavat. Totuuden nimissä on silti myönnettävä, että maalien lisäksi IFK loi erän vaarallisimmat paikat ja otti myös taklauspelin nimiinsä.
Kolmas erä pelkkä muodollisuus
Kamppailun viimeinen erä pelattiin läpi oikeastaan sitä varten, kun se sääntöjen mukaan pitää pelata. IFK pyrki hakemaan lisäosumia ajoittain jopa liian näyttävillä kuvioilla, mutta muutamaa ylärimalaukausta lähemmäs kotijoukkue ei päässyt, ja vastavuoroisesti Juuso Riksman piti suht helpolla nollan omalla maalillaan, sillä Ilveksen tekopaikat kolmannessa erässä olivat harvassa.
Vaikka numerot ovat karut, oli Ilvekselläkin omat paikkansa niin avaus- kuin toisessakin erässä, kun sille tarjottiin ylivoimaa 0-0 –tilanteessa. Valitettavasti ylivoimapeli oli tänään luokatonta, ja kun vastustaja kuritti omista paikoistaan, peli oli tylyllä tavalla ohitse. Kolmannen erän loppu oli puhdasta pelailua, eikä Ilveskään pystynyt tällä kertaa aiheuttamaan minkäänlaista kiriä – toki vastuskin oli liigan pahimmasta päästä.
Ilves esiintyy seuraavan kerran torstaina, kun se isännöi tärkeässä ottelussa HPK:ta. Voitolla eräänlaiset mahdollisuudet jopa kuuden joukkoon elävät, mutta päätavoite on tällä hetkellä päästä kymmenen parhaan joukkoon ja pudotuspeleihin. Sinne joukkueella on erinomaiset mahdollisuudet, sillä Lukko haki vieraspisteet Tapparalta, joka jäi 12 pisteen päähän Ilveksestä.