Jääkiekkomaailma huutelee usein persoonien perään. Yksi sellainen löytyy Ilveksen A-nuorista. Taidolla ja tunteella pelaava hyökkääjätaituri Teemu Lepaus on iso persoona niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Sekä keskushyökkääjän, että laiturin paikalla viihtyvä Lepaus, 20, pelaa viimeistä kauttaan A-juniorina. A-nuorten päävalmentaja Jouko Myrrä kuvailee Lepausta seuraavasti: ”Pallopelitaituri, joka väläyttelee juonikkuuttaan hyökkäyssuuntaan ja elää tunteella viimeistä kauttaan A-juniorina”.

– On tuo melko osuva kuvaus, kyllä minä tuon allekirjoitan. Nyt olen päässyt isompaan rooliin kuin alkukaudesta. Oli minulla silloinkin paikka ottaa se rooli, mutta silloin tuli pari loukkaantumista. Nyt olen päässyt taas kiinni pelirytmiin ja isompaan rooliin, kertoo runkosarjassa 40 ottelussa tehot 10+25=35 iskenyt ”Leppi”.

Lepauksella on menossa kolmas kausi A-nuorissa. Jääkiekkoliitto on suunnitellut muutoksia A-nuorten sarjan ikärajoihin, mutta ainakin nykyisillä pykälillä Lepaus vanhenee tämän kauden jälkeen ulos junioreista. Tietoisuus viimeisestä kaudesta on tuonut lisäpotkua Teemun otteisiin. Hyökkääjä odottaakin innolla pian alkavia pudotuspelejä.

– Kyllä minä olen sen tiedostanut, että nyt on menossa viimeinen kausi juniorina. On siitä varmasti tullut lisäpotkua. Viimeinen kausi kuitenkin menossa, eikä ole kertaakaan aikaisemmin play offeja tullut pelattua. B2-junioreissa olen viimeksi pelannut pudotuspelejä ja sekin meni silloin niin, että sinne tuli silloisesta B:n joukkueesta koko ajan uusia äijiä ja varmaan puolet joukkueesta vaihtui. Nyt meillä on ollut tämä sama hyvä porukka kasassa koko kauden ja toivottavasti mennään pitkälle.

Hyvän runkosarjan pelanneessa Ilveksen joukkueessa on paljon kokemattomia pelaajia. Kokemusta edustavan Lepauksen mukaan nuoria ei sen kummemmin tarvitse opastaa.

– Meillä on hyvä nuori porukka. Luistellaan ja taistellaan hyvin. Ei ole mitään ihan älyttömiä notkahduksia tullut. Kun summaa runkosarjan niin hyvin on mennyt. Kuuden sakkiin runkosarjassa oli tavoite ja se saavutettiin.

– Joukkueeseen on tullut hyviä nuorempia pelaajia ja he ovat ottaneet hienosti roolin tästä porukasta. Esimerkiksi Eemeli Suomi ja Ville Meskanen pelaavat hienoa ylivoimaa. En minä usko että niitä sen enempää tarvitsee neuvoa. Voihan siellä tietysti välillä vähän huutaa junioreille, mutta yritetään jättää se vähän vähemmälle ja keskitytään itse pelaamiseen, Leppi hymyilee.

Muutaman runkosarjaan päättyneen kauden jälkeen Ilves lähtee pelaamaan pudotuspelejä. Teemun veli Toni oli mukana kahdessa edellisessä Ilveksen mitalijoukkueessa. Tonin kaapista löytyy kaksi A-nuorten pronssia. Nyt Teemulla olisi iskun paikka napata kirkkaampi mitali mitä veljeltä löytyy.

– Tonilla on kaksi pronssia A:sta ja hän on kertonut, että nämä ovat ihan erilaisia pelejä kuin runkosarjan pelit ja näitä on hieno pelata. Nyt sen saa sitten itse nähdä. Tavoite on tietysti napata nyt vähän kirkkaampi mitali ja mennä veljen ohi. Sieltä on tullut niin paljon kuittia, että sen jälkeen voisi antaa vähän takaisinpäin.

Tuomarin poika jäähypörssin kärkisijoilla

Veljien perässä Teemun omakin peliura alkoi. Tosin alkuun riitti pelkkä maila. Ilvekseen Lepaus liittyi noin seitsemän vanhana ja on siitä lähtien seuran paitaa päällään kantanut.

– Silloin kun veljet aloittivat pelaamisen, niin minä en laittanut ollenkaan luistimia jalkaan, vaan pelasin vaan tossulätkää. Maila minulla on aina ollut kädessä, mutta luistimet tuli mukaan vasta myöhemmin. Viereiselle kentälle mentiin pelaamaan, siitä sitten Ilvekseen ja Ilveksessä on siitä lähtien pelattu koko ajan.

Kun Lepauksen taiteluja kentällä katselee, on helppo uskoa, että maila tosiaan on ollut aina kädessä. Kiekollinen taito onkin peruja mailan kanssa veivailuista.

– Kyllä minä luulen, että se sitä kautta tulee. Kesät menee rullakiekon kanssa ja muutenkin tulee pelattua sulkapalloa, tennistä ja kaikennäköistä.

– Kyllä sitä tulee veivailtua vähän jokaisessa paikassa. Se on vaan sellainen juttu, että se on tullut jostain ja sitä on vaan jatkettu. Kyllä se varmaan ulkokentiltä on lähtöisin ja kavereiden kanssa on aina tullut pelailtua kaikennäköisiä mailapelejä.

Kiekollisen taidon lisäksi Lepaus pelaa kaukalossa suurella tunteella. B-junioreissa Leppi piti joukkueen kärkipaikkaa niin maali-, syöttö- kuin jäähypörssissäkin. Oliko tavoite olla jokaisen pörssin kärjessä?

– Siellä tuli kymppiä ja kakkosta ja ihan kaikkia merkintöjä tarpeeksi. Oltiin sillä jäähypörssin viiden kärjessä.

– Kyllä tässä on vuosien mittaan aika paljon rauhoittunut. Mutta kyllä siellä välillä tulee kaikennäköisiä tunnekuohuja edelleen, jotka sitten sekoittavat omaa tai vastustajan peliä. Se raja on vähän häilyvä. Niin kuin minun mentori Mikael Edelmann joskus aikanaan sanoi, että nerouden ja hulluuden raja on häilyvä. Se varmaan pätee kentällä ja sen ulkopuolellakin, Leppi sanoo.

Teemu on entisen SM-Liigatuomari Marko Lepauksen poika. Ja siitä Leppi on saanut peliurallaan myös kuulla.

– Kyllä siitä melkein joka paikkakunnalla tulee kuittailua, joko toimitsijoilta tai tuomareilta. Ihan kaikennäköistä. Kun on vanhempia tuomareita niin aina ne tulevat juttelemaan ennen tai jälkeen pelin. Ja sitä kuittailua tulee myös omalta joukkueelta, ei siitä saa hetken rauhaa, Lepaus puhaltelee.

Mahdollisuus syöttää jäätä pitkin

Kentällä Lepaus erottuu luovilla ja persoonallisilla ratkaisuilla. Yksi hyökkääjän tavaramerkeistä on lättysyöttö. Niitä näkee niin usein, että on pakko tiedustella, onko jäätä pitkin lähtevä syöttö ylipäätään mahdollinen?

– On se varmaan mahdollista, mutta se lättysyöttö on jotenkin tarttunut junnuvuosina Järvisen ”Kilun” taitojäiltä matkaan. Toistojen kautta se on tullut. Lättysyöttö on taittunut omaan repertuaariin ja aika usein niitä tulee laitettua.

Vaikka taituri osaa itsekin tehdä maaleja, on syöttö lähes poikkeuksetta se ensimmäinen valinta.

– Yritän olla luova ja nopea ratkaisuissa. En ole enää niin paljoa maaleja tehnyt, vaan olen koettanut syöttää, vaikka olisi itselläkin paikka ollut. Tietysti pitäisi laukoa ja tehdä niitä maaleja enemmän, mutta ei tule sitten ainakaan kuittia ketjukavereilta, että pitäisi syöttää enemmän.

Lepaus on todellakin syöttänyt, vaikka itselläkin olisi ollut paikka. Tämänkin kauden eräässä ottelussa Leppi tarjoili kiekkoa saman erän aikana kahdesti vielä kaverille, vaikka itsellä odotti edessä jo tyhjä maali. Ja eihän ne kaverit niistä paikoista osuneet.

– Eivät tehneet maalia joo. Sitten minä voin antaa kuittia välillä. Play offeissa joutuu ehkä heittämään jo takapatjaan ja siitä maaliin. Enemmän vetoja pitää Play offeihin saada ainakin omaan peliin, että ei aina mene siihen näpertelyyn ja rupea katsomaan sitä kolmatta tai neljättä aaltoa sieltä.

– Se tulee selkärangasta se syöttäminen, mutta kyllä siihen maalintekoon pitää löytää päättäväisyyttä. Niillä maaleilla nämä pelit kuitenkin voitetaan, Leppi kertoo.

Mutta harva katsoja tulee jäähalliin katsomaan viisikkopelin hienouksia, vaan juuri Lepauksen kaltaisia persoonia. Juniorikiekossa persoonia usein riittää.

– Täytyyhän katsojille antaa jotain muutakin vastinetta, kuin pelkkiä maaleja. A-junnuissa on aika räiskyviäkin persoonia. On niitä tietysti Liigassakin joitakin, jotka antavat hienoja syöttöjä ja tekevät näyttäviä ratkaisuja. Mutta kyllä niitä aina voisi olla enemmänkin.

– Kyllähän junnukiekosta voisi tehdä esimerkiksi enemmän uutisia, että tulisi lisää väkeä katsomoon. Kyllä esimerkiksi B-junnujen pelejä on haka kakkosessa mukava käydä katsomassa. Siellä tulee hienoja suorituksia melkein joka vaihdossa.

”Pakko myöntää, että ei se suu kauhean usein kiinni ole”

Jos Lepaus on taiteilija kentällä, niin sitä nuori mies on myös kentän ulkopuolella. Kun Lepauksen joukkuekavereiden kanssa juttelee, niin hyökkääjän nimi nousee jatkuvasti esiin, milloin missäkin yhteyksissä.

– En tiedä ketkä sitten ovat sanoneet ja mitä. Kyllähän niitä kaikennäköisiä tarinoita liikkuu, joissa minun nimi otetaan mukaan, mutta en tiedä ovatko ne kaikki totta sitten, Leppi naureskelee.

Eräs joukkuekavereista totesi, että jokaisessa joukkueessa on yksi Lepaus. Tai ainakin pitäisi olla.

– En tiedä onko. Se on varmaan Järviluoma joka tuon on sanonut. Järviluomakin on erilainen persoona. Senkin saa lahjottua niin helposti, että se sanoo minun nimen johonkin, Leppi virnuilee.

Lepaus on tukenut myös omalla tavallaan tällä kaudella usein samassa ketjussa pelannutta Roope Niskasta. Usein hymy huulilla kentällä pelaava Niskanen kertoi nauravansa usein kesken pelinkin Lepauksen jutuille. Ja niitä juttuja Lepillä riittää.

– No Roopella on ollut niin vaikea kausi, että olen koettanut heittää kopissa sille pari mautonta juttua ja ne ovat sitten jääneet päälle ja siirtyneet kentällekin.

– Pakko myöntää, että ei se oma suu kauhean usein kiinni ole. Kyllä sieltä tulee asiallista ja asiatonta tavaraa aika usein. Olen koettanut siirtyä vähän asiallisempiin juttuihin, kun on kopissa tullut vähän moitteita. Lähinnä Laakson Jerry on purnannut, että on vanhoja juttuja ja pitäisi keksiä uusia. Kyllä siellä kopissa välillä itseäkin naurattaa kun jutut lähtee vähän laukalle, mutta kyllä siellä muillakin on hyviä juttuja kerrottavana. Saa sitä välillä olla itsekin hiljaa ja kuunnella.

Koppielämä onkin tärkeä asia Lepaukselle.

– Kyllä se pelaaminen tietysti on ykkösjuttu, mutta tämä joukkuehenki mikä meillä tällä hetkelläkin on kopissa, niin se on ihan käsittämätön. En ole ikinä ennen pelannut tällaisessa joukkueessa, joka olisi hitsautunut näin hyvin yhteen. Se lähti kesällä heti hyvin pyörimään ja on jatkunut hienosti. Siellä on niin paljon erilaisia persoonia ja tarinoita.