Ilveksen A-nuorten syyskuun pelaajaksi valittu maalivahti Nico Viksten on jälleen ottanut askeleen eteenpäin nuorella pelaajaurallaan. Edelleen B-juniori-ikäinen Viksten, 17, sai viime kaudella tulikasteensa A-nuorten SM-Liigassa ja tämän kauden nuori maalivahti on aloittanut vakuuttavasti torjumalla kolme voittoa yhtä monessa ottelussa torjuntaprosentilla 92,68.
Peliura alkoi aikanaan kentällä, mutta nopeasti Viksten päätyi maalivahdiksi ja on siitä lähtien pysynyt tolppien välissä.
– Aloitin pelaamisen joskus seitsemän vanhana Ilveksen junnuissa. Ensin olin Ilves Eastissä ja sitten Ilves Montrealissa. Kokeilin aluksi kenttäpelaajana, mutta sitten päädyin maaliin. Taisi mennä jotenkin niin, että ei ollut oikein treeneissä menijöitä maaliin ja minä sitten menin ja jäin sinne, Viksten muistelee peliuransa ensiaskeleita.
Valinta Ilveksen syyskuun parhaaksi A-junioriksi antaa Vikstenille lisää potkua hyvin alkaneeseen kauteen.
– Ihan hyvältä se kuulostaa. Aika alkuvaiheessa kautta tässä vielä ollaan, mutta kyllä se antaa ehkä hiukan lisää sellaista uskoa, että jotain on tullut tehtyä oikein.
– Varmaan se valinta on tullut sitä kautta, että on pystynyt voittamaan pelejä ja pystynyt kantamaan joukkuetta vähän vaikeimmissa paikoissa, Nico analysoi.
Tolpat ovat vanhan sanonnan mukaan maalivahdin parhaat kaverit, mutta välillä oman joukkueen puolustajistakin on jotain hyötyä. Viksten nostaakin omat ehdokkaansa Ilveksen kuukauden parhaaksi pelaajaksi joukkueensa pakistosta.
– Ehkä Välimäen Juuso voisi olla yksi sellainen ja Vainion Ollin voisi nostaa siihen myös. Pakit ovat molarille hyviä kavereita, ei ne hyökkääjät ikinä puolusta kunnolla, Viksten virnuilee.
– Tässä on pakkiparit aika paljon vaihdelleet, mutta kyllä Vainio on ainakin sellainen luottopakki. Ja noista oman ikäisistä esimerkiksi Jesper Mattila ja Ville Järvinen. Mutta kyllä tässä joukkueessa kaikki ovat ihan perushyviä pakkeja, maalivahti kertoo Ilveksen puolustuskalustosta.
Kaikki tehtävä viimeisen päälle
Nuorten urheilijalupausten arki on raskasta ja päiviin ei jääkiekon ja koulun lisäksi juuri muuta mahdu. Sammon lukiossa koulua käyvä Nico ei kuitenkaan valita vaan painottaa, että kyse on omista valinnoista.
– Meillä on kolme kertaa viikossa aamutreenit, siitä kouluun, sitten syömään ja siitä jokapäiväisiin iltatreeneihin. Sitten käynnistyy taas uusi päivä. Aika kova se päivärytmi on ja aika tarkkaan täytyy miettiä, mihin aikaan menee nukkumaan ja mitä syö. Ei tässä muuten oikein pärjää.
– Tässä iässä varsinkin pitää keskittyä kunnolla treenaamiseen ja siihen tulee sitten vielä pelit päälle. Aika raskastahan se on, mutta nämä ovat näitä valintakysymyksiä, mitä kukin haluaa tehdä.
Viksten on suorittanut raskaan päivärytminsä sekä harjoittelun tunnollisesti ja kehitys on näkynyt katsomoon asti. Nico itsekin myöntää menneensä eteenpäin viime kaudesta.
– Tuntuu siltä, että olisi saanut vähän lisää voimaa, itseluottamusta ja tekniikkaakin hiottua. Tuntuu jotenkin helpommalta pelata kuin viime vuonna ja se varmaa näkyy sitten myös katsomoon.
Normaalien joukkueharjoitusten lisäksi maalivahdit hiovat tilaisuuden tullen myös omia juttujaan Liiga-joukkueen maalivahtivalmentajan Markus ”Karhu” Korhosen johdolla.
– Nyt ei ole ollut varsinaisia maalivahtijäitä, mutta välillä mennään puolisen tuntia ennen muita pelaajia jäälle ja käydään joitain juttuja Karhun kanssa läpi. Ihan tarpeeksi tässä kuormaa tulee.
Vikstenillä ja Ilveksen toisella maalivahdilla Mikael Saarella on päällä jatkuva kilpailutilanne. Maalivahdit ovat kuitenkin tottuneet paineeseen ja kemia kollegan kanssa toimii.
– Siellä tolppien välissä ei voi kuitenkaan olla kuin yksi kerrallaan. Molemmat antavat kaikkensa treeneissä ja tsempataan toisiamme. Pienestä pitäen se on ollut sama tilanne ja ei tämä kilpailu tule tästä eteenpäin ainakaan helpottumaan.
Ensimmäinen miesten peli ”väärällä” puolella
Hyvin alkanut kausi on tuonut Vikstenille lisää itseluottamusta. Ikäluokkansa maajoukkueen vakiokasvon keskittyminen on kuitenkin tällä hetkellä tiukasti päivittäisessä tekemisessä.
– En ole asettanut mitään sen kummempia henkilökohtaisia tavoitteita itselleni tälle kaudelle. Jos maajoukkueeseen tulee kutsu, niin sitten sinne mennään, mutta nyt keskitytään täysillä Ilvekseen, päättäväisen oloinen Viksten linjaa.
Joukkueen osalta kausi on alkanut lupaavissa merkeissä, vaikka parannettavaakin pelistä vielä tietysti löytyy.
– Kokonaisuutena ollaan pelattu ihan hyvin, mutta välillä keskittyminen on herpaantunut. Pitäisi pystyä pysymään paremmin sisällä pelissä.
– Meillä on kasassa potentiaalinen ja ennakkoluuloton ryhmä. Ei tässä ole tainnut kukaan aikaisemmin mitään voittaa, mutta hyviä jätkiä on joukkue täynnä ja kaikilla riittää varmasti nälkää. Kyllä tällä joukkueella on mahdollisuudet vaikka päätyyn asti, kunhan vain pystytään pelaamaan sitä omaa peliä ja pitämään joukkuehenki hyvänä. Hyvä paketti on kasassa, Nico luonnehtii.
Ensimmäistä täyttä kauttaan A-nuorissa pelaava Viksten on päässyt jo kertaalleen mukaan miesten peliinkin. Tämä sattui Ilveksen harjoituspelissä Kangasalla, mutta joukkue ei ollutkaan yllättäen Ilves, jonka paitaa Viksten on koko tähänastisen uransa kantanut.
– Meillä olisi ollut sinä iltana A-nuorten kanssa harjoituspeli Porissa, mutta valmentaja Tuukka Poikonen tuli aamujäiden jälkeen sanomaan, että ei tarvitse lähteä istumaan Poriin penkille, sillä voi olla, että tulee kutsu Liigan luukkuvahdiksi. Luulin olevani menossa Ilveksen penkille istumaan, mutta Brynäsin toinen maalivahti oli tullut kipeäksi ja lopulta päädyinkin ruotsalaisten penkille luukkuvahdiksi.
– Olihan se vähän hauska homma istua ensimmäisessä aikuisten pelissä tavallaan vastustajan penkillä. Harjoituspelihän se oli ja tavallaan siinä kuitenkin ehkä enemmän Ilvestä kannustin, mutta hyvin siihen tilaisuuteen lopulta sulautui, Viksten hymyilee.