Syksyllä 2012 kolmivuotisen sopimuksen NHL-seura Colorado Avalanchen kanssa solminut Ilves-kasvatti Sami Aittokallio on taas kesällä harjoitellut Ilveksen mukana. Hiljattain Toni Rajalan, Michael Keräsen, Ville Kolppasen ja Jyrki Jokipakan ohella Ilveksen osaomistajaksi liittynyt maalivahti lähtee jälleen syyskuussa tavoittelemaan NHL-unelmaansa.
Aittokallio, 22, on torjunut kaksi edellistä kautta pääasiassa AHL-seura Lake Erie Monstersin maalilla.
– Onhan se eläminen siellä tietysti vähän erilaista. Olinhan minä siellä aikasemminkin käynyt, mutta koskaan ei ollut ennen joutunut itse hoitamaan asioitaan. Siellä on kuitenkin asumisesta lähtien kaikki ihan erilaista kuin täällä. Siinä tietysti vähän joutui säätämään, mutta kyllä sitä aina apuakin sai. Ei se loppujen lopuksi mikään vaikea homma ollut. Kielen kun osasi, niin se auttoi paljon, Sami kertoo sopeutumisestaan elämään Pohjois-Amerikassa.
– Jääkiekon puolesta isoin ero varmaan on se, että siellä on välillä kolme peliä kolmessa päivässä ja paljon pelejä peräkkäisinä päivinä. Se on välillä aika raskasta, kun mennään kolmena päivänä kolmeen eri kaupunkiin ja matkustetaan yöt bussissa.
Lake Erie Monstersin kotikaupunki on Ohion osavaltiossa sijaitseva Cleveland.
– Clevelandin keskusta on aika vanha ja siellä ei oikein ole sen ihmeempää tekemistä. Mutta on siellä pääsarjajoukkueet NBA:sta, jenkkifutiksesta ja basebalista. Cleveland Cavaliersilla on tulevalla kaudella kova joukkue, jossa pelaa mm. LeBron James.
– Talvet ovat siellä kylmiä ja lunta saattaa tulla vaikka metri päivässä. Säät vaihtelevat paljon. Aamulla saattaa sataa, sitten paistaa aurinko, sen jälkeen voi tuulla ihan pirusti ja illalla sataa vielä lunta. Kun aamulla lähtee kotoa, niin saa pakata auton täyteen kamaa, Aittokallio kertoo.
Vaikka Clevelandissa pelaa joukkueet NBA:ssa, NFL:ssä ja MLB:ssä, riittää väkeä myös kiekkokatsomoon Lake Erie Monstersin peleihin.
– Cleveland on itse asiassa aika hyvä kiekkokaupunki. Meillä oli AHL:n kolmanneksi isoin keskiarvo viime kaudella. Väkeä kävi keskimäärin 7500 katsojaa ja kyllä ne ääntäkin osaavat pitää. Varsinkin viikonloppupelit vetävät hyvin yleisöä.
Pelien välissä ehtii harjoittelemaankin
NHL:n glamourista puhutaan ja kirjoitetaan usein, kun taas AHL:stä annetaan kuva ankeana bussiliigana, jossa harjoitteleminenkin on usein vähän sinnepäin. Aittokallio ei allekirjoita tätä väitettä.
– Se on minun mielestä vähän vääristynyt kuva. Tietysti se on välillä raskasta, mutta niinhän se on joka paikassa. Tosin meilläkin lyhin bussimatka on viitisen tuntia, joten onhan ne aika pitkiä reissuja, mutta mennään aina päivää ennen paikalle ja ollaan yöt hotelleissa. Bussissakin pystyy tarvittaessa nukkumaan. Paljonhan siellä on pelejä ja se on välillä raskasta, mutta pelaaminen on kuitenkin aina hauskaa.
– Kyllä me ainakin pystyttiin treenamaan paljon. Meillä on siellä oma halli, jossa pystyttiin aika vapaasti treenamaan maalivahtivalmentajan kanssa. Välillä vedettiin parinkin tunnin jäätreenejä. Hyvin siellä pystyy jäällä harjoittelemaan. Oheiset ovat sitten jokaisen omalla vastuulla, Sami kertoo.
Maalivahdin näkökulmasta Sami kertoo suurimman eron Suomeen olevan lähinnä laukaisumäärissä. AHL:ssä myös tapellaan edelleen paljon, mikä välillä sekoittaa joukkueiden peliä.
– AHL on sillä tapaa aika jännä sarja, että siellä yleensä tulee molarille joko yli 35 vetoa, tai sitten 15 laukausta. Sellaisia normaaleja 25-30 laukauksen pelejä tulee siellä harvoin.
– AHL:ssä tapellaan paljon. Meillä ainakin joka pelissä ja välillä tuntuu, että vähän liikaakin. Meillä on ollut suhteellisen nuori porukka ja peli on välillä seonnut tappeluiden takia, vaikka oltaisiin hallittu pari erää.
– Se on minun mielestä ihan ok, että välillä tapellaan. Se kitkee kuitenkin niitä ylilyöntejä pois, kun joutuu vastaamaan teoistaan. Mutta jotain siihen pitäisi keksiä, kun välillä pelit menee ihan tappelemiseksi. Viime kaudella yhdessä Toronto-pelissä viimeinen kymmenen minuuttia kesti tappeluiden takia 45 minuuttia. Mutta se on osa lajia siellä ja sen kanssa pitää osata elää.
Aittokallio on myös itse tiputtanut kertaalleen hanskansa ja kilpensä ja ottanut nyrkkeilymatsin kesken ottelun. Toista kertaa ei välttämättä ihan heti ole odotettavissa.
– Peli taisi olla 6-1-siinä vaiheessa kun se kaveri sieltä maaliltaan lähti haastamaan meikäläistä. Itse olin kerran aikaisemmin toisessa pelissä käynyt haastamassa vastustajan molaria, mutta se ei silloin lähtenyt. Nyt kun tuli tilanne, niin ei siinä paljoa miettinyt. Olisi kyllä voinut vähän katsoa minkälainen kaveri siellä oli vastassa. Taisi olla lähempänä kahta metriä ja sataa kiloa. Sain sen kyllä polvilleen heti siinä alussa, mutta se oli silloinkin vielä minun mittainen. Vähän siinä oltiin alakynnessä jossain kohtaa. Ei varmaan ihan heti tule lähdettyä toista kertaa, Sami hymyilee.
NHL ainoa tavoite
Aittokallio on päässyt molempina Pohjois-Amerikan vuosinaan kertaalleen pelaamaan myös Colorado Avalanchen maalille.
– Hienot kokemukset on niistä. Se koko tapahtuma on aivan mieletön. Kyllä sen heti huomaa, että nyt ollaan vähän eri paikassa. Se koko toiminta on ihan erilaista. Kaikki pienetkin asiat on hoidettu ihan niin viimeisen päälle kuin vain voi.
– Peli on siellä vähän nopeampaa, mutta ei nyt niin erilaista. Koko ajan pitää olla hereillä. Jos hetkeksikin nukahtaa, niin heti laitetaan kiekko reppuun.
Viimeisen kautensa kolmivuotisesta sopimuksesta Avalanchen kanssa aloittava Aittokallio janoaa pysyvää paikkaa NHL:n puolella. Sen eteen onkin tehty kaikki mahdollinen.
– Tavoite on päästä pelaamaan NHL:ssä. Aika lailla on tehty hommia siitä lähtien kun sinne lähdin. Kauden aikanakin olen aina yrittänyt rakentaa voima-ja kuntopuolta, että sitten kun sinne pääsee, niin on valmis haastamaan. Nyt lähtee viimeinen vuosi sopimuksesta ja kaikkeni teen, että saisin jatkoa. Kyllä se tavoite on koko ajan takaraivossa, kun tekee hommia.
Helpolla paikka ei tule aukeamaan. Tälläkin hetkellä Coloradon maalilla seisoo pitkällä sopimuksella yksi NHL:n parhaista maalivahdeista Semjon Varlamov ja keväällä Avalanche solmi kolmivuotisen sopimuksen myös sveitsiläisen Reto Berran kanssa.
– Välillä se on päälle tietysti kovaa, kun siellä on kovia kavereita edessä. Tälläkin hetkellä siellä on Varlamov ja Berra, mutta ne on vähän sellaisia asioita, joita ei kannata miettiä. Hoitaa sen oman ruutunsa, niin kyllä se näytön paikka tulee. Ja jos se ei tule Coloradossa, niin jatkaa vaan hommien tekemistä, niin kyllä se jostain aukeaa, Aittokallio toteaa päättäväisenä.
Kesä Ilveksen mukana
Seuraavan kerran Aittokallio pääsee näyttämään taitojaan syyskuussa Avalanchen harjoitusleirillä. Siellä jokainen pelaaja taistelee tosissaan pelipaikasta NHL:ssä.
– Lähden takaisin Pohjois-Amerikkaan syyskuun 8.päivä ja kausi alkaa 18.päivä testeillä training campilla. Siellä on alusta alkaen kova tempo. Mukana on paljon porukkaa ja kaikki yrittävät heti alusta lähtien täysillä, ei sinne kukaan ole tullut vain katselemaan. Heti alusta lähtien on oltava valmiina. Ei siinä ehdi totutella, vaan on painettava sata lasissa alusta lähtien.
Samilla on hyvät edellytykset olla valmiina heti alusta lähtien, sillä maalivahti on päässyt käymään säännöllisesti jäillä Ilveksen kanssa.
– Tämä on ihan loistavaa, että olen päässyt Ilveksen kanssa jäälle. Kun pääsee harjoittelemaan joukkueen kanssa, niin se on enemmän pelinomaista harjoittelua. Ja jätkilläkin on kausi alkamassa, niin nekin yrittää koko ajan tosissaan. Kyllä itsekin on paljon valmiimpi kauden alkaessa, kun on päässyt tässä Ilveksen mukana jäälle.
Aittokallio on päässyt läheltä seuraamaan Ilveksen valmistautumista kauteen. Sami uskoo, että Ilveksellä on potentiaalia yllätykseen.
– Siellä on minun mielestä hyviä jätkiä ja ryhmähenki vaikuttaa tosi hyvältä. Kyllä sen huomaa, että ne kaikki ovat nimenomaan yhdessä. Jos saavat heti alkuun homman toimimaan kunnolla, niin sitä ei koskaan tiedä, että mitä siitä tulee. Se on niin pienistä asioista kiinni. Vaikka ei olisi nimillä kaikista kovin joukkue, niin se ei välttämättä kerro sitä miten kausi menee. Jos palaset loksahtavat kohdalleen, niin sieltä voi tulla isojakin yllätyksiä, Aittokallio analysoi.
Maalivahti vinkkaa myös muutaman pelaajan, joiden otteita kannattaa tulevalla kaudella seurata.
– Uskon, että ainakin Eero Savilahti ja Alexander Ruuttu ovat läpimurron kynnyksellä. Myös Rautiaisen Teemun otteita kannattaa seurata.
Ilves lähtee kauteen nuorella maalivahtikaksikolla, kun vastuuta alkukaudesta kantavat parikymppiset Joonas Korpisalo ja Lassi Yrjölä. Pari vuotta vanhempi Aittokallio ei näe ongelmaa kokemattomassa kaksikossa.
– Jätkät ovat tietysti tavallaan kovan paikan edessä. Mutta ei se minun mielestä ole iästä kiinni, vaan enemmänkin pääkopasta ja siitä miten asioita käsittelee. Ei kannata ottaa turhaa stressiä siitä, että nyt ollaan Liigassa. Menee vaan sillä samalla asenteelle, jolla on Liigaan tullutkin. Joka pelissä tekee parhaansa, se on se isoin juttu.
– Mitä treeneissä ja parissa harjoituspelissä on seurannut, niin hyvinhän ne siellä on potkinut menemään. Todella vastaanottavaisia kavereita, jotka kuuntelevat tarkkaan Karhun (maalivahtivalmentaja Markus Korhonen) vinkkejä. En usko, että Ilves ainakaan molareihin tulee kaatumaan, Sami kehaisee.
Kahden seuran osaomistaja
Aittokallio on koko ajan seurannut tarkalla silmällä Ilveksen otteita myös Pohjois-Amerikassa ollessaan.
– Aika paljon on tullut seurattua. Välillä on pelejäkin nähnyt, mutta sitten muuten katsellut tuloksia ja lukenut juttuja peleistä.
– Siellä muutama muukin pelaaja Lake Eriessä aina välillä kyselee, miten Liigassa menee. Sielläkin on kiinnostusta Liigaa kohtaan. Sellaisia kavereita, jotka ovat kenties kiinnostuneet lähtemään Suomeen pelaamaan jossain välissä. Se on mielestäni hyvä juttu ja kertoo aika paljon Suomen Liigan maineesta. Kyllä se kiinnostaa pelaajia.
Kasvattajaseuransa otteista kiinnostunut maalivahti olikin heti innolla mukana, kun kuuli mahdollisuudesta hankkia Ilveksen osakkeita.
– Se lähti oikeastaan siitä, kun Jokipakka hankki niitä ja kuulin siitä mahdollisuudesta. Ajattelin, että totta kai lähdetään mukaan tällaiseen. Olen niin paljon saanut Ilvekseltä, että koitan itsekin auttaa sillä tapaa kuin pystyn. Toivottavasti siihen lähtee paljon muutakin porukkaa mukaan, niin saadaan kurssi käännettyä.
Ilveksen lisäksi Aittokallio on myös rullakiekkoseura Teiskontien Ryngersin osaomistaja.
– Näin se on. Tällä hetkellä Ryngersistä on vielä vähän isompi palanen kuin Ilveksestä, Aittokallio virnuilee.
– Vuonna 2012 laitettiin homma aluilleen. Ollaan ennenkin pelattu rullakiekkoa yhdessä. Se on hyvä treenimuoto kesällä ja tässä saadaan samalla pidettyä vanha kaveriporukka kasassa. Ensi vuonna olisi tarkoitus lähteä käymään ulkomaillakin turnauksessa ja siitä olisi tarkoitus tehdä sellainen jokavuotinen juttu.
Teiskontien Ryngersin nimen alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta Aittokallio kertoo oman versionsa nimen synnystä.
– Se nimi joukkueelle tuli jotenkin niin, että ilmoittautuminen sarjaan oli jo päättynyt ja GM Saarinen soitti ja kysyi, että pääsisikö vielä mukaan. Siellä oltiin kysytty joukkueen nimeä ja Saarinen veti siinä kohtaa ässän hihasta.
– Kyllä me ollaan vähän mietitty, että lähdettäisiinkö pelaamaan ihan rullakiekon SM-Liigaakin. Sitä täytyy vielä vähän miettiä, että katoaisiko siinä homman idea. Hauskanpito on ollut kuitenkin tärkeintä tuossa hommassa, eikä kesällä täydy olla niin totista. Leikkimielellä, mutta tosissaan. Kyllä sielläkin aina kaikki kudit koitetaan kiinni ottaa. Siinä alkukaudesta on aina vähän opettelua, mutta loppukaudesta pystyy olemaan jo vähän painajaisena vastustajille, Aittokallio hymyilee.