Jos A-nuorten ykkösmaalivahtia Lassi Yrjölää pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, olisi ”Taistelija” ensimmäinen, joka tulee mieleen. Titteli kuvaa hyvin nuoren maalivahdin pelityyliä, mutta myös kivistä tietä jonka Yrjölä on käynyt läpi saadakseen paikan Ilveksen A-nuorten maalinsuulla.

Pari vuotta takaperin pahoista loukkaantumisista kärsinyt Lassi ei meinannut löytää itselleen joukkuetta. Missään vaiheessa maalivahti ei silti aikonutkaan luovuttaa ja lyödä patjoja naulaan.

– Olin nuoremmassa C:ssä kun kantapääni murtui kun olin laskettelemassa. Pääsin takaisin vasta loppukesästä kun C-nuorten SM-sarja oli alkamassa. Menin sitten pelaamaan Ilves-Teamiin, silloin Ilveksellä oli vielä kakkosjoukkue. Sen kauden alussa meni heti polvi rikki ja olin sivussa oikeastaan koko kauden. Seuraavana kesänä oli polvi kunnossa ja menin Ilveksen B2-kesärinkiin. Mutta sitten se sama polvi meni uudestaan ensimmäisessä harjoituspelissä. Silloin ei onneksi tullut muuta kuin kuukauden tauko ja pelasin sen kauden sitten siellä.

– B-nuoriin päädyin sitten vähän kiertoteitä. En ensin mahtunut mukaan B-nuorten rinkiin, enkä päässyt Kooveeseenkaan. Oli vaikeuksia löytää itselleni joukkuetta. Lopulta Pakarisen Ilkka otti minut mukaan B-nuorten rinkiin ja kesä meni siinä. Syksyllä oli vaikeuksia saada peliaikaa ja menin pelaamaan Kangasalan Kisa-Eaglesiin. Joulun jälkeen kuitenkin palasin Ilvekseen ja pääsin pelaamaan muutaman ottelun. Nyt ollaan sitten tässä, kertaa toista kauttaan A-nuorissa torjuva Yrjölä.

Vaikka vaikeuksia riitti pitkäksi aikaa, oli Lassilla koko ajan niin palava halu jääkiekon pelaamiseen, että lopettaminen ei ollut vaihtoehtojen joukossa.

– Ei se käynyt mielessä missään vaiheessa. Kyllähän se oli kova paikka kun puolitoista vuotta joutui olemaan melkein kokonaan pois. Vähän siinä mietti, että mitähän tästä tulee, mutta kyllä se ohi meni.
– Minulla on aina ollut halu pelata. Tämä on hieno laji ja olen koko elämäni tykännyt tästä niin paljon. Vaikka on ollut loukkaantumisia, niin aina on ollut niin kova halu pelata, että ei ole välittänyt niistä vaan on päättänyt mennä eteenpäin. Ja nyt viimeiset kolme kautta on mennyt ilman loukkaantumisia.

Kilpailu potkii eteenpäin

Yrjölän kiekkoura alkoi 6-vuotiaana Hervannan Ilveksessä. Nuorempana mukana kulkivat vielä jalkapallo ja salibandy. Myös harrastuksiin kuuluneet Extreme-lajit ovat loukkaantumisten myötä jääneet sivuun. Nykyään jääkiekon rinnalle on tullut myös rullalätkä, sillä Yrjölä torjui viime kesänä ensimmäisen kerran kiekkoja Tamperelaisen TAP-Teamin maalilla rullakiekon SM-Liigassa.

– Hervannassa aloitin. Nykyisistä joukkuekavereista Santeri Kaasalainen pelasi silloin kanssa Hervannan Ilveksessä ja hänen isänsä Pekka valmensi meitä.
– Jalkapalloa ja salibandya pelasin nuorempana jääkiekon lisäksi. Molemmissa olin enemmän kentällä kuin maalissa. Ne jäivät joskus 12-13-vuotiaana pois. Suksilla ja pyörällä tuli temppuiltua ja hypittyä, mutta ne jäivät oikeastaan siihen kun se jalka meni.
– Rullalätkää pelasin ensimmäisen kerran viime kesänä. Se on hyvä ja hauska laji kiekon lisäksi. Maalivahdin peli on siinä aika erilaista. Sivuttain ei oikein pysty liikkumaan ja vastaan ei hirveästi parane lähteä. Koettaa peittää ja hyppiä ja pomppia. Lisäksi se kiekko lähtee kovempaa kuin jäällä. Mutta ennen kaikkea se on kuuma laji. Se on ihan käsittämätön hiki mikä molarille tulee ne varusteet päällä, kertoo Yrjölä, jonka suunnitelmissa on jatkaa lajia ensi kesänä.

Maalivahdin rooli joukkueessa on valtava. Myös virheet näkyvät katsomoon heti. Jos kenttäpelaaja voikin joskus ottaa vähän löysemmin, maalivahti löytää itsensä heti penkiltä jos peli ei kulje. Lisäksi joukkueen maalivahdit käyvät koko ajan keskinäistä kilpailua peliajasta.

– Hyvin siihen kilpailuun suhtaudutaan. Se on hyvä, että sitä on, että ei mene touhu löysäilyksi. Se saa myös vaatimaan itseltään enemmän. Pitää koko ajan treeneissä ja peleissä näyttää, että ansaitsee sen paikan siellä maalissa.
– Tietysti se vähän rassaa välillä, mutta kyllä sitä kohtuullisen rennosti pystyy vetämään. Kyllä se sellaisen oman lisänsä siihen tuo, että pitää aina olla hereillä. Minun uralla peluutus on aina ollut kuitenkin oikeudenmukaista. Se kellä on kulkenut, on myös pelannut, Lassi toteaa.

Kiekko pysähtyy omalla tyylillä

Nykyisin suurin osa maalivahdeista on veistetty tyylinsä puolesta samasta puusta. Yrjölä on piristävä poikkeus. Pelityyli juontaa lapsuuden pihapeleistä.

– Se on semmoinen omanlainen tyylinsä joo. Kyllä se varmaan pihapeleistä on lähtenyt. Siellä tuli oltua aina maalissa ja samalla tapaa tuli sitten vedettyä seurassakin. Ei tuolla pienempänä maalivahtivalmentajat niin tyylistä välittänyt ja oikeastaanhan minulla on vasta B-junioreissa ollut oikea maalivahtivalmentaja.
– Tyyli nyt on ollut vähän mitä sattuu ja se on jäänyt sitten päälle. Tykkään itse pelata sillä tyylillä tosi paljon. Sillä on tähänkin asti päästy, niin miksei jatkossakin, Lassi hymyilee.

Toki maalivahtivalmentajat ovat tuoneet oman mausteensa Yrjölän tyyliin ja perustorjuntoja hinkataan siinä missä muutkin maalivahdit. Maalivahdin tärkein työ on kuitenkin kiekon pysäyttäminen, eikä loppujen lopuksi ole väliä tekeekö sen oppikirjan mukaan vai vaikka päällään seisten.

– Kyllä sitä vähän on yritetty muokata perustyylin suuntaan, mutta minulle on sanottu, että omalla tyylillä vaan. Perustorjuntoja on vedetty ja treenattu paljon.
– Onhan se hyvä osata ottaa V-tyylinkin kautta koppeja ja sitten tuoda se oma taistelu siihen päälle. Pyrin omalla tyylillä haastamaan pelaajia. Se on vähän sellaista Old Schoolia. Tärkeintä molarille on kuitenkin se, että kiekko pysähtyy.

”Voittajameiningillä mennään”

Jos on Yrjölän pelityyli nykyaikana poikkeava, sitä on myös vastaus kysymykseen omista vahvuuksista. Teknisiä asioita ei mainita, vaan tärkeintä on joukkueen sytyttäminen ja ennen kaikkea ehkä se oleellisin asia jääkiekossa- voittaminen.

– Kyllähän niitä vahvuuksia on sellainen taistelu ja joukkueen sytyttäminen. Voittajameiningillä mennään. Voittaminen on tärkeintä, Yrjölä painottaa.

Vahvaa kautta A-nuorissa pelaava maalivahti on saanut myös jonkin verran tuurauskeikkoja Liigan puolelle.

– Onhan se hieno homma ollut. On päässyt läheltä katsomaan minkälaista se touhu on Suomen kovimmassa sarjassa. Talviklassikko Ratinassa on varmaan ollut hienoin juttu siellä. Olen tässä seurassa kuitenkin aina pelannut, niin on se ollut hienoa päästä vähän mukaan sinne.

Tällä hetkellä Yrjölä keskittyy A-nuorten peleihin, mutta tavoitteita ei uralta puutu. Ja jos se on vähääkään Yrjölän asenteesta kiinni, tullaan maalivahdin persoonallista tyyliä varmasti näkemään myös aikuisten sarjoissa.

– Tietysti tavoite on päästä pelaamaan ammatikseni. Saa nähdä kuinka pitkälle se sitten riittää. Liigaan, ulkomaille vai mihin. Mutta ammattilaisuus on tavoite ja sen eteen tässä joka päivä painetaan hommia ja nautitaan jääkiekosta, maalivahtisoturi linjaa.