Ilves kohtaa perjantai-iltana Lahden Pelicansin. Kotijoukkueen kausi päättyy valitettavasti runkosarjaan, mutta vierasjoukkueen pelit jatkuvat pudotuspeleissä.
Kausi ohi ensi viikolla
Tamperelaiset onnistuivat voittamaan keskiviikkona kotikaukalossaan KalPan jatkoajalla lukemin 4-3, ja samalla joukkue sai poikki viiden ottelun mittaiseksi venyneen tappioputkensa. Kyseinen putki sammutti Ilveksen viimeisetkin toiveet taistelusta kymmenen parhaan joukkoon ja pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Ilves esiintyi KalPaa vastaan hyvin, vaikka vierailijat nousivatkin 3-1-asemasta tasoihin ja saivat venytettyä ottelun lopulta jatkoajalle. Varsinaisen peliajan jälkeen Joonas Riekkinen pääsi iskemään ratkaisun tyhjään maaliin, kun erinomaisen ottelun pelannut Eero Savilahti paineisti KalPa-vahti Eero Kilpeläisen tekemään hätiköidyn purkuyrityksen suoraan Riekkisen lapaan.
Jos Ilveksen kausi jaetaan kuuteen 10 pelin jaksoon, siitä näkee selvästi, missä vaiheessa ratkaisut syntyivät. Ensimmäiset kymmenen ottelua toivat komeat 21 sarjapistettä ja Ilves oli aivan iskuetäisyydellä Liigan kärkipaikasta. Seuraavat kolme jaksoa olivatkin synkkiä. Pisteitä tuli 30 ottelun aikana vain (8+6+7) 21 pistettä, eli pistekeskiarvo oli ainoastaan 0,70. Tämän jälkeen tamperelaisjoukkue piristäytyi, repi jakson aikana 18 pistettä ja toivo pudotuspeleistä heräsi henkiin. Hyvä jakso sai kuitenkin karun lopun, kun Ilves hävisi putkeen viidesti ennen KalPa-voittoa, joten kun kautta 2015-16 on jäljellä Ilveksen osalta enää neljä ottelua, on käytännösssä selvää, ettei tamperelaisjoukkueen kausi jatku runkosarjan jälkeen.
Suurimmiksi ongelmiksi kauden aikana muodostuivat liiankin tutut tekijät – kapea kärkipelaajien määrä, useat loukkaantumiset, jotka kohdistuivat nimenomaan terävimpään kärkeen, maalinteon tuska ja todella heikot vierasottelut lähes koko kauden ajan. Runkosarjan aikana Ilves pelasi usein aivan tasaväkisiä otteluita, mutta pienet erot, kuten ylivoimapelaaminen, käänsivät pelit niukoiksi tappioiksi. Runkosarjan viimeisten otteluiden panoksena onkin ammattiylpeyden säilyttäminen sekä kamppailu HPK:n kanssa 13. sijasta. Ja onhan sekin tosiasia, että voittaminen on aavistuksen verran mukavampaa kuin häviäminen – oli ottelussa suuret panokset tai ei. Pelicans-ottelun jälkeen Ilves esiintyy vielä kertaalleen kotiyleisönsä edessä, kun se kohtaa runkosarjan päätöskierroksella KooKoon.
Pelicans varmasti ”sääleissä”
Vierasjoukkue Pelicansin alkukausi oli vaikea. Jos Ilveksellä peli kulki ja pisteitä sateli urakalla, samaa ei voida sanoa lahtelaisten osalta, sillä yhdeksän ensimmäistä kierrosta toivat vain kahdeksan pistettä. Tämän jälkeen tahti parani hiljalleen ja ennen kaikkea marraskuun loppupuolella Pelicans alkoi tehdä nousua sarjan häntäpäästä ylöspäin, kun se voitti kuusi ottelua putkeen saalistaen 17 pistettä kyseisen voittoputken aikana. Toki tämän jälkeen seurasi suvantovaihe (7 peliä, 4 pistettä), mutta viimeiset 18 kamppailua ovat sujuneet tasaisemmin ja pisteitäkin on kertynyt mukavasti 29 (1,61 pistettä per ottelu). On selvää, että Pelicansin kausi jatkuu myös runkosarjan jälkeen, sillä joukkue on jo varmistanut paikkansa kymmenen parhaan joukkoon ja viimeiset kierrokset osoittavat, saavatko lahtelaiset kotiedun pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle vai alkavatko pelit vieraissa.
Pelicans on Liigan kuudenneksi paras vierasjoukkue. 28 matkapeliä ovat tuoneet 41 sarjapistettä. Eroa Ilveksen vastaavaan lukuun on hurjat 27 pistettä, ja kun joukkueiden välinen piste-eroa sarjataulukossa on 18, niin ylivoimaisesti suurin tekijä, mikä joukkueet erottaa toisistaan, on juuri vieraspelisaldo. Pelicans ei ole Liigan seksikkäin ja kiinnostavin joukkue, sillä se on vetänyt vieraspeleissään toiseksi vähiten yleisöä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että vaikka lahtelaiset ovat pelanneet tuloksekasta vieraskiekkoa, sen maaliero näissä peleissä on pakkasella peräti 14 maalin verran. Alivoimapelaaminen vieraissa on ollut Liigan keskitasoa, mutta ylivoimalla Pelicans on rokottanut sellaisella prosentilla (22,12 %, sijoitus Liigassa 4.), että ei ole lainkaan ihme, kun pisteitä on kertynyt matkan varrelta mukaan.
Vierasjoukkueen paras pistemies on Ilves-kasvatti Juha Leimu (15+17=32 pistettä). Puolustajien pistepörssissä Leimu on toisena Rauman Lukon Janne Niskalan jälkeen. Leimu on Liigan ainoa puolustaja, joka kantaa kultaista kypärää. Tehopuolustajan ikimuistoisin ilta nähtiin joulukuun puolivälissä, kun viivapelote tykitti vieraspelissä JYP:iä vastaan Liiga-historian nopeimman hattutempun – kolme maalia 44 sekunnissa! Yhdysvaltalaishyökkääjä Ryan Potulny on joukkueen toiseksi tehokkain pistenikkari (11+20=31). Loukkaantumisista kärsinyt hyökkääjä Vili Sopanen on ollut myös tehokkaana pelimäärään suhteutettuna, sillä mies on tehtaillut 30 pelaamassaan ottelussa 26 tehopistettä. Nuorten maailmanmestari Sebastian Repo on tehnyt läpimurtonsa Liiga-tasolle. Lahtelaisryhmän toiseksi paras maalintekijä on koonnut hyvät pisteet (13+11=24) ja on tulokkaiden pistepörssissä toisena.
Aikaisemmat kohtaamiset:
Perjantai-illan kamppailu on joukkueiden neljäs keskinäinen kuluvan sesongin aikana. Lokakuun ensimmäinen päivä Ilves haki Lahdesta vierasvoiton lukemin 1-2. Ilveksen maaleista vastasivat Marcus Fagerudd ja Teemu Rautiainen. Seuraavan kerran joukkueet kohtasivat marraskuussa. Ilves oli kotonaan parempi voittolaukauskilpailun päätteeksi lukemin 4-3. Ratkaisumaalin rankkarissa iski Eero Savilahti. Pelicans nousi ottelussa tasoihin pelatessaan ylivoimalla ja ilman maalivahtia vain puolisen minuuttia ennen päätössummeria. Kauden kolmas yhteenotto käytiin Lahdessa, missä Pelicans nujersi Ilveksen juuri ennen itsenäisyyspäivää lukemin 3-1. Joonas Vihko vei Ilveksen 0-1-johtoon, mutta Pelicans tuli tasoihin, iski voittomaalin alivoimalla ja viimeisen osuman tyhjään verkkoon.
Kommentit, valmentaja Sami Hirvonen:
– KalPaa vastaan pelattiin hyvä kiekkopeli. Pari viikkoa sitten kun pelasimme Lukkoa vastaan ja johdimme sitä peliä, niin silloin oli kova usko tekemiseemme, mutta kun lopulta siitä pelistä tuli vain piste, niin se taisi olla henkisesti kova isku. Usko totta kai säilyi, mutta sen muuttaminen tekemiseksi ontui viime viikolla. Oikeastaan kaikki avauserät olivat meiltä heikkoja, mutta kaksi muuta erää otteluissa pelasimme ihan kelvollisesti. Ehkä keskiviikon hyvä esitys johtui osin siitäkin, että kun käytännössä pudotuspelihaaveet on kuopattu, niin energiaa vapautui pelaamiseen. Pääsimme myös harjoittelemaan hyvin alkuviikon, kun taas KalPa oli pelannut tiistaina ja oli aavistuksen väsynyt.
– Pelicans on suoraviivainen joukkue. Se on kaatanut sekä TPS:n että JYP:n 2-1, joten puolustuspelaaminenkin on ollut kuosissa. He pyrkivät pelaamaan eteenpäin ja suoraviivaisesti kohti maalia.
– Lopuissa peleissä meillä on kiusantekijän rooli, kun kohtaamme Pelicansin, Ässät, Sportin ja KooKoon. Ne kaikki käyvät kovaa taistelua omista sijoituksistaan. Mehän olemme esiintyviä taiteilijoita, joten kyllä lataus pitää saada pelaamiseen, vaikkei panosta olisikaan. Lähdetään näyttämään parasta osaamistamme. Viimeiset ottelut jättävät myös muistikuvan kannattajille ja koko seuralle kustakin pelaajasta – jatkoivat he täällä tai eivät. Jokainen ottelu on näytönpaikka yksittäiselle pelaajalle.
– Meillä on arviolta 20 maalin tappiota tai peliä, missä vastustaja on iskenyt lopussa tyhjiin. Totta kai maalin tappiosta on pirun pitkä matka maalin voittoihin, mutta pienestä hommat ovat olleet kiinni. Ja jos tehdään 0-2 maalia per ottelu 40 kertaa kauden aikana, niin kyllähän se auttamattomasti tehottomuudesta kertoo.
– Joukkueessa on yhä edelleen hyvä fiilis ja tekemisen meininki. Kun runkosarja päättyy, tulee viimeisen pelin jälkeen automaattinen Pelaajayhdistyksen määrittelemä tauko. Uutta kautta aletaan sitten rakentaa Karri Kiven näkemyksen mukaan. Meillähän kausi jatkuu vielä nuorilla, eli Aleksi Mäkelä, Eemeli Suomi, Ville Meskanen ja Olli Vainio jatkavat pelejään A-nuorten kanssa ja yrittävät auttaa A:ta menemään pitkälle tänä keväänä.
– Pelicansin peleissä on sattunut ja tapahtunut. He pelaavat aitoa äijähokia ja panostavat kaksinkamppailuihin. Me puolestamme lähdemme vastaamaan samalla mitalla. Vierailijoilla on vielä panosta, kun he hakevat kotietua Villi kortti –kierrokselle, joten yritetään me puolestamme pistää kapuloita heidän rattaisiinsa.