Ilveksen päävalmentaja Juha Pajuoja on tyytyväinen joukkueen kuluneen kauden suoritukseen:
– Totta kai ihan hyvä maku kaudesta jäi. Viime kauden jälkeen kun emme olleet edes suolla, vaan uimme niin syvällä, että jalat eivät osuneet pohjaan. Tällä kaudella syksyllä noustiin rämpimään suolle ja keväällä olimme jo ensi lähes kuivalla maalla. Ensi kaudella voisimme päästä jo jonkinlaiselle polulle. Meillä on edelleen paljon kehitettävää joka osa-alueella Ilveksessä. Matka jatkuu eikä tyytyväisyyteen saa tyytyä.
– Se missä onnistuimme, oli pelaajien kehittäminen yksilöinä paremmaksi ja pelirohkeiksi. Sitä kautta tämän kauden onnistuminen tuli eikä esimerkiksi ylivoimapelin, puolustuspelin tai kauden aikana hankittujen uusien pelaajien kautta. Aistimme myös yleisön mukana elämisen ja kannustamisen vahvasti. Se auttoi meitä vaikeilla hetkillä.
Joukkue asetti omat tavoitteensa ja lopulta pääsi niihin:
– Otimme kauteen tavoitteeksi kovan tavoitteen eli sijoittumisen 10 parhaan joukkoon. Playoff-paikka pitäisi olla aina tavoitteena, mutta kun lähtee hallitsevana liigajumbona, niin ei ole helppoa ajatella jättävänsä neljä joukkuetta selkänsä taakse. Yleisesti ajateltiin, että meidän on pakko onnistua sarjan alussa, mutta me hävisimme ensimmäiset kaksi ottelua, voitimme seuraavat kaksi ja vuoristorata jatkui koko syksyn. Se on tyypillistä nuorelle joukkueelle, kun edellisen pelin tunnetta ei meinaa saada deletoitua.
– Kun tavoitteeseen lopulta päästiin, niin pitää olla tyytyväinen. Erityisesti siihen, että meillä oli nouseva trendi ja pelasimme kauden loppua kohden yhä paremmin. Tammikuu oli erinomainen raskaassa otteluruuhkassa. Joukkue kehittyi vahvasti syksystä kevääseen. Kruununa oli tietenkin HPK:n pudottaminen sääliplayoffeissa suoraan kahdella voitolla.
Runkosarjan voittanut JYP oli kuitenkin liian kova:
– JYP oli vielä, siis ainakin vielä, liian kova vastus. Meillä oli omat momentumimme kaikissa otteluissa, mutta emme onnistuneet niitä käyttämään. JYP:in kokemus näkyi pelien ratkaisuhetkillä.
Tulevaisuuteen Juupe katsoo luottavaisena:
– Nyt meillä on valtavasti tietoa näistä omista pelaajistamme.
– Meillä vaihtuvuus tulee olemaan poikkeuksellisen pientä ja sitä kautta pääsemme erittäin hyvin viisikkopelaamiseen kiinni ja myös erikoistilannepelaamiseen paljon aikaisemmin. Meillä on erittäin sitoutunut ryhmä, joka on yksi sitoutuneimmista, joita olen nähnyt vuodesta 1994 alkaen, jolloin aloitin valmentamisen.
– Esimerkiksi kun kausi päättyi, on yleensä palaajat kadonneet tunnissa tai kahdessa, mutta meillä oli koko joukkue paikalla hallilla vielä puolen yön jälkeenkin ja siellä otettiin toisenlainen joukkuekuva, mutta ei siitä sen enempää.
Oma peli-identiteetti vahvistuu myös tulevalla kaudella:
– Syyspuolelle laadimme hyvin hyökkäysvoittoisen pelitavan. Se tuotti maaleja molempiin päätyihin, mutta hyökkäyspelin onnistumiset lisäsivät niin yksilöiden kun myös joukkueen itseluottamusta.
– Pelaamisen balanssi parani kauden mittaan ja playoffeissa myös puolustimme jo todella hyvin. Myös erikoistilannepelaamisemme parani reilusti syksystä.
– Korostan kuitenkin, että me emme perusta pelitapaamme tulevalle kaudellekaan puolustamiseen, sillä ilvesläinen pelaaminen pohjautuu mielestäni kuitenkin vahvaan hyökkäyspelaamiseen.
– ”Hitaat, kankeat mutta kädettömät” puolustajamme (lainaus Ilta-Sanomista ennen kauden alkua) tekivät eniten maaleja verrattuna muihin liigajoukkueisiin.
Tulevalle kaudelle joukkueen sisäiset roolit menevät uusjakoon:
– Kyllä ne vanhat asemat räjäytellään. Ei meillä ole niin tiukkaan rooliin sidottuja pelaajia. No, ehkä Niinimäen Jesse nyt ei ole tyypiltään ihan nelosketjun ajokoira. Kilpailu joukkueen sisällä pitää olla kovaa jo kesällä. Se ruokkii sisältäpäin yksilön kehitystä.
Tulevista hankinnoista yksi nousee yli muiden:
– Me tarvitsemme kiekollisen sentterin. Määttäsen Pasi jätti kuitenkin ison aukon meidän ryhmäämme ja hän pelasi ihan maagiset pelit kauden lopulla. Samalla Pasin myötä katoaa johtajuutta ja kokemusta. Eli ei haittaisi jos myös kokemusta tulisi samassa paketissa.
– Tietenkin näin valmentajan näkökulmasta pitää olla sellainen kahden suunnan sentteri ja olla maagiset hyökkäyspään kyvyt. Sellaisen löytäminen ei toki helppo tehtävä ole meidän budjetillammme.
– Mitään hätää meillä ei kuitenkaan ole. Meillä on lahjakkaita keskushyökkääjiä, jotka varmasti palavat halusta saada vielä lisää kiekollista vastuuta.
– Oikeastaan meillä on erinomainen tilanne joukkueen kasaamisen suhteen. Me uskomme myös ulkomaisten pelaajiemme kehittyvän ja siksi hekin jatkavat joukkueessa.
– Valmentajien tiedossa on pelaajien luonteet ja puutteet, siksi lähtökohdat kehittymiselle on erinomaiset.
Tulevaisuuden tavoitteet:
– Me keskitymme edelleen vahvasti tekemiseen. Urheilussa paras kehitys on mahdollista vain toistojen kautta.
– Me jatkamme kulkua kohti mestaruutta. Emme julista mitään, vaan etenemme porras kerrallaan.
”Tullaksesi onnistujaksi on sinun luotettava itseesi erityisesti silloin, kun kukaan muu ei niin tee.”