|
Ilveksen päävalmentaja Juha ”Juupe” Pajuoja pohtii, että hänen joukkueensa yksi suurimpia kehitysaskelia on henkisessä kasvussa. Pajuoja on huomannut, että joukkue uskoo itseensä ja sen myötä sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin niin harjoituksissa ja peleissä hyvä.
Juha Pajuojasta kuulee, että hän suhtautuu suorastaan intohimoisesti työhönsä nuorten pelaajien kehittäjänä. Hän ei usko mihinkään hokkupokkus-temppuihin, vaan luottaa tiukkaan työntekoon ja kovaan vaatimustasoon. Myös kokeneemmilta pelureilta vaaditaan kehittymistä. Hänen mielestään pelaajilla pitää olla selkeät ja yksilöidyt tavoitteet, joihin pääsemistä seurataan jatkuvasti.
Kun Ilves palasi kesätauolta heinäkuun lopun helteillä, panivat Pajuoja ja hänen valmentajakumppaninsa Raimo ”Raipe” Helminen ja Markus ”Karhu” Korhonen sekä voimavalmennusvastaava Jarkko Welling pelaajat heti testeihin. Pajuoja oli myönteisesti yllättynyt testien tuloksista.
– Pelaajat olivat pitäneet hyvin yllä kuntoaan ja paransivat testituloksiaan alkukesään verrattuna. Kesä oli kuitenkin aika haastava, sillä esimerkiksi peruskestävyyden ylläpitäminen lenkkeilemällä 30 asteen helteessä ei ole kaikkein miellyttävintä ja helpointa, Pajuoja sanoo.
Luistin liikkumaan
Kesätauon jälkeisessä jääharjoittelussa on ollut yksi teema ylitse muiden. Valmennustiimi on komentanut joukkueen jatkuvasti raastaviin luisteluharjoituksiin.
– Meille luistelukunto on iso asia. Ilveksen pitää olla liigan parhaiten luistelevia ryhmiä. Sen tähden olemme vetäneet todella paljon luisteluharjoituksia ja jäällä on menty kieltämättä sietokyvyn ylärajoilla. Siitä onkin pelaajilta tullut palautetta, kun lihakset ovat kovilla ja jalat tukossa. Mutta näin sen pitääkin mennä. Riskirajoilla on liikuttava. Ammattilaisurheijoilta ei sauvakävelyllä huippukuntoon laiteta, Pajuoja selvittää.
Elokuun lopulla joukkue vietti viisi päivää Kisakallion urheiluopistolla leirillä. Tarkoitus oli hiukan keventää harjoittelua ja paneutua taktisiin kuvioihin. Ihan niin ei kuitenkan mennyt.
– Siellä olosuhteet olivat aivan upeat! Harvoin pääsee niin hyvälle ja liukkaalle jäälle, jossa luistin ja kiekko liikkuivat hienosti. Siitähän me Raipen kanssa sitten vähän innostuttiin ja kuorma olikin aika kova. Viisikkopelaamiseen panostettiin paljon ja niiden harjoittelu pystyttiin hyvin vetämään suunnitelmien mukaan. Kokonaisuutena se oli erittäin onnistunut leiri, kehuu Pajuoja.
Juupe ja Raipe ovat tarkkailleet herkin aistein joukkueen tilaa ja havainneet siinä paljon myönteistä.
– Henkisellä puolella on kasvu ollut suurta. Pelaajat tuntuvat uskovan tähän meidän yhteiseen juttuumme. Kun he itse uskovat, niin silloin he myös sitoutuvat. Mielestäni sitoutumisaste onkin ollut korkea ja siitä on näkynyt hyviä merkkejä niin harjoituksissa kuin harjoituspeleissäkin. Kilpailu pelipaikoista on kovaa, mutta tämä ei ole aiheuttanut mitään klikkejä joukkueessa.
Huipputaito voidaan saavuttaa
Juupe myöntää olevansa valmentaja, joka mielellään kehittää pelaajia yksilöinä. Työ on paljon haastavampaa, mutta myös mielekkäämpää.
– Olen aina pyrkinyt opettamaan pelaajia. Itselläkin on sellainen tunne, että se on vahvuuksiani valmentajana. Näillä Ilves-koulun junnuilla on kuitenkin perustaito hanskassa. Huipputaito on saavuttamatta, mutta se voidaan ajan kuluessa saavuttaa. Kun pelaajalla on ”kanavat auki”, niin huimakin kehitys on mahdollista kauden aikana. Toki aina joukkueessa on joku neloskentän rouhija, mutta sellainenkin onarvokas omassa roolissaan. Materiaalissakin täytyy olla leveyttä ja joukkue tarvitsee erilaisia persoonia,
Pajuoja pohtii.
Ilveksen pelitapaa leimaavat nyt nopeus ja suoraviivaisuus.
– Pyrimme pelaamaan ylöspäin nopeasti ja suoraviivaisesti, lavasta lapaan.Pelaamisesta ei saa tulla liian monimutkaista. Kyllä meilläkin saa tehdä hienoja veivejä ja muita henkilökohtaisia temppuja, mutta paikka, missä yrittää riskiä, pitää olla järkevä. Viisikossa pitää joka miehellä olla selvät sävelet siitä, mitä teemme. Tiiviillä viisikkopelillä pystymme myös nopeuttamaan peliä. Viisikkopelaamisen perusmallit pitää olla kunnossa. Kyllä tässä niitä kuuluisia rintamahyökkäyksiäkin on harjoiteltu, virnistää Juupe ja viittaa ns. analyytikoihin.
Erääksi suureksi joukkueensa vahvuudeksi Pajuoja arvioi rennon jätkämäisen meiningin.
– Lähtötilannehan on meille hyvä, koska kaikki ennustavat meitä sijalle 14. Nuoret pelaajat ovat tuoneet joukkueeseen tietynlaista
raikkautta. Tämä on samanlainen ilmiö kuin missä tahansa työpaikalla, johon tulee ennakkoluulottomia nuoria. Sellainen avartaa ilmapiiriä. Meillä on sellainen ilmapiiri, että kaikki uskaltavat osallistua keskusteluun. Jos joku ulkopuolinen tarkkailisi meidän harjoituksiamme, niin hän luulisi, että kohta siellä tapellaan keskenään. Se vain osoittaa intohimoa tehdä töitä, Juupe kiittelee.
Loukkaantumiset suurin uhka
Kaikkein suurin uhka Pajuojan mielestä on loukkaantumisissa – varsinkin, jos niitä tulee puolustuksen kokeneelle osastolle.
– Loukkaantumisia emme paljon kestä. Jos sieltä alkaa kokeneita pelaajia putoamaan sairastuvalle, niin voisimme melkein osallistua A-junnujen liigaan – niin nuoreksi joukkue menisi. Sellainen tilanne lataisi aivan liian suuria paineita nuorille, vaikka he hyviä pelaajia ovatkin, miettii Juupe ja toivoo myös sitä, että onnistumisia tulisi mahdollisimman tasaisesti koko joukkueelle, koska se olisi joukkueen itseluottamuksen kannalta parasta .
– Tällä kaudella kotiyleisön tuella on erittäin suuri merkitys meille. Olen aistinut, että peruskannattajat eivät oikein tiedä, miten Ilvekseen tulisi suhtautua ja milloin niitä kovia nimiä tulee. Nyt ehkä uskotaan, että niitä ns. kovia nimiä ei tulekaan, vaan meidän on tarkoitus tehdä niitä. Toivottavasti kannattajatkin huomaavat sen rikkauden, minkä oman kylän pojat joukkueeseen tuovat. Emme ehkä pysty kosiskelemaan yleisöä vielä millään taitokiekkoteemalla, mutta uskon, että kyllä kaukalossa välillä nähdään huikeitakin suorituksia. Yritämme saada kovan menon päälle otteluiden alussa, jotta saisimme kotiyleisöstä sen kuudennen tai jopa seitsemännenkin kenttäpelaajan. Sellaista tarvitsemme, vetoaa Juupe.
Tämä juttu on referaatti Juha Pajuojan haastattelusta, joka on
kokonaisuudessaan luettavissa syyskuun Ilves-Bulletinista. Bulletin
on jakelussa Hakametsän jäähallissa Ilveksen kotiotteluissa.