Ilveksen A-nuoret säväyttivät otteillaan päättyneellä kaudella. Ennakkokaavailuissa joukkueelle ei paljon mahdollisuuksia annettu, mutta läpi kauden kovaa taistellut Ilves pelasi itsensä runkosarjassa kuudenneksi ja suoraan pudotuspeleihin. Kausi päättyi lopulta puolivälierissä, kun Ässät oli maalin parempi ja vei ottelusarjan voitoin 3-2. Muutama viikko kauden päättymisen jälkeen A-nuoret on jälleen aloittanut harjoittelemisen. Ilveksen päävalmentajana jatkava Jouko Myrrä summaa päättyneen kauden kokemuksia ja kääntää katseet jo tulevaan kauteen.
Ilveksen ja Ässien pudotuspelisarja oli parasta mahdollista mainosta juniorikiekolle. Kaksi tasaista ja kovaa taistelevaa joukkuetta jättivät kentälle kaikkensa. Ainoastaan yhdessä pelissä saatiin yli yhden maalin ero, kun Ilves voitti ensimmäisen kotipelinsä lukemin 4-2. Kolme peleistä venyi jatkoajalle.
– Se ensimmäinen kotimatsi oli meidän kauden parhaita pelejä ja voitettiin se 4-2. Kolme peliä hävittiin maalilla, niistä kaksi jatkoajalla. Kerran myös voitettiin jatkoajalla. Mitä siitä voi sanoa? Tehtiin maali vähemmän kuin kaveri. Mitään jossittelemista meille ei jäänyt, hävittiin kolme peliä ja voitettiin kaksi, mutta missään kohtaa ei luovutettu, Myrrä toteaa.
– Se, että tiputtiin jo puolivälierässä, oli valtava pettymys joukkueelle ja valmennukselle, sillä meillä oli tavoite ja mahdollisuudet pelata maaliskuun loppuun asti. Kausi loppui ilkeästi kesken.
Ilves pelasi läpi kauden kovalla asenteella. Taistelu jatkui loppuun asti ja kuvaavasti mm. kapteeni Olli Vainio torjui kiekon vielä kertaalleen naamallaan, ennen kuin Ässät lopulta onnistui ratkaisemaan sarjan viidennen pelin jatkoerässä maalinedushässäkästä.
– Jos ajattelen joukkueen ilmettä ja taistelua viimeiseen sekuntiin asti, niin siitä ei voi valittaa. Ainoa asia, jota ehkä haluan vähän lisää kun nyt lähdetään tällä uudella porukalla kauteen, niin silloin kun saadaan se tekopaikka, niin siihen vielä vähän lisää sitä tappajan asennetta, ”Jokke” jatkaa.
Alusta lähtien sitoutunut joukkue
Peli on aina jatkumoa harjoittelusta. Ilveksen kokematon joukkue sitoutui kovaan harjoitteluun päivästä yksi lähtien. Joukkue osti alusta lähtien valmennuksen ajatukset hyvin.
– Maaliskuun 26.päivä 2013 aloitettiin. Alkuun mentiin avoimilla treeneillä, sitten pistettiin kesärinki kasaan ja harjoiteltiin juhannukseen asti laadukkaasti ja ennen kaikkea pelaajat harjoittelivat hyvin. Valmentajat tekevät ohjelmat, katsovat päältä ja ohjeistavat, mutta pelaajat tekivät jo keväällä ja kesällä hemmetisti hommia.
– Itse lähdin tähän noviisina. Ei ollut mitään tietoa A:n muiden joukkueiden tekemisistä, eikä edes katseltu niitä. Meillä oli teemana harjoitella joka päivä Suomen parhaalla tavalla. Siten, että meidän harjoitukset, mitä ne sitten pitivätkään sisällään, olisivat joka päivä parhaalla mahdollisella tasolla. Lepopäivinä jätkät saivat touhuta omia juttujaan, mutta aina kun kokoonnuttiin yhteen, harjoiteltiin järkevästi ja hyvin. Minun mielestäni joukkue osti sen ajatuksen hyvin, Myrrä kertoo.
Laadukas harjoittelu kantoikin kauden aikana hedelmää. Ilves ei hyytynyt missään vaiheessa.
– Jos mietitään yksittäisiä pelaajia tai joukkueen peli-ilmettä, niin minun mielestä yhtään kolmatta erää tai peliä me ei hävitty siihen, että meiltä olisi loppunut kaasu. Luistelu ja taistelu-ilme jatkuivat loppuun saakka.
– Ne olivat sellaisia arvoja joukkueella, jotka tulivat mukana alusta lähtien. Me oltiin muutaman kerran perjantai-aamuna 6.30 treenaamassa pyynikin portaissa, kun jätkät halusivat treenata ennen koulua ja heillä oli illalla omaa tekemistä. Se on minun mielestäni hyvä kuva siitä, kuinka jätkät sitoutuivat tähän hommaan ja mielestäni se kantoi koko kauden.
Urheilullisuus ja joukkuehenki isoja juttuja
Ilveksen riveissä pelasi kauden aikana viitisentoista tulokaspelaajaa A-nuorten SM-liigassa. Harjoituspelit ja alkukausi olivatkin vaikeahkoja, mutta nopeasti joukkueen peli napsahti uomiinsa.
– Harjoituspelit eivät olleet meiltä mitään riemukulkua, mutta tavallaan niissä opittiin, mitä se pelaaminen A-nuorissa on. Se alku ei ollut meiltä paras mahdollinen, voitettiin neljä peliä ja hävittiin viisi, mutta siitä lähtien me pelattiin muutamaa ottelua lukuun ottamatta tasaisesti ja positiivisella ilmeellä koko runkosarja. Minun mielestä se ilme ja sellainen työteliäisyys näkyivät joukkueessa läpi kauden. Varmasti se kuudes sija runkosarjassa oli se mitä me ansaittiin.
Väsymättömästi luistelleella Ilveksellä oli muitakin vahvuuksia
– Meillä piti jokaisen pelaajan päästä jalalla hyvin liikkeelle, painoi hän sitten 65 tai 105 kiloa. Me haettiin sellaisia kevytjalkaisia pelaajia ja mielestäni se toteutui aika hyvin.
– Nopea reagointi riistojen jälkeen ja kiihtyvä hyökkäyspeli maalia kohti oli meillä heti alusta lähtien teemana. Kun me riistettiin kiekko, me lähdettiin heti kolmella-neljällä miehellä suoraan hyökkäykseen kohti maalia. Jouluun asti mentiin hyökkäyspelin ehdoilla ja puolustusvalmius ehkä vähän kärsi. Joulutauolla sitten pikkuisen syksyn kokemusten perusteella nostettiin puolustuspeliä ja kamppailua enemmän esille harjoittelussa. Mutta se rohkeasti maalia kohden pelaaminen oli varmaan se meidän juttu, Jokke linjaa.
Pelaaja toisensa jälkeen nosti joukkuehengen yhdeksi suurimmista vahvuuksista. Miten hyvä yhteishenki vaikutti asioihin valmentajien perspektiivistä?
– Ei meidän tarvinnut jätkien perään juurikaan katsoa, vaan se sisäinen kuri ja tekeminen oli joukkueessa korkealla tasolla ja se on minun mielestäni hyvä esimerkki hyvästä joukkuehengestä. Tässähän oli mukana montaa eri ikäluokkaa. Pelaajia oli mukana ikäluokista väliltä -93-97-ja siinä on jo aika paljon elettyä elämää ja erilaista persoonaa mukana. Mukana oli paljon erilaisia tyyppejä, mutta minä luulen, että hyvissä joukkueissa sitä erilaisuutta kunnioitetaan. Jos joku on hiljainen ja omissa oloissaan, niin sille annetaan se oma tila, mutta silti se on yhtälailla osana joukkuetta.
A-nuoret saivat päättyneellä kaudella paljon tukea myös kannattajilta. Varsinkin paikallispeleissä laulut raikuivat ja loivat ainakin Suomen olosuhteissa poikkeuksellista tunnelmaa junnupeleihin.
– Sitä ei pysty sanoin selittämään, minkä tunnelman ne kannattajat sinne peleihin tuo. Jos ajatellaan, että A:n peleissä on laulavia faneja ja paikallismatseissa ne laulavat vertauskuvallisesti vastustajan suohon, niin eihän sen hienompia puitteita noille jätkille ole pelata. Itse arvostan sitä todella paljon ja mielestäni se on kiekkokulttuuria jos mikä, Jokke kiittelee kannattajia.
Työ joka ei tunnu työltä
Jos Ilveksellä oli kentällä paljon tulokkaita, niin myös päävalmentaja Myrrälle kausi oli ensimmäinen A-nuorissa. Aiemmin C-nuoria valmentanut Myrrä kertoo, että A-nuorten ja C-nuorten valmentamisessa on eroja.
– C-junnuvalmennus on enemmän opettamista urheilijaksi. C:ssä se on enemmän valvomista ja A:ssa se on enemmän valmentamista. Ja kummassakaan ei ole mitään negatiivista. A:ssa ei tarvitse ihan kaikkea kytätä, vaan pelaajat tietävät miten toimia. Siitä täytyy myös aikaisemmille valmentajille antaa kiitosta, että ei näitä poikia tarvitse opettaa harjoittelemaan.
Pelaajat kuvailivat valmentajaansa mm. omistautuvaksi ja positiivisella tavalla vaativaksi valmentajaksi. Jokke itse suhtautuu työhönsä intohimoisesti, vaikka se ei oikeastaan työltä tunnukaan.
– Sellainen oikeudenmukaisuus ja reiluus on yksi arvo. Jos jätkät antaa kaikkensa ja tekee päivästä toiseen hyvin hommansa, niin on ihan turha olla ilkeä. Ei se ole minun näköistä valmennusta. Jos homma toimii niin voi välillä olla jopa mukava. Jos taas tekemisen laatu kärsii, ja joukkue tai yksilö lähtee sivuraiteelle, niin silloin meidän pitää olla tiukkoja ja puuttua epäkohtiin.
– Minun mielestäni se kuvastaa aika hyvin koko viime kauden valmennustiimiä, että ei se hallille tuleminen tunnu työltä. Me ollaan tosissaan ja varmaan joskus jopa tosikkoja, mutta kyllä tämä on hienoin homma mitä voi tehdä. Olen ylpeä siitä, että valmennan Ilveksessä, oli se sitten C-tai A-junioreissa. Tykkään siitä arjen työstä ja se on se minun juttu. Tietysti pelit, voittaminen ja voittamaan oppiminen, niistä tässä hommassa on kyse.
”Seuraava kausi” jo käynnissä
Seuraavaan peliin on vielä kuukausia aikaa, mutta Ilveksen A-nuoret ovat jo aloittaneet valmistautumisen tulevaan kauteen.
– Nyt meillä on käynnissä neljän viikon ajan avoimet harjoitukset. Päättyneellä kaudella B-junnuissa pelanneet hyppäsivät tällä viikolla mukaan ja sitten tulee muutamia yksittäisiä pelaajia tuohon niin sanotusti näytille. Tämä kolme ja puoli viikkoa kertoo meille tietysti ulkopuolisten pelaajien tasosta meidän omiin pelaajiin nähden ja samalla uudet ikäluokat pääsevät hyvin sisään tähän A:n touhuun. Pääsiäinen ja vappu huilataan ja sen jälkeen lähdetään sitten lopullisella kesäringillä tekemään töitä.
Joukkue uusiutuu jälleen paljon. Viime kauden runkopelaajia jää kuitenkin hyvä nippu B-nuorista mukaan nousevien tueksi. Pääikäluokat tulevalla kaudella ovat -95-ja-96-syntyneet, mutta myös lupaavissa -97-ja-98-syntyneistä ikäluokista on tyrkyllä varsinkin puolustajia A-nuorten joukkueeseen.
– Nuoria pakkeja tulee mukaan ja luja usko on siihen, että heistä tulee ensi kaudella kovia vastuunkantajia A-nuorissa. Lisäksi jää muutama vanhempi kaveri sopivasti kantamaan kokemusta, joita nuoremmat pelaajat sitten haastavat. Tilanne on mielestäni aika hyvä.
Suurin osa pelaajista on Valmentajalle tuttuja jo aikaisemmilta vuosilta. Myrrä näkee, että siitä on paljon hyötyä.
– On siitä paljon hyötyä, ei tarvitse opetella pelaajien nimiä, Jokke virnuilee.
– Ehkä siinä on kaksi hyötyä. Tietää jo jonkin verran aikaisemmilta vuosilta niitä pelaajien kehityskohteita ja vahvuuksia, jolloin voi ehkä viedä vähän nopeammin sitä pelaajaa oikeaan suuntaan. Ja kun oppii tuntemaan pelaajia ihmisenä, niin osaa oikealla tavalla esittää asiat. Kaikki pelaajat ovat kuitenkin erilaisia. Kun oppii tuntemaan pelaajat ihmisinä, niin luottamus ja vuorovaikutus toimivat paremmin. Me valmentajat olemme täällä kuitenkin pelaajia varten, eikä päinvastoin.