Ilves voitti puhtaalla pelillä kymmenennen mestaruutensa.

Joukkueesta lähtivät jo vuonna 1944 edustusjoukkueeseen nousseet Eero Saari ja Jukka Vuolio. Lisäksi poissa olivat Tapani Jänne, Jukka Havulinna, Monäyver Saadetdin, Matti Toivola, Ville Jänne ja Raino Mäkinen. Ilves nosti junioreistaan Jorma Härkösen, Kari Tarkon, Reijo Koskelan ja Paavo Toivosen. Merkittävin vahvistus oli Tampereelle opintojen perässä Lukosta siirtynyt maajoukkuepelaaja Teppo Rastio. Aarne Honkavaara pelasi jälleen yhden ottelun, nyt Kokkolassa Jymyä vastaan 6.1.1957.

Ilves sivusi perussarjan piste-ennätystä puhtaalla 16 sarjapisteellään. Edellinen ennätyskin oli Ilveksen nimissä – kaudelta 1945–1946. Finaalisarja alkoi Tampereella, jossa Ilves voitti tiukkojen vaiheiden jälkeen TPS:n 4–2. Ilveksen maalit tekivät Jorma Salmi kahdesti sekä Räshid Hakimsam ja Raimo Kilpiö kertaalleen.

Toisessa finaalissa TPS rykäisi jo 3–1-johtoaseman, mutta Ilves tuli tasoihin ja kiri ohi kolmannessa erässä. Ilves voitti 7–5 ja varmisti mestaruuden. Raimo Kilpiö, Kalevi Rassa ja Jorma Salmi tekivät kukin kaksi maalia ja Reijo Koskela yhden.

Uusiutuneen Ilveksen edellisistä Suomen mestareista keväältä 1952 olivat jäljellä vain Pekka Myllylä, Erkki Koiso, Aarne Honkavaara ja Pentti Isotalo.

Koulukadulle avattiin maan ensimmäinen tekojäärata 22.11.1956, kun Pyynikki Oy:n panimolta vedettiin jäädytysputket Koulukadun kentän alle.