Urallaan peräti 268 NHL-ottelua pelannut Jordy Douglas saapui Tampereelle ja Ilvekseen parhaassa peli-iässään ja ensimmäisellä kaudellaan täällä hän pelasi itsensä ihmisten sydämiin tekemällä huikeat 36 maalia pelaamissaan 36 ottelussa. Toinen kausi täällä oli vaikeampi ja Jordy valottaa sitäkin puolta tässä haastattelussa.

Olen haastatellut useita Ilveksessä vuosien varrella pelannutta ulkomaalaispelaaja ja lähes poikkeuksetta pelaajat muistelevat lämmöllä aikaansa Tampereella ja Ilveksessä. Tämä sama pätee Jordy Douglasiin, joka kutsuu Suomea ja Tamperetta toiseksi kodikseen.

– Kaikista asioista mitä voin sanoa Suomesta tärkein on se, että voin kutsua sitä toiseksi kodikseni. Vaikka aikani siellä kesti vain kaksi vuotta muuttivat ne vuodet elämääni dramaattisesti. Vuodet siellä eivät todellakaan olleet veljiä keskenään.

– Kaikki mitä koin asuessani Tampereella ovat muuttaneet minua siksi mitä minä olen nyt. Vaikka toinen kausi oli elämäni raskainta aikaa otin siitä opikseni. Valitettavasti vasta vuosia toisen kauteni jälkeen ja siksi pyydänkin nyt anteeksi, että en pystynyt silloin parempaan. Samaan hengenvetoon haluan kiittää kaikkia siellä, sillä sain tukea ja ymmärrystä ja juuri siksi rakastankin Tamperetta. Olen käynyt siellä lukuisia kertoja poikani Scottien ja vaimoni Jonin kanssa.

Moni varmaan ihmetteli aikanaan tai nykyhetkellä miksi meritoitunut NHL-hyökkääjä saapui Ilvekseen parhaassa peli-iässään ja vielä kahden viikon koeajan kautta.

– Minulla meni selkä pahasti helmikuussa 1985 ja sopimukseni Winnipeg Jetsin kanssa päättyi ja kukaan ei halunnut tehdä sopimusta kanssani ilman tietoa selkäni kuntoutumisesta. Ja koska selkäni meni niin pahasti en pystynyt kuntouttamaan sitä vaan vain levätä.

– Siinä minä sitten istuin kotonani Winnipegissä ja odottelin, kunnes agenttini Don Baizley kertoi että Ilves halusi minut mukaansa harjoittelemaan nähdäkseen olisiko minusta vielä pelaamaan ja tarjosit kahden viikon koeaikaa. Siis koeaikaa, se varmasti johtui siitä että siellä oltiin juuri voitettu mestaruus ja moni pelaaja lähti eteenpäin ja aukko oli täytettävä.

– No päätin lähteä kokeilemaan ja muutamien päivien jälkeen kaksi asiaa oli selvillä – selkäni tuntui hyvälle ja Ilves halusi sopimuksen, joten teimme vuoden sopimuksen, muistelee Douglas.

Muistellessaan NHL-uraansa Douglas näkee siinä hyvät ja huonot puolensa. Kyllästyminen tiettyihin asioihin mahdollisti miehen saapumisen Ilvekseen.

– Vaikka sain selkäni kuntoon en edes ajatellut, että olisin sittenkin palannut NHL:ään. Olin kurkkuani myöten täynnä pelin ympärillä pyörivään politiikkaan ja olin menettänyt intoani koko lajiin sitä kautta. Ilveksessä sain keskittyä vain peliin itseensä ja rakastuin pelaamiseen uudelleen, hehkuttaa Douglas.

– Olen tietenkin edelleen ylpeä tekemästäni urasta NHL:ssa ja se oli toteen käynyt unelma. Kova työ sai palkintonsa, mutta hinta oli kova niin fyysisesti kuin henkisesti. Sanonkin usein, että jääkiekko on se mitä tein, ei se mitä minä olen.

Kaudella 1985-86 Jordy Douglas oli ilmiliekeissä viimeistellen 36 ottelussa 36 maalia. Kauteen mahtui peräti neljä hattutemppua. Unohtumattomin ilta koettiin 12.1.1986 kun Douglas kuritti Porin Ässiä viidellä maalilla. Kauteen jäi kuitenkin karvas maku, kun puolustava mestari hiipui viime hetkillä pudotuspeleistä tipahtamalla pois neljän joukosta.

– Tuolla kaudella olin todella jääkiekkoilija ja elin sen mukaan. Se kausi oli kuin satukirjasta, sillä kuka uskoo jos ennen kautta puhuu maali/peli tahdista. Mutta kun pelaat Ripan (Risto Jalo) kaltaisen maestron rinnalla kaikki on mahdolllista, hehkuttaa Douglas.

– Tuosta kaudesta ainoa harmituksen aihe on se, että jäimme pudotuspelien ulkopuolelle ja se oli suuri pettymys edellisen kauden mestarijoukkueelle. Halusin todella voittaa Ilvekselle mestaruuden, sillä tehopisteet ovat toisarvoisia joukkueen menestyksen rinnalla, mutta niin ei valitettavasti vain käynyt.

– Unohtumattomin iltani oli, kun vanhempani olivat katsomassa peliä ja tein kuusi maalia (todellisuudessa viisi) Ässien verkkoon. Myös joukkueen matka Kiovaan oli omanlaisensa tapaus kuten myös seuraavn vuoden matka Pietariin, Douglas nauraa.

Kaudella 1986-87 yleisö odotti Douglasilta vastaavaa hirmutehoa, sillä päättäväinen ja nopea kanadalainen, jolla oli räjähtävästi lähtevä laukaus oli hurmannut kannattajat edellisellä kaudella. Kauden tehosaldoksi kertyi vaatimaton 7+5=12, joka oli kokonaispisteistään kolmasosa edellisen vuoden maalimäärästä.

– Kauden alkaessa olin innoissani paluusta Tampereelle, sillä nyt tunisn jo pelaajat ja ihmiset sekä kaupungin. Mutta siitä tuli lopulta elämäni vaikein vuosi, sillä isäni kuoli yllättäen lokakuun alkupuolella ja ollakseni rehellinen en ikinä päässyt siitä yli. Kävin hautajaisissa Kanadassa ja sen jälkeen panokseni joukkueelle… se on jotain mitä haluan pyytää anteeksi. Olin täysin sumussa loppukauden, sillä menetin kipinän ja intohimon pelaamiseen.

– Minulta puuttui tukiverkko menetyksen kohtaamiseen, sillä minulla ei ollut vaimoa tai tyttöystävää. Aivan liian usein olin yksin ajatuksieni kanssa ja join aivan liikaa. Tuo kausi oli todellakin täysi vastakohta edelliselle kaudelle, jolloin laitoin koko ajan kaiken peliin ja elin kuin urheilija, pahoittelee Douglas.

– Kauden jälkeen sain tarjouksia Suomesta, Itävallasta ja Englannista, mutta päätin heti pitää välivuoden. Kroppani ei ollut pelikunnossa eikä oikein mielenikään. Kipinä pelaamiseen kuoli vähän isäni kuoleman jälkeen eikä palannut lopulta koskaan. Syksyllä 1987 aloin opiskella liiketaloutta ja se johti tälle polulle, jossa olen edelleen. Minulla on siis ollut kaksi uraa elämäni matkalla – liiketalous ja jääkiekko.

Vaikka jälkimmäinen kausi oli suuri pettymys kannattajille oli se sitä ennen kaikkea miehelle itselleen. Vuosia jälkikäteen tuo aika on edelleen miehen mielessä ja hänellä on paljon hyvää sanottavaa ihmisistä ja antoipa tuo aika alun muutoksellekin.

– Tampereelta lähtöni jälkeen minulla meni vuosia hukkaan, mutta minä taistelin ja otin opiksi virheistäni. Nykyisin minulla on aivan erilainen näkemys elämään. Nyt kun ajastani Tampereella on kulunut aikaa siitä on tullut minulle todella tärkeä paikka.

– Yksi parhaista ystävistäni Antti Heikkilä on vieraillut täällä Winnipegissä lukuisia kertoja ja pidämme jatkuvasti yhteyttä. Me olemme nähneet lukuisia kertoja ja muutama vuosi sitten meitä oli iso seurue viettämässä aikaa Italiassa.

– Jääkiekko on tuonut elämääni paljon hienoja ihmisiä, mutta parhaat kaikista ovat Tampereelta. Antti, Manna, Jaska ja Heli Hynninen ja monet monet muut. Lisäksi kaikki lukuisat joukkuekaverini, joita tapaan aina käydessäni siellä. He ottivat minut osaksi joukkuettaan ja osaksi elämäänsä ja he merkitsevätkin minulle enemmän kuin koskaan tulevat tietämäänkään, herkistyy Jordy.

Vanhoista joukkuekavereista puhuttaessa esiin nousevat myös Dale Derkatch ja Chris Kontos, joista Derkatch on yhä yksi kaikkien aikojen vahvistuksista Ilveksessä ja Kontos nousi ratkaisijaksi aina NHL:a myöten.

– Chris oli tullessaan hyvin nuori ja hän tarvitsi itseluottamusta pelaamiseensa ja siksi hän varmaan tuli Ilvekseen. Hänellä oli kova halu kehittyä täällä ja käyttää Ilvestä ponnahduslautana niihin peleihin ja siinä hän onnistuikin, muistelee Douglas.

– Dalen tarina on aivan toisenlainen. Hän oli tehnyt ennätyksiä P-Amerikan sarjoissa ja silti hänet nähtiin liian pieneksi pelaajaksi isojen pelaajien aikakaudella. Nykyisin hän pärjäisi siellä varmuudella ja hänenkaltaisiaan rakastetaan, mutta aika oli hänen kohdallaan väärä. Täällä pelatessaan hän sai mahdollisuuden ja voi veljet kuinka hän sen käyttikään. Hänen kanssaan oli mahtava pelata ja hänen pelaamistaan oli mahtava katsella, haikailee Douglas.

Vauhtiin päästyään Jordy muistaa mainita muitakin mieleensä jääneitä ihmisiä ja asioita Suomesta.

– Yksi asia ylitse muiden olivat joukkueen saunaillat. Olenkin rakastunut saunomiseen siellä ollessani, nauraa Jordy.

– Joukkueemme huoltajat Janne ja Lasse ovat upeita ihmisiä ja valmentajallemme Seppo Hiitelälle oli hienoa pelata. Finnemanin ja Hirvosten perheet tekivät paljon hyväkseni ja heistä tuli hyviä ystäviäni.