Ilveksen junioreihin jo nuorella iällä Nokialta siirtynyt Otto Koivula, 17, kulki pitkään yhteistä polkua toisen lupauksen, Juuso Välimäen, kanssa aina kiekkoilun aloittamisesta lähtien. Viime kaudeksi nuori kaksikko nostettiin jo A-nuorten matkaan. Tällä kaudella Välimäen ura on jatkunut Pohjois-Amerikan WHL-sarjassa Tri-City Americansin riveissä, kun taas Koivula on ollut hurjassa iskussa Nuorten SM-liigassa nakuttaen 25 ottelussa tehot 17+20=37.

Isokokoinen Koivula (192cm / 99kg) on kokoisekseen pelaajaksi hyvinkin rauhallinen ja kiltti kaukalossa. Jäähypenkkiä enemmän Koivula onkin rasittanut maaliverkkojen kestävyyttä.

– Olen koko urani pelannut siististi. Joskus C-junioreissa tuli joku mylläkkä, josta tuli joko kymmenminuuttiset tai jopa ulosajot – en nyt muista varmuudella. Mieluummin sitä aina on kentällä kuin jäähyaitiossa. Isoa kokoani minun pitäisi käyttää enemmän, ja agenttini on kertonut, että kykyjenetsijät kaipaavat minulta lisää taklauksia. Koitankin taklata, kun paikka aukeaa, mutta mihinkään yltiöpäiseen pommien hakemiseen on turha lähteä.

Edellisellä kaudella Koivula aloitti kautensa B-junioreissa, jossa osassa otteluissa hyökkääjä mellesti kaukalossa tehden ajoittain mitä haluaa. 21 ottelussa syntyivät tehot 22+32=54. Loppukaudeksi nuori mies nostettiinkin A-nuorten matkaan, missä pelaaminen muuttui olennaisesti.

– B:ssä sain pelata aika lailla rajattomasti. Sain vastuuta yli- ja alivoimissa, ja siellä oli hienoa pelata alkukausi. Siinä tuli sitten siirto A-junioreihin, jossa pääsin tosissaan haastamaan itseäni. Jouduin tavallaan kasvamaan ja miettimään pelaamista enemmän puolustamisenkin kautta. Uskonkin, että siirto teki minulle hyvää ja kehityin paljon pelaajana viime kauden loppupuolella.

– Muutos oli suuri. Siellä on kuitenkin vanhempia ja fiksumpia kavereita vastassa. Itse peli tulee fyysisemmäksi ja menee taktisemmaksi niin, että pelataan enemmän viisikkotasolla. Yhdellä sanalla peli on järkevämpää A-junioreissa, vertailee Koivula.

Kesällä Otto Koivula harjoitteli kovaa joukkueen kanssa ja koitti määrätietoisesti kehittää aiemmin ehkä hieman puutteellista luisteluaan. Koivula näkeekin menneensä eteenpäin A-nuorissa viettämänänsä aikana.

– Terveenä sain harjoitella, ja kesä meni hyvin. Paljon tehtiin hommia joukkueena kesän aikana ja kehityin mielestäni kokonaisvaltaisesti. Oma painopisteeni minulla oli oman luisteluni kehittämisessä, ja siihen on saatu parannusta keskivartalon vahvistamisella. En koe luisteluani varsinaisesti puutteeksi, mutta kehittymisen varaa siinä on – niin kuin monella muullakin osa-alueella.

A-nuoret jälleen sarjan kärkijoukkueita

Ilveksen A-nuorten kausi on sujunut erinomaisissa merkeissä, ja joukkue on tällä hetkellä sarjassa kolmannella sijalla. 25 ottelustaan joukkue on voittanut varsinaisella peliajalla 16. Lisäksi kahdesti lisäpiste on kilahtanut joukkueen plakkariin.

– Meillä on mennyt tosi hyvin, kuten sarjataulukosta voi päätellä. Joukkueen pelaaminen on mennyt koko ajan eteenpäin, ja voittoja on tullut. Aina on kuitenkin kehitettävää. Meidän joukkueellamme se on viisikkopuolustamisessa, sillä omiin menee liikaa maaleja, analysoi Koivula.

Omaa alkukauttaan Koivula kuvailee hyvin maltillisesti. Joukkueensa paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies antaa tunnustusta myös ketjukavereilleen.

– Seppäsen Janne on ollut todella hyvä. Siinä vieressä on ollut mukava pelata.

– Oma pelini on mennyt ihan mukavasti, ja tulostakin on syntynyt. Joukkueen voittojen myötä itsellekin on tullut onnistumisia, mikä tietenkin lämmittää, mutta koen, että paljon on parannettavaa ja jatkossa pystyn vieläkin parempaan, kaudella kaksi hattutemppuakin tehnyt Koivula toppuuttelee ylimääräisiä kehuja.

Ilveksen A-nuorten valmennus täyttyy todella kokeneista kiekkoilijoista, kun päävalmentaja Jouko Myrrän apureina häärivät Timo Peltomaa ja Pasi Saarinen.

– En voisi kuvitella mistään muualta saaavani parempaa valmennusta. Koko kolmikko on tehnyt hienot urat pelaajina, ja nyt heillä riittää annettavaa valmentajina. Jokke (Myrrä) on oikeudentuntoinen ja vaativa, kuten muukin valmennus. Tykkään siitä tavasta todella paljon.

– Tinken (Peltomaa) roolina on olla siinä se kova äijä ja huudella sieltä taustalta. Pate (Saarinen) on tuonut täksi kaudeksi uutta puolustuspelaamiseen ja tietynlaista kovuutta siihen.

Reilun kolmenkymmenen nuoren miehen joukkue sisältää monenlaisia persoonia, ja joukkueesta nimien esiin nostaminen on aina hiukan hankalaa. Kehottaessa Koivula nostaa muutaman nimen esiin.

– En haluaisi nostaa ketään esiin, kun meillä on niin hieno joukkue, jossa kaikki laittavat joka ilta itseään likoon joukkueen puolesta. Voisin siis nostaa esiin koko joukkueen.

– Jos joitain tarvitsee nostaa esiin, niin Mattilan veljekset Julius ja Jesper voisin nostaa. He ohjaavat joukkuetta omalla esimerkillään.

Joukkueen sisäisenä tavoitteena on runkosarjassa sijoittuminen neljän joukkoon. Otto Koivula uskoo sen olevan kuitenkin vasta alkusoittoa.

– Runkosarjassa yritämme olla mahdollisimman korkealla – jos kaikki menee hyvin, niin miksi ei vaikka runkosarjan kärjessä kauden päätteeksi. Pudotuspeleissä on tarkoitus mennä pitkälle. Mestaruudestahan tässä pelataan. Uskon, että meillä on siihen kaikki mahdollisuudet, itseltään jatkuvaa kehittymistä odottava Koivula linjaa.

Askel askeleelta kohti liigajoukkuetta

Tulevaisuuteen Otto Koivula katsoo luottavaisin mielin. Tulevalle kaudellekin on selkeä tavoite.

– Kaikkeni koitan tehdä sen eteen, että tulevalla kaudella pelaisin Liigassa. Se vaatii kehittymistä jokaisella osa-alueella, mutta uskon sen olevan mahdollista, jos kehitys jatkuu.

Ilveksen urheilujohtaja Juha Pajuoja on valmentanut Koivulaa C- ja B-junioreissa. Koivulan tahto kehittymiseen on huipputärkeää tämän tulevaisuuden kannalta.

– Otolla on kaikki ominaisuudet aina NHL:ään saakka. Kun puhutaan käsistä, niin Koivula ei häviä yhtään ikäluokan suurimman huomion keränneille Jesse Puljujärvelle ja Patrik Laineelle. Isokokoisena ja taitavana, hyvällä pelisilmällä varustettuna pelaajana Koivulalla on tie auki omiin tavoitteisiinsa, kuinka korkealla ne ikinä ovatkaan, kunhan hän muistaa tehdä hyvin jokapäiväisen harjoittelunsa.

– Viime kauden alun Otto pelasi B-nuorissa saadakseen käyttää omia vahvuuksiaan ja jotta olemme saaneet kehittää hänen fysiikkaansa. Luistelussa olevat puutteetkin ovat puhdasta voiman puutetta, mikä on helpoiten kehitettäviä asioita.

Liigadebyytti on ollut Pajuojan mukaan jo lähellä.

– Tällä viikolla oli jo lähellä, että hän olisi tehnyt debyyttinsä Liigassa, mutta vielä Ouluun hän ei lähtenyt mukaan, paljastaa Pajuoja.