Jyri Niemi, 25, on yksi Ilveksen mielenkiintoisimmista uusista nimistä. Nuoresta iästään huolimatta urallaan paljon kokenut puolustaja on tullut päättäväisenä Tampereelle. Vuodet Pohjois-Amerikassa ovat kasvattaneet luonnetta, ja pienestä pitäen Ilvestä kannattanut puolustaja on valmis ottamaan ison roolin perinteisen tamperelaisseuran puolustuksessa.
Fanikatsomosta kentälle
Niemi palasi Pohjois-Amerikasta Suomeen kaudeksi 2013-2014. Kaksi ensimmäistä kautta paluun jälkeen vierähti HPK:ssa, mutta alkavaksi kaudeksi puolustaja vaihtoi Ilves-paitaan. Niemi oli kuullut paljon positiivista Ilveksen työnteon ilmapiiristä, joka oli yksi iso syy siihen, miksi jämäkkä puolustaja halusi tulla Tampereelle.
– Olin Rautiaisen Teemun kanssa jutellut siitä, kuinka täällä hommat hoidetaan. Sain pelkkää positiivista palautetta siitä, minkälaiset puitteet täällä on harjoitella ja kehittyä pelaajana. Valmentajat ovat ihan huippuja, mikä oli iso syy siihen, miksi halusin tänne. Haluan sellaiset valmentajat, jotka suhtautuvat intohimoisesti jääkiekkoon ja haluavat auttaa pelaajia eteenpäin. Se on minulle henkilökohtaisesti tosi tärkeä asia, että penkin takana on sellaiset ihmiset, jotka haluavat ja pystyvät auttamaan minua eteenpäin, Jyri kertoo.
Pelaajia voi viedä eteenpäin vain kovalla työllä. Niemi kertoo vakuuttuneensa kevään ja kesän aikana siitä, kuinka kovaa joukkue tekee töitä.
– En ole näin urheilullisessa joukkueessa ollut mukana sitten Pohjois-Amerikan visiitin. Tosi sitoutuneita ja määrätietoisia urheilijoita joukkue täynnä. Ja ennen kaikkea olemme nuori ja nälkäinen joukkue. Ollaan mielestäni hyvä sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Aika sitten näyttää mihin se riittää.
Siirto Ilvekseen oli toisessakin mielessä Niemelle mieluinen. Tamperelaisseuralla on ollut aina tärkeä paikka Hämeenkyröstä kotoisin olevan puolustajan elämässä.
– Olen ollut läpi ikäni Ilves-fani. Ihan pikkupoikana istuttiin isän kanssa Ilveksen fanikatsomon vieressä lähes jokaisessa pelissä. Pelaajista mieleen on jäänyt tietysti Helmisen Raipe. Muita mieleen jääneitä pelaajia ovat esimerkiksi Viitakosken Vesa, Toskalan ”Vesku”, Järventien Martti ja Ivan Majesky.
Uuteen joukkueeseen siirtyminen on pelaajalle aina haaste. Niemi on Ilveksessä otettu hyvin vastaan ja tilannetta on helpottanut sekin, että joukkueesta löytyy useampikin tuttu aikaisemmilta pelivuosilta.
– Tosi hyvin olen sopeutunut. Jätkät on ottanut ”Tapsan” (Tapio Laakso) johdolla hyvin vastaan. On täällä paljon vanhoja tuttujakin. Vihkon ”Jonen” kanssa olen pari vuotta pelannut, Rautiainen on tuttu ja Vittasmäen ”Veikan” kanssa on pelattu nuorisomaajoukkueissa. Oli tosi helppo tulla, eikä ole sen suhteen ollut mitään vaikeuksia.
”Me halutaan voittaa ihan jokainen peli”
Yllämainittu urheilullisuus on viime vuosina ollut ilman muuta yksi Ilveksen vahvuuksista. Niemellä oli tietty kuva Ilveksestä vastustajan paidassa ja se on vain vahvistunut puolustajan päästessä tositoimiin uuden joukkueensa kanssa.
– Ihan ehdottomasti ollaan luisteluvoimainen joukkue. Sen huomasi jo silloin, kun pelasin Ilvestä vastaan. Rautiaiset ja Mustoset kun alkaa pörräämään hyökkäyspäädyssä, niin siinä on pakilla aika nopeasti jalat hapoilla. Työteliäs ja periksiantamaton joukkue. Se oli kuva Ilveksestä jo silloin, kun en vielä täällä pelannut, ja nyt se on entisestään vahvistunut oman kokemuksen myötä, Jyri analysoi Ilveksen vahvuuksia.
Ilveksen harjoitusottelut sujuivat varsinkin alkuun ailahtelevasti. Peli on parantunut koko ajan, ja viimeisissä harjoituspeleissä paketti pysyi jo hyvin kasassa. Niemi muistuttaa, että ottaa aikansa ennen kuin uusi joukkue löytää yhteisen sävelen.
– Pitää muistaa se, että joukkue on taas vähän muuttunut ja mukana on uusia pelaajia. Se ottaa aina oman aikansa, että pääsee sinuiksi uuden pelisysteemin kanssa ja opii lukemaan uusia ketjukavereita. Välillä tulee ylämäkiä ja välillä alamäkiä, mutta Sveitsin reissusta lähtien ollaan pystytty pelaamaan suhteellisen ehjiä pelejä. Meillä on nouseva trendi, ja siihen luotetaan, että se jatkuu, puolustaja vakuuttaa.
Ilveksen pelitavasta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Kiekollinen ja aktiivinen pelitapa vaatii joukkueelta kovaa keskittymistä ja sitoutumista. Puolustajan tontilta peliä katsovalle Niemelle kiekollinen pelitapa maistuu.
– Totta kai se menee niin, että mitä enemmän meillä on kiekko hallussa, niin sitä vähemmän pitää puolustaa. Se helpottaa meidän puolustajien peliä ihan suunnattomasti, että hyökkääjät tekee töitä molempiin suuntiin ja pidetään kiekkoa. Se on kuitenkin se vallan väline kentällä, ja sen perässä luistellaan. Niin kauan, kun kiekko on meillä, meidän puolustajien homma on aika helppoa, Jyri linjaa.
Pelitapa vaatii kuitenkin huolellisuutta. Kiekkoa ei roiskita ja avaavien syöttöjen pitää napsahdella tarkasti omien hyökkääjien lapaan.
– Niin se on ihan jokaisessa pelisysteemissä, että syöttöjen pitää mennä lavasta lapaan. Tietysti pelissä tulee joskus sellaisia hetkiä, että pitää vain heittää pitkää kiekkoa. Ne tilanteet pitää osata tunnistaa kentällä, mutta meidän pelitapaan ei kuulu se, että hakataan hirveästi kiekkoa ränniin.
Harva Ilves-leirin ulkopuolelta odottaa joukkueelta ihmetekoja. Haastajana kauteen on kenties helpompi lähteä, mutta joukkueen sisällä vaatimustaso on kova.
– Totta kai se on helpompi asia lähteä haastajana kauteen ja pelaamaan isoja ja kalliita joukkueita vastaan. Meillä ei ole tavallaan hävittävää, ja iso osa paineita on pois, kun ei olla mestarisuosikkeja. Mutta sitten sen vaatimustason pitää löytyä kopista sisältä. Meidän pitää odottaa toisiltamme ja itseltämme sitä, että me pystytään joka ilta kamppailemaan niitä kalliimpia joukkueita vastaan pisteistä.
Niemi muistuttaa, että viime vuosina on nähty useampikin haastajana kauteen lähteneen joukkueen onnistuminen. Kaikki on lopulta kiinni pienistä asioista.
– Mahdollisuudet on ihan mihin tahansa. Viime vuosina esimerkiksi Ässät on voittanut mestaruuden, vaikka sitä ei varmasti kukaan odottanut. Se on niin pienistä asioista kiinni, että kaikki asiat lähtevät nivoutumaan yhteen. Ensimmäisellä kaudellani HPK:ssa voitettiin esimerkiksi viisitoista peliä putkeen. Se vaatii vain sellaisia pieniä onnistumisia, että tulee se rentous sinne koppiin. Haastajina lähdetään totta kai kauteen, mutta ihan mitä tahansa voidaan saavuttaa.
Haastajia tai ei, aina kun Ilves menee kentälle se lähtee voittamaan peliä.
– En ole urani aikana kertaakaan lähtenyt tuosta luukusta häviämään yhtäkään peliä. Eikä se ole muuttunut miksikään tässäkään porukassa. Kaikki me halutaan voittaa ihan jokainen peli, Niemi sanoo äänenpainolla, jota on helppo uskoa.
Hämeenkyröstä tuhansien katsojien eteen Kanadaan
Hämeenkyrön Hokkareissa peliuraansa käynnistelleelle nuorelle Jyri Niemelle lajivalinta oli helppo, vaikka nuorempana lajivalikoima olikin monipuolinen.
– Olen pelannut tennistä, jalkapalloa ja ihan kaikkea mitä yleensäkin harrastetaan. Jääkiekko tuli sitten myöhemmin vakavammaksi ja valikoitui omaksi lajiksi.
– Minulle se oli aika luonnollinen valinta. Serkku pelasi Tapparassa B-junioreihin asti, Ilveksen pelejä tuli itse katseltua ja ulkojäillä käytyä. Se oli ihan luonnollinen valinta, että haluan pelata jääkiekkoa. Sieltä se sitten pikku hiljaa lähti käyntiin, Jyri muistelee peliuransa alkuvaiheita.
Nuoremmissa C-junioreissa Niemi vaihtoi Hokkarit Tapparan paitaan ja nousi pikku hiljaa ikäkausimaajoukkueisiin. Silloin puolustaja päätti satsata täysillä jääkiekkoon.
– Ehkä siinä vaiheessa sitä alkoi miettiä, kun kävin Pohjola-leirillä ja sieltä valittiin sitten ikäkausimaajoukkueisiin, että ehkä tästä voi tullakin jotain ja nyt aletaan tosissaan harjoittelemaan ja tekemään töitä tämän eteen. Itse ei oikein asioista silloin vielä tiennyt, mutta sattui löytymään päteviä ihmisiä, jotka osasivat auttaa ja ohjata eteenpäin.
Muutaman Tapparassa ja HPK:ssa vietetyn juniorikauden jälkeen Niemelle avautui mahdollisuus siirtyä WHL:ään, joka on yksi Kanadan kivenkovista junioriliigoista. Pohjois-Amerikan reissu venähti lopulta kuuden kauden mittaiseksi.
– Varsinkin ne kolme ensimmäistä kautta siellä WHL:ssä ovat tähän astisen urani parhaimpia vuosia. Meillä oli siellä aivan mahtavat puitteet – en ole kertaakaan sen jälkeen ollut sellaisissa fasiliteeteissa, missä siellä sai olla. Se oli kuin NHL:ssä olisi ollut. Meillä oli vanha NHL-koutsi siellä ja vaatimustaso oli aivan jäätävän kova. Me oltiin 17-20-vuotiaita jätkiä, pelattiin kiekkoa ja siellä oli 12 000 ihmistä ja satoja scoutteja katsomassa. Kyllä se aika hienoa aikaa oli, Saskatoon Bladesia WHL:ssä edustanut Niemi kertoo.
Nuorukaisena maailmaa valloittamaan lähtenyt Niemi ehti Pohjois-Amerikan vuosinaan nähdän jääkiekon molemmat puolet. Vieraassa maassa ja kulttuurissa ei aina ole helppoa olla, mutta jälkeenpäin ajateltuna kokemukset ovat kasvattaneet.
– On se tietysti erilaista. Itselläni sattui se ensimmäinen kausi menemään paremmin kuin kukaan varmaan odotti. Tuli NHL-varausta ja muuta. Silloin kun menee hyvin, niin periaatteessa kaikki muu jää sinne taakse, kun se pelaaminen on vaan niin kivaa. Sitten kun tuli huonoja hetkiä, niin sitten oli vaikeampaa. Siellä ei kuitenkaan ole sellaista samanlaista verkostoa kuin täällä, jolle pystyy vaikeimpina hetkinä juttelemaan.
– Mutta kyllä sitä oppii, kun ei ole muita vaihtoehtoja. Se on kasvattanut minua ihmisenä ja pelaajana. On oppinut käsittelemään paremmin vaikeitakin asioita ja pääsee nopeammin vaikeistakin hetkistä läpi. Joukkuekaverit ovat tietysti olleet aina isossa osassa ja ihan huipputyyppejä.
Vaikka ulkomaan vuosille mahtui vaikeitakin aikoja, oli reissu kokemisen arvoinen. Jos Niemi saisi valita uudelleen lähtisikö nuorena matkaan, ei puolustaja epäröisi hetkeäkään.
– Jos saisin uudestaan elää saman ajan, niin valitsisin saman polun joka kerta. Vaikka pelit ei niin hyvin kulkisikaan, niin on aina hieno kokemus olla ihan erilaisessa kulttuurissa. Se kehittää pelaajana ja ennen kaikkea ihmisenä, että joutuu jo nuorena kaikenlaisiin erilaisiin tilanteisiin. Jos vaan mahdollisuus tulee, niin suosittelen kaikille lämpimästi käyttämään sen.
Juniorivuosille mahtui myös kahdet alle 20-vuotiaiden MM-kisat. Vaikka mitalit jäivätkin puuttumaan, olivat kisat kokemisen arvoiset.
– Ihan loistavia muistoja. Pääsin vielä Kanadassa pelattaviin kisoihin, ja se on ollut kanssa ihan huippuhetkiä uralla pitää Suomi-paitaa Kanadassa päällä. Tuloksellisesti ei mennyt ehkä niin hyvin, miten olisi voinut, mutta kokemuksena aivan loistavia.
Silmävamma vei uran vedenjakajalle
Pitkän Pohjois-Amerikassa vietetyn ajan jälkeen Niemellä oli edessä paluu kotoiseen Liigaan. Seuraksi valikoitui vanha tuttu HPK. Isoon kaukaloon sopeutumisessa oli omat haasteensa, mutta pikku hiljaa peli alkoi rullata paremmin ja paremmin.
– Olin kuusi vuotta Pohjois-Amerikassa pienessä kaukalossa, ja se peli oli kuitenkin ihan erilaista. Se vie totta kai aina oman aikansa, että tottuu taas näihin systeemeihin. Mutta varsinkin viime kausi oli jo sitä, että asiat oli jo takaraivossa. Olen ihan tyytyväinen siihen, mihin suuntaan olen kahden viime vuoden aikana mennyt pelaajana.
Vaikka Niemi onkin mennyt eteenpäin pelaajana viime kausina, tähtäin on edelleen vankasti eteenpäin. Ikäisekseen paljon kokeneen pelaajan keskittyminen on nyt Ilveksessä, mutta tulevaisuudessa puolustaja haluaa vielä palata rapakon taakse.
– Tavoitteet ovat korkealla ja olen luottavainen siihen, että Tumppi ja Sami auttavat minua saavuttamaan ne. Tavoitteena on ensinnäkin se, että pystyn auttamaan Tampereen Ilvestä parilla seuraavalla kaudella.
– Näin kokeneempana ja viisaampana pystyy katsomaan uraa taaksepäin ja huomaamaan, mistä se ehkä viimeksi jäi kiinni, että ei pystynyt ottamaan sitä seuraavaa askelta. Sitä ei vaan ollut tarpeeksi kokenut ja ei pystynyt pitämään suoritustasoa koko aikaa tarpeeksi lähellä sitä huippua. Omat tavoitteet on korkealla ja haluan palata vielä Pohjois-Amerikkaan. Se on unelmani ja haluan sinne kokeneempana ja viisaampana. Tiedän kuitenkin, mitä se meno siellä on ja mitä se vaatii, että siellä pärjää.
Tavoitteet korkealla pitävälle Niemelle viime kevät oli kova paikka. Hyvään vauhtiin päässyt puolustaja sai tammikuun lopussa kiekon silmäänsä HIFK:ta vastaan käydyssä ottelussa ja pitkään oli epävarmaa, pääseekö puolustaja jatkamaan uraansa.
– Ensin mentiin Helsingissä Töölön sairaalaan, ja siellä oli kaikki mahdolliset murtumat vasemmalla puolella. Siitä lähdettiin Meilahteen, jonne hälytettiin silmäkirurgi paikalle. Sieltä ei annettu mitään takeita siitä, että pystynkö vielä pelaamaan. Siitä mentiin kuukausi eteenpäin ja silloinkaan vielä kukaan ei pystynyt sanomaan, voinko enää pelata koskaan. En nähnyt edes liikennemerkkejä. Se oli ihan hirveää aikaa, enkä pystynyt tekemään oikein mitään.
– Siitä mentiin sitten puolitoista kuukautta eteenpäin. Silmä vähän rauhottui ja aloin jo näkemään kauas. Lähinäkö siitä on aikalailla mennyt. Lukea ei nää ja auringonvalosta tulee kauhea pääkipu, mutta onneksi se ei jäällä ole haitannut. Mutta jos jäällä heittää huonon syötön, niin se on hyvä tekosyy sanoa, että ei oikein nähnyt, peli-intoa puhkuva Niemi jo virnuilee asialle.
Keväällä ei kuitenkaan Niemeäkään naurattanut. Koko ikänsä urheillut puolustaja joutui viettämään päivänsä makuuasennossa epätietoisena siitä, saako enää koskaan jatkaa jääkiekon pelaamista.
– Varsinkin ensimmäiset puolitoista kuukautta olivat hirveää aikaa. Ei saanut liikkua sohvalta mihinkään ja siinä piti myös nukkua. Päätä ei saanut laittaa yhtään alaspäin, ettei silmään tulisi painetta. Siinä tuli mietittyä niin paljon asioita ja käytyä läpi varasuunnitelmien varasuunnitelmat. Siinä vaiheessa, kun lääkärit antoivat luvan liikkua ja tajusi sen, että oikeasti näkee, niin se oli itselleni niin iso helpotus, ettei mitään järkeä. Sen jälkeen sain myös hyvän kesätreenin alle, kun into oli piukassa, kun taas sai alkaa tekemään kunnolla, kovia kokenut puolustaja muistelee vaikeita hetkiään.
Heti kapteenistoon
Loukkaantuminen on nyt taakse jäänyttä elämää ja Niemi odottaa innoissaan tosipelien alkamista. Harjoituspeleissä Niemi on saanut ison roolin ja saman menon voi odottaa jatkuvan kauden alkaessa. Iso peliaika maistuu Niemelle, mutta puolustaja muistuttaa, että vastuu on ansaittava.
– Kun harjoittelet lajia jääkiekko, niin harjoittelet sitä sen takia, että saat pelata. Se, että valmentajat luottavat siihen, että hoidan oman ruutuni ja he tietävät, mitä saavat, kun laittavat minut kentälle, on iso asia. Toivon, että kun sitä vastuuta tulee, niin pystyn myös täyttämään valmentajien odotukset ja ansaitsemaan ne peliminuutit. Sillä tapaa mielestäni täällä kaikki asiat pitää tehdä – työn kautta ansaitaan ne asiat, mitä saa. Olen todella innoissani tulevasta kaudesta ja siitä vastuusta, jonka toivottavasti omilla pelisuorituksillani ansaitsen.
Harjoituspeleissä Niemi on tuonut kauan kaivattua jämäkkyyttä Ilveksen puolustukseen. Niemi pyrkii pelaamaan peruspeliä ja keskittymään puolustajan tärkeimpään asiaan – oman maalin suojelemiseen.
– Se on se juttu. On puolustajia, jotka kuljettaa kiekkoa ja lähtee aina mukaan hyökkäyksiin, mutta itse koen puolustajan ensisijaisiksi tehtäviksi puolustaa omaa maalia ja joukkuekaveria. Ja sitten kun saa riistettyä kiekon, se pitää avata heti ensimmäisellä hyökkääjille, jotta niiden ei tarvitse odottaa sitä, että mitähän se pakki mahtaa tehdä. Toivon, ja voin ehkä luvatakin, että minun ollessa jäällä ei meidän maalin edestä kovin montaa maalia tulla tekemään, Niemi lupaa.
Harjoituspeleissä Niemi on puolustanut ykkösparissa Ilveksen ainoan ulkomaalaisvahvistuksen, Blake Kesselin, rinnalla. Pelaajat ovat keskenään jo vanhoja tuttuja, ja kentällä kommunikointi sujuu.
– Olen itse asiassa tuntenut Blaken jo New York Islandersin ajoista. Ollaan siellä oltu samoilla leireillä ja vastakkainkin ollaan paljon pelattu. Pystytään kommunikoimaan hyvin englanniksi, ja se on mielestäni tosi iso asia, kun se tulee molemmilta luonnostaan. Jos on pelannut vain Suomessa, niin englanti ei jäällä välttämättä tule aina ihan luonnostaan. Se helpottaa meidän peliä, kun pystytään puhumaan ja kommunikoimaan. Toistaiseksi homma on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Tietysti aina on varaa kehittää ja parantaa, mutta kaudessa on 60 peliä ja me pystytään olemaan joka päivä parempia.
Vaikka Niemi painottaakin ensisijaisena tehtävänään olevan oman maalin suojelun, niin puolustaja pystyy tekemään tuhoja myös hyökkäyspäässä. Erittäin tulisesta lyöntilaukauksesta tunnettu puolustaja kertoo, että laukausta ei ole kehitetty millään poppaskonsteilla, vaan ihan perinteisellä harjoittelulla.
– Aina kun tulee paikka, niin ammutaan. Nuorempana tuli harjoiteltua paljon laukausta. Ammuskelin vaneerilta ja ulkojäillä. Ihan sitä kautta se on tullut.
Jotain Niemen arvostuksesta joukkueessa kertoo sekin, että uudelle tulokkaalle on ommeltu pelipaitaan A-kirjain merkkinä varakapteeniudesta. Kapteenistoon kuuluminen on Niemelle erittäin iso juttu.
– Se on minulle todella iso luottamuslause valmennusjohdolta. He ovat olleet tyytyväisiä siihen, mitä olen tehnyt ensisijaisesti kentällä joukkueen eteen. Toivottavasti pystyn näyttämään esimerkkiä – on tullut kuitenkin aika paljon koettua kaikkea. Se on tosi iso asia ja kunnia itselleni, että saa pelata kirjain rinnassa sellaisessa seurassa, jota on koko ikänsä kannattanut, jämäkkä puolustaja toteaa.