Lokakuun parhaaksi Ilveksen A-junioriksi valittu taiturimainen hyökkääjä Eemeli Suomi on ollut alkukaudesta ilmiliekeissä A-nuorten SM-Liigassa. Selkeästi sarjan syöttöpörssiä johtava Ilves-kapteeni on johtanut joukkojaan esimerkillisesti ja takonut tauluun komeat tehot 6+25=31 pelaamissaan seitsemässätoista ottelussa.

Ilveksen A-nuoret viettävät parhaillaan hyvin ansaittua maaottelutaukoa. Tauko tarkoittaa huilia peleistä, mutta työtä kiekkoilijoilla riittää myös tauon aikana. Suomi saapuu haastatteluun suoraan vesisateessa juostulta lenkiltä.

– Eihän se aina hirveän mukavaa ole, mutta pitää ne lenkitkin käydä juoksemassa. Jäällä ollaan joka päivä ja lisäksi tehdään aika paljon punttia. Toistojen määrä on vähän suurempi kuin pelien ollessa käynnissä. Ei tämä mitään lepoa ole, mutta on ihan hyvä, että ehtii tässä kauden aikanakin treenata vähän voimaakin, ”Suppo” listaa A-nuorten tauko-ohjelmaa.
– Tietysti sitä aina mielummin pelaisi, mutta kyllä nämä tauotkin toisaalta tekevät hyvää.

Ilves on ollut alkukaudesta erinomaisessa vireessä A-nuorten SM-Liigassa ja sijoitus on tällä hetkellä kolmas. Kärkisijoituksilla olisi tarkoitus pysyä myös jatkossa.

– Täytyy olla tyytyväinen alkukauteen. Tietysti aina löytyy parannettavaakin, mutta ihan hyvin on mennyt. Se kertoo joukkueesta aika paljon, että on pystytty voittamaan vaikeampiakin pelejä. Ei joukkue kuitenkaan voi joka pelissä olla ihan parhaimmillaan. Kyllä me kotietua lähdetään hakemaan.

Eemeli Suomi oli mukana viime kauden hienossa puolivälieräsarjassa Porin Ässiä vastaan, joka päättyi lopulta katkeraan tappioon ratkaisupelin jatkoajalla Porissa.

– Ne oli hienoja pelejä, mutta aika paljon niistä jäi hampaankoloon. Mutta paljon oppia niistä peleistä sai.

Tehokasta improvisointia ylivoimalla

Vaikka Ilveksen peli on sujunut sarjassa hyvin, on nuorta joukkuetta rasittaneet ikävät loukkaantumiset.

– Tietysti loukkaantumiset vaikuttavat jonkun verran peliin, mutta sitten toisten pitää pystyä vaan pelaamaan entistä paremmin.
– Hyökkäyspeli, ylivoima ja alivoima. Nämä perusjutut ovat olleet ne suurimmat vahvuudet. Lisäksi Viksten ja Saari ovat pelanneet maalissa hyvin, Suppo kertoo Ilveksen hyvän alkukauden perustoja.

Kehitettävää löytyy lähinnä oman pään pelaamisesta.

– Puolustuspeliä kokonaisuudessaan täytyy vielä parantaa. Hyökkääjien pitää auttaa puolustuspäässä enemmän ja koko viisikkopuolustuksen täytyy toimia paremmin.

Niin- se ylivoima. Sen lisäksi, että Ilveksen ylivoima on ollut kaunista katsottavaa läpi kauden, on se ollut ennen kaikkea tehokasta. Ylivoiman pyörittäjänä on Eemeli Suomi.

– Siinä on hyvät kaverit vierellä, niin on helppo pyörittää. Kaikki tietää vähän mitä haetaan ja sitten tietysti improvisoidaan. Tietysti niitä kuvioita sovitaankin, mutta aina ei ole käytössä mitään sovittua kuviota.

– Välillä sitä pelataan minun kautta ja välillä Meskasen. Meskanen on taitava pelaaja ja pystyy sieltä aina jonkun taikatempun heittämään, Suomi kehuu joukkuekavereitaan.

Meskanenkin taikatemppuja tekee, mutta katsomoon on näyttänyt, että paljon taikuuksia lähtenyt myös Suomen mailasta.

– Niinno, kai niitä meikäläiseltäkin voi joskus vahingossa tulla.

Luontaista pelisilmää

Suomen vahva kausi A-nuorissa ei sinänsä ole yllätys, mutta mikään varsinainen junnutähti Eemeli ei nuorempana ollut. Taitoa on aina löytynyt vaikka muille jakaa, mutta luistelu on tuottanut päänvaivaa.

– Ensimmäisen C-junnuvuoden jälkeen en mahtunut mukaan B:n porukkaan. Olin silloin vähän sellainen lapsenpyöreä ja en pärjännyt luistelussa. Menin sitten Myrrän valmentamaan C:n porukkaan toiseksi vuodeksi ja siellä sain vähän jalkaa lisää. Seuraavana vuonna pääsin mukaan B:n porukkaan. Se oli hyvä vuosi ja Pakarisen Ilkka oli hyvä valmentaja, Suppo taustoittaa.
– Viime vuonna tuli taas vähän seinä vastaan A:ssa, kun ei meinannut jalka kulkea. Se oli oikeastaan sellainen viimeinen herätys treenaamiseen.

Tällä kaudella jalat ovat liikkuneetkin entistä paremmin, mutta kädet vieläkin tehokkaammin. Loistavia syöttöjä pelistä toiseen jakelevalta Suomelta onkin pakko kysyä, onko hyökkääjä syntynyt maila kädessä?

– Tykkään paljon pelaamisesta ja pienestä pitäen olen pelaillut kaikkia lajeja. Pelaan vieläkin kesäisin aika paljon tossulätkää. Fysiikkatreenit ovat tulleet vähän myöhemmin mukaan ja sen näkee sitten ehkä myös liikkeessä. Vasta näin myöhemmin on tajunnut fysiikankin merkityksen.

Yksi Suomen vahvuuksista on pelisilmä ja kyky löytää ahtaistakin väleistä syöttöpaikat nopeatempoisessa pelissä.

– Kai se tulee siitä, että on kikkaillut niin paljon mailan kanssa. Ja pelaillut kaikkia pelejä ja silmä on kehittynyt sitä kautta.

– Itse uskon, että pelisilmä tulee aika luontaisesti ja sitä ei hirveästi pysty kehittämään. Tietysti pelaamaan pystyy paremmin, mutta uskon että se pelisilmä on tullut sieltä äidinmaidosta.

Suomi on jatkanut kunniakkaasti myös Ilvesläistä lättysyöttöperinnettä. Onko niiden määrää mahdollista kenties vielä lisätä?

– Mukava niitä on heitellä, mutta niiden täytyy mennä sitten myös lapoihin. Täytyy varmaan katsella Lepauksen (Nykuään Itävallassa kiekkoileva Teemu Lepaus) viime kauden pelejä ja ottaa sieltä vähän vinkkejä, Suppo hymyilee.

Tuttu mies kapteenistossa

Eemelin kiekkoura alkoi aluksi Kooveen luistelukoulussa, mutta pian taituri siirtyi Ilvekseen. Varhaisilta vuosilta on paljon hyviä muistoja. Mieleen ovat jääneet etenkin pelikaverit.

– Kävin ensin pyörähtämässä vuoden verran Kooveen kiekkokoulussa ja sitten siirryin Ilvekseen. Porukka oli kasattu silloin Koivistonkylän suunnilta ja joukkue oli Ilves Boston.

– Paljon on hyviä muistoja sieltä, mutta pelikaverit on jäänyt parhaiten mieleen. Hakasen Lassin kanssa pelattiin Ilves Bostonissa ja hänen isänsä Hakasen Janne valmensi meitä. Nuoremmissa D-junnuissa Meskasen Ville tuli mukaan meidän porukkaan ja pelattiin Lassin kanssa samassa ketjussa.

Vaatimaton Suomi on ollut aina joukkueen johtavia pelaajia. C-nuorten kapteenius ja B-nuorten varakapteenius on saanut nyt jatkoksi C-kirjaimen rintaan myös A-nuorissa.

– Kyllä se tietysti hyvältä tuntuu. Hieno homma, mutta kyllä tässä joukkueessa periaatteessa kaikki voisi olla kapteeneita, Suppo kääntää.

– En nyt kauhean paljoa kopissa pidä ääntä ja huuda, mutta ehkä sitten kentällä pyrin näyttämään enemmän esimerkkiä.

Vaikka Eemeli ei kauheasti ääntään käytä, löytyy hyvähenkisestä A-nuorten joukkueesta myös äänessä olevia pelaajia.

– Vainion Olli ja Rämön Juuso esimerkiksi. Tämä vanhempi kaarti enemmän, mutta kyllä siellä nuoremmatkin välillä värittelee.

Kapteenius ja suuri peliaika tekevät Eemelistä pelaajan, jonka odotetaan ratkaisevan pelejä. Kuinka paljon vastuu tuo mukanaan paineita?

– Ei se kapteenius tuo hirveästi paineita, mutta huutoon tarvii vastata kun saa vastuuta. Tehoja pitää pystyä tekemään ja peliaika ansaista sen kautta. Mutta on hienoa pelata ja saada vastuuta.

Ilveksen valmennustroikka Jouko Myrrä, Tuukka Poikonen ja Timo Peltomaa on Suomelle tuttu jo C-nuorista. Kapteeni on viihtynyt valmentajien alaisuudessa.

– Se on hyvä valmennustrio. Jokke on vaativa ja oikeudenmukainen valmentaja. Poikonen on taktiikkavelho ja Tinkellä on kova karisma ja kaikki kuuntelevat kun Tinkellä on asiaa.

Lähes kahden pisteen keskiarvolla A-nuorissa alkukauden painanut Suomi ei ole miettinyt vielä tulevia kausia, vaan keskittyminen on tässä hetkessä.

– En ole hirveästi miettinyt. Mennään tässä peli kerrallaan ja nyt pelaaminen on ollut hauskaa, kun tulee vastuuta ja peli kulkee.

A-nuoret pelaavat pelistä toiseen vauhdikasta ja viihdyttävää kiekkoa. Suomi vinkkaa muutaman pelaajan, joiden otteita kannattaa tulla Ilveksen otteluihin seuraamaan.

– Meskasen Ville on viihdyttävä pelaaja ja Välimäen Juuso nuorena pakkina pelaa jo nyt hienolla tasolla. Vainion Olli jakelee hyviä keskialueen taklauksia ja on hyvä viivapelaaja.