Kun kiekko tippuu Hakametsässä jäähän 8. maaliskuuta pelattavassa KalPa-ottelussa, alkaa samalla Pasi Määttäsen uran viimeinen runkosarjan kotiottelu. Ilves-kapteeni päättää uransa kuluvaan kauteen 38-vuotiaana.
|
|
Määttäsen ura SM-liigassa on ollut komea, sillä ilman viime hetken loukkaantumisia kasaan tulee 770 runkosarjan ottelua. Sekä maaleissa että syötöissä 200 onnistumisen rajapyykki on mennyt rikki.
– Useamman vuoden olen jo tiedostanut, että jossain vaiheessa pikapuoliin lopettaminen tulee eteen. Tähän kauteen lähtö oli vaikea. Tuntui, että kroppa ei toimi ihan normaalisti. Joukkueen kanssa tuli ehkä vedettyä vähän liian kovaa, ja olin koko syksyn tukossa. Pelaaminen oli vaikeaa, Määttänen kertoo.
– Loppusyksystä Seppo Hiitelä otti yhteyttä ja kysyi halusta pelata ensi kaudella. Hän sanoi, että sopimus tehdään, jos intoa riittää, mutta pitäisi itse miettiä. Pari kuukautta mietiskelin ja tulin siihen tulokseen, että nyt saa riittää ja on elämän muiden haasteiden vuoro.
Ruotsista mestaruus mukaan
Määttänen on ehtinyt edustaa pääsarjaurallaan Ilveksen lisäksi SM-liigassa Lukkoa, SaiPaa ja HPK:ta sekä Elitserienissä HV-71:tä. Kävi tällä kaudella miten tahansa, ilman mestaruutta Mätsky ei uraansa joudu päättämään. Toinen HV-71-kausi päättyi jönköpingiläisen seuran kultajuhliin keväällä 2004.
– Oli hienoa kokea mestaruus pääsarjatasolla. Koko kaupunki meni sekaisin, ja monta päivää oli juhlaa ja humua. Erittäin hienot muistot jäi siitä vuodesta.
|
|
Juhlimista varjosti kultakauden aikana alkanut selkävaiva. Myöhemmin selkärankareumaksi diagnosoitu ongelma teki Määttäsen kaudesta rikkonaisen.
– En ollut joukkueessa isossa roolissa. Toivuin viimeisiin otteluihin, että pääsi vähän kokemaan finaalitunnelmaa kentällä. Olin ollut kuukauden kokonaan pois, mutta sen verran sai kuntoutettua, että pystyi hyppäämään kentälle ja pelaamaan muutamia vaihtoja.
Vaivoista huolimatta naapurimaan mestaruus maistui myös suomalaispelaajalle.
– Ei mestaruutta voittaessa ajatellut, että oli ulkomaalainen. Ainakaan juhlintaan se ei vaikuttanut millään lailla.
Mestaruuskauden jälkeen Määttänen pelasi Ruotsissa vielä kaksi vuotta, molemmat selkäkipujen rasittamana. Oli lähellä, että 33-vuotias Pasi Määttänen olisi lopettanut uransa HV-71:n paidassa keväällä 2006.
– Ehdin jo päättää, että lopetan, koska diagnoosia ja hoitoa ollut tiedossa. Viimeisen Ruotsin-vuoden alkukeväällä asia selvisi ja sain lääkityksen. Se muutti elämän täysin. Pyörsin lopetuspäätöksen ja päätin vielä yrittää. Se päätös on ollut ihan kannattava.
Ruotsin-vuosiin Määttäselle mahtui myös ulkomaanmatkoja Tampereelle. HV-71 nimittäin osallistui Tampere Cupiin vuosina 2002 ja 2003. Määttänen kertoo Tampere Cupin ulkomaalaisessa seurassa olleen hauska kokemus, vaikka itse turnaus onkin raskas. Neljä peliä neljään päivään on kova haaste liigakauden alla.
– Loukkaantumisriski kasvaa eikä turnaus ehkä palvele kauteen valmistautumista optimaalisesti. Mielestäni turnausta ei tarvita ainakaan niin isolla pelimäärällä. Tarvitaan iso kokoonpano ja jos sitä ei ole tarjolle, niin parillekymmenelle pelaajalle turnaus käy erittäin raskaaksi.
Siirto sentteriksi 2000-luvulla
|
|
Kun lopetuspäätös oli keväällä 2006 kumottu, oli vuorossa paluu Ilveksen paitaan kymmenen vuotta kestäneen kierroksen jälkeen. Päätös tulosta kasvattajaseuraan ja kotikaupunkiin oli helppo, sillä perheellä oli jo asunto Tampereella.
– Kysyin itse mahdollisuutta vielä yrittää täällä. En oikein nähnyt muita vaihtoehtoja. Oli vielä ihan arpapeliä tuleeko pelaamisesta mitään. Ilves oli turvallinen ja hyvä vaihtoehto, Määttänen kiittelee.
Vammahistorian vuoksi Määttäsen sopimuksen sorvaaminen kesti hetken.
– Tietysti siinä oli oma ongelmansa, kun tiedettiin vammahistoriani eikä Ilveskään voinut hirveää riskiä ottaa, kun ei tiedetty varmaksi pystynkö pelaamaan. Pitkään keskustelimme ja löysimme molempia palvelevan ratkaisun.
Ensimmäisen kauden jälkeen Määttäselle on kerta toisensa jälkeen sorvattu jatko hyvin sujuneen kauden jälkeen. Määttänen kertoo, että lopettamista ei ole aiempien Ilves-vuosien jälkeen tarvinnut edes miettiä, sillä pelaaminen on maistunut.
– Arvostan sitä, että olen pystynyt palaamaan hyvälle tasolle selkävaivojen jälkeen. Fyysisesti tilanne oli vaikea. Kolmessa vuodessa lihasvoima ja kunto olivat rapistuneet niin huonoiksi, että sen jälkeen en ole kertaakaan ollut niin hyvässä kunnossa kuin ennen sitä. En ole saanut fyysisiä arvoja takaisin. Tietenkin suhteellisen lähelle olen päässyt. Kesti pari vuotta, että sai itsensä harjoiteltua hyvään kauteen. Ensimmäisenä Ilves-vuotena en ollut kovin hyvässä fyysisessä kunnossa, toisella kaudella kunto alkoi jo löytyä.
Paluunsa jälkeen Määttänen pelasi ensin pääosin laidassa, mutta on sittemmin siirtynyt sentterin tontille.
Juniorivuosien koulutukselta Määttänen on laituri, vaikka pelasikin yksittäisiä pelejä keskushyökkääjänä. Liigassa Määttänen pelasi laiturina aina kauteen 2001-02 asti eli liki 30-vuotiaaksi.
– Ensimmäistä kertaa pelasin koko kauden keskellä HPK:ssa. Valmentaja oli silloin Jukka Jalonen. En muista enää siirron syitä, mutta ensimmäinen sentterikausi oli todella hyvä. Ruotsissa pelasin kuitenkin taas laidassa.
Sentterin hommien ohella Määttänen on hoitanut viime vuodet Ilveksessä kapteenin virkaa. Määttänen sai C:n pelipaitaansa Raimo Helmisen lopetettua uransa keväällä 2008. Kapteenin roolin Määttänen kokee nimenomaan pelien sisällä voimassa olevaksi rooliksi.
– Kyllähän kapteeniksi alkaminen Raipen jälkeen tietysti vähän huimasi. Mutta vaikka isot saappaat on täytettävänä, niin pääasia oli olla oma itsensä ja hoitaa asiat niin kuin itse parhaaksi näkee. Aluksi oli aina mielessä, että miten tätä hoitaa Raipen jälkeen. Mutta ei sitä vähän ajan päästä enää ajatellut. Joukkueena mennään ja itse koittaa antaa oman panoksensa.
Karsinnat ratkaissut osuma maistui
Määttäsen kapteeniajan vaikeimmat hetket joukkue koki viime kaudella. Kausi jatkui runkosarjan jälkeen karsinnoissa, joissa Ilves selvitti Jokipoikien asettaman haasteen.
– Menee varmaan useampi vuosi ennen kuin viime kauden unohtaa, Määttänen epäilee.
Karsintojen stressaavuudesta kertoo sekin, että uransa makeimman maalin Määttänen arvioi olleen viimeisen karsintapelin käytännössä ratkaissut ylivoimaosuma. Määttänen vei ylivoimalla Ilveksen 4-2-johtoon viidennessä karsintaottelussa, kun peliä oli jäljellä alle viisi minuuttia.
– Se maali tulee ainakin ensimmäisenä mieleen. Se helpotus, joka siitä maalista tuli, oli mukava tunne. Iso kivi vierähti sydämeltä.
Vaikka Raimo Helminen oli tuttu henkilö pelivuosilta, ei sopeutuminen Helmiseen valmentajana kestänyt Määttäsen mukaan kauaa. Kapteenin rooli korostui hieman, kun valmentajat joutuivat hyppäämään kesken kauden ohjaksiin.
– Silloin tarvittiin enemmän kommunikointia ja keskustelua asioista. Roolia oli enemmän kuin nyt, kun valmentajat ovat olleet alusta asti mukana.
All stars -ketjusta ei taito lopu
Uransa aikana Mätsky on ehtinyt pelata useiden laadukkaiden pelimiesten kanssa. Itsensä ympärille kootun all stars -kentällisen nimeäminen vanhoista pelikavereista ottaa näin ollen oman aikansa.
Lopulta Määttänen löytää miehistönsä. Laitureina vierellä hyökkäävät Jesse Niinimäki ja HPK-ajan tutkapari Vladimir Vujtek.
– Vujtek oli huikea mailataituri, joka dominoi SM-liigaa siihen aikaan. Ei tarvinnut kuin antaa kiekko hänelle. Jossain vaiheessa sen sai takaisin ja oli huikea maalintekopaikka.
– Niinimäki on erittäin pidetty joukkueen keskuudessa. Hän on pelannut huikean kauden. Parhaimmillaan Niinimäki on aivan huikaiseva ja ylivoimainen koko sarjassa.
|
|
Puolustuksessa toinen Kerho-ajan tuttu Marko Tuulola ottaa toisen pakin tontin. Tuulolan pakkipariksi valikoituu Fredrik Olausson ja maalivahdiksi Stefan Liv, molemmat HV-71-vuosien pelikavereita.
– Tuulola ja Olausson ovat molemmat hyviä jokaisella osa-alueella. Maalivahteja on ollut monta hyvää. Liv pelasi huikeat pudotuspelit, kun voitimme Ruotsin mestaruuden. Mahdollisti aina voiton, vaikka välillä pelasimme huonostikin.
– En ole yllättynyt siitä, että Tuulola on jatkanut uraansa näin pitkään. Hän on aina ollut hyvä sijoittumaan ja nähnyt kentän hyvin. Eikä ole varmaan oikein edes hidastunut nelikymppiseksi tullessaan.
Keskittymisen oltava kunnossa
Kuluvaa kautta silmäiltäessä Määttänen on tyytyväinen erityisesti siihen, että joukkue on löytänyt tasaisuuden. Puolustuspeli tiivistyi joulun jälkeen merkittävästi, mikä on ollut avain tärkeisiin voittoihin.
Vaikeimmat ajat joukkueessa elettiin ennen joulua. Helsingin EHT-turnauksen ja joulutauon välillä Ilves pelasi kaksitoista ottelua, joista kertyi vain yksitoista pistettä.
– Siinä oli ratkaiseva vaihe, josta olisi voitu lähteä alas tai ylös. Onneksi löysimme siinä hyvän vaihteen ja aloimme voittaa pelejä.
Paineita joulun alla tuskin helpotti sekään, että vuosi sitten Ilveksen ongelmat alkoivat samoihin aikoihin. Joulutauolle lähdettäessä joukkue oli vielä pudotuspelien tuntumassa.
– Kyllä viime kausi kieltämättä kävi mielessä pienenä peikkona siinä vaiheessa, Määttänen myöntää.
Eroksi viime kauteen Määttänen arvioi sen, että työ on ollut johdonmukaisempaa. Vaikka puolustuspelin hitsautuminen uomiinsa otti aikansa, olivat pelitavalliset asiat selvillä jo elokuun alusta lähtien.
|
|
Määttänen uskoo vahvasti, että joukkue pystyy voittamaan pelejä, kun pelillisiä asioita pystytään toteuttamaan.
– Valmentajat ovat ottaneet rohkean ja hyvän linjan antamalla rohkeasti vastuuta laajalle ryhmälle. Kaikki ovat lunastaneet paikkansa hienosti, mutta vielä emme ole tyytyväisiä. Mahdollisuudet on vaikka mihin.
Loppukaudelle Määttänen kaipaa vielä pientä terävyyttä hyökkäyspeliin. Tärkein asia loppukaudelle on Määttäsen mukaan kuitenkin se, että jokaiseen peliin keskitytään 60 minuutin ajan.
– Suurelle osalle meistä tuli varmaan tunne, että kahden erän jälkeen peli on pelattu. Saimme huikean opetuksen siitä, että asia ei ole niin.
– Ilvekselle ei minun aikanani ole tullut hirveästi menestystä. Se on harmi. Nyt olisi itselle se viimeinen sauma saavuttaa menestystä. Joukkue tekee kaikkensa menestyksen eteen. Uskon, että yllättäjämahdollisuus on tänä vuonna. Pitää vain hoitaa loput runkosarjan ottelut kunnialla, että pääsemme pudotuspeleihin.
Täysin ilman Ilves-menestystä Määttänen ei toki ole jäänyt, sillä juniorivuosina Määttänen pääsi juhlimaan Suomen mestaruuksia, joita kelpaa muistella, kun vanhoja pelikavereita tapaa.
– Varvion Jarkon kanssa olen eniten tekemisissä. Kyllä vanhoja pelikavereita muutenkin näkee silloin tällöin ja hauska on aina nähdä. SM-liigaa pääsi pelaamaan moni samasta ikäluokasta, joiden kanssa junnuseurat kierrettiin läpi.
Määttäsen juniorivuodet ajoittuivat 80- ja 90-lukujen taitteeseen. Noiden aikojen jälkeen suomalaisessa kiekkoilussa on tapahtunut paljon maailmanmestaruudesta lähtien.
– Peli ei ole pelivuosien aikana muuttunut mihinkään, mutta yksityiskohtia on paljon muuttunut. Vauhti on nopeampaa ja kiekottoman pelaajan häirintä ja mailan käyttö estämisessä on poistunut lähes täysin. Ei voi puhua samana päivänäkään. Henkilökohtaisesti pidän nykymallista, jossa kiekollista tai kiekotonta pelaajaa ei saa mailalla häiritä, jolloin pelille jää enemmän tilaa. Suunta on ollut mielestäni hyvä.
Parikymmentä vuotta vanhoja videoita katsoessa huomiota kiinnittää nopeasti maalivahtien kokoon. Nykypäivän veskarit peittävät varusteineen huomattavasti enemmän kuin 90-luvun alun virkaveljensä.
– Ei maalinteko ainakaan ole helpottunut, mutta kyllä maaleja nykyisinkin tehdään. Maalivahtien varusteet ovat varmaan ihan sopusoinnuissa. peliin
Ilveksen kurssi oikea
Joukkueensa tulevaisuuden kannalta Määttänen uskaltaa astua sivuun hyvillä mielin, sillä tulevaisuus näyttää valoisalta.
– Ilveksellä on junioreiden suhteen erittäin hyvä tilanne tällä hetkellä. Sen on tämä vuosi osoittanut, kun monta nuorta on noussut joukkueeseen. Se tietää hyvää Ilvekselle.
Erityisen kiitolliseksi tilanteen Ilveksen kannalta tekee Määttäsen mielestä se, että joukkueeseen on saatu jatkuvuutta eikä montaa pelaajaa tarvitse hankkia ulkopuolelta.
– Näin suuri jatkuvuus on yllättävän poikkeuksellista. Hirveän usein on käynyt niin, että joukkue on hajonnut liikaa kauden jälkeen. Syitä siihen en tiedä. Tilanne, että on sama runko ja vain muutama liittyy joukkueeseen, on aivan loistava.
Ilves ei unohdu Määttäsen mielestä.
– Kyllä Ilveksen merkitys itselleni on suuri. Olen ainainen Ilves. Se on kotiseura. Täällä on hyvä olla, sillä paikka on tuttu ja turvallinen. Aina on ollut mukava täällä pelata.
Tulevaisuus vielä auki
Uran jälkeinen aika on vielä mysteeri Määttäselle itselleenkin, vaikka asia on konkarin mielessä pyörinyt. Määttänen on ylioppilas ja suorittanut lisäksi myynnin ammattitutkinnon. Opiskelujen jatkaminen pidemmälle on yksi vaihtoehto.
– Ehkä jotain kaupallista alaa voisi opiskella. Monesti olen miettinyt, että olisiko minusta lukuhommiin. Jääkiekko on ollut aina päällimmäisenä mielessä ja siihen olen keskittynyt täysillä yli 20 vuotta.
Kiekkoilun parissa jatkamista Määttänen ei tyrmää, mutta lisää heti perään, että ei koe olevansa kiinnostuksestaan ihan varma. Muut alat ovat toistaiseksi yhtä lailla vaihtoehtoja.
– Jos hyviä työtarjouksia tulee, niin avoimesti otan tarjoukset vastaan, Määttänen lupaa.
Ilveksen kannattajille Määttänen haluaa lähettää seuraavanlaiset terveiset.
– Kiitän kaikesta kannustuksesta, mitä vuosien varrella olen saanut. Toivottavasti katsojia tulee paljon viimeisiin otteluihin. Meillä on vielä hyvät mahdollisuudet. Kunhan kiilataan itsemme pudotuspeleihin, niin kaikki on vielä mahdollista.