Ilves.comin Vesa Suonsyrjä pääsi toteuttamaan yhden unelmansa, kun Ilveksen maalivahtivalmentaja Markus Korhonen järjesti mahdollisuuden osallistua maalivahtijäille, missä käytiin kaksi rangaistuslaukauskilpailua. Suonsyrjä haastoi mukaan kisaan Vuonna 85 -musikaalin ”Ilveksen
miähen” Mauno Pepposen – eli Tampereen Työväen Teatterin näyttelijän Jari Aholan.
Saavuimme Aholan kanssa hallille hyvissä ajoin ja seurasimme harjoituksia vaihtoaitiosta. Edellinen yö oli mennyt yllättävänkin hyvin, mutta tässä vaiheessa jännitys alkoi nousta.
Ihan vieressämme omaa tekniikkaharjoitustaan vetävä Nils Bäckström tuli luoksemme ja kyseli, miksi olemme paikalla. Kerrottuamme aikomuksestamme yrittää maalia liigavahdeille Nils repesi hymyyn
ja käski laittaa kypärät päähän. Jää oli kuulemma liukasta.
Menimme Jarin kanssa koppiin keskittymään ja pukemaan sopivia varusteita yllemme. Luvan saatuamme marssin lievän epäuskoisuuden tunteen vallitessa jäälle, jossa muutaman kevyen luistelupotkun jälkeen ryhmityimme keskiympyrään ja sovimme säännöt kilpailulle. Kaikki osallistujat ampuisivat kolme rangaistuslaukausta maalille asettunutta Sami Aittokalliota vastaan.
Tässä kilpailussa minun joukkueessani olivat Henri Sandvik ja Henri Tuominen vastassaan Jarin joukkue, johon valikoituivat Ville Korhonen ja Jyrki Jokipakka.
Sain ensimmäisen laukojan paikan.
Katsoessani keskiympyrästä näytti Aittokallio peittävän koko maalin. Lähdin vauhtiin ja ajattelin hakea ranteella takayläkulmaa. Maalin lähestyessä alkoi yllätyksekseni näkyä myös maaliverkkoa ja lähdinkin pienen sivuunviennin jälkeen hakemaan ylänurkkaa, mutta Aittokallio sai torjuttua joko mailansa päällä tai olkapäällä kiekon plekseihin.
Aittokallion huuto ”hyvä yritys” poisti viimeisetkin jännityksen rippeet ja aloin nauttia tilanteesta.
Ahola, joka tavallisesti itse pelaa maalivahtina, ihaili myös ammattivahtien eleettömyyttä.
– Kyllä itse olisin jo monta kertaa tehnyt aloitteen, mikä on lähes aina virhe läpiajoissa ja rankkareissa. Näki, että ammattimies pakottaa vetäjän ratkaisuun, ja aika lussujahan ne olivatkin, nauroi Ahola. – Minut myös yllätti se, miten hyvin katsomon jokaisen istuimen näkee jäältä. Usein siellä luulee olevansa jotenkin näkymättömissä ja turvassa. Voin vain kuvitella, miltä se näyttää pelaajille, kun se on täpötäysi ja siinä sitten yrittää vaikka upottaa rankkaria, tuumaili Ahola.
|
Ensimmäinen kierros jäi maalittomaksi. Lähimmäksi pääsi ylärimaan kilauttanut Henri Sandvik.
Toisella kierroksella onnistuivat Sandvik ja Ville Korhonen. Ratkaiseviin rankkareihin lähdettiin tasatilanteessa 1-1. Kolmas kierros oli toisinto edellisestä, sillä maaliin kiekon saivat jälleen Sandvik ja Korhonen. Maalivahti Aittokallio nollasi varmasti muut yritykset.
Jatkolaukauksilla onnistui ainoastaan Henri Tuominen, joka laittoi hienolla harhautuksella kiekon maaliin ja näin ratkaisi kilpailun voiton joukkueelleni.
Jäimme jäälle Markus Korhosen kehotuksesta ja muutamalla sanalla kävimme läpi yrityksiämme yhdessä Jarin kanssa.
Tässä vaiheessa Ville Kolppanen vapautui toiselta maalilta, ja kun kävin pyytämässä hänet maalille muutamaa lisärankkaria varten, porhalsi paikalle Joonas Rask, jonka kanssa järjestimme toisen rangaistuslaukauskilpailun. Nyt puolelleni tulivat Joonas Rask ja Toni Rajala vastassaan Jarin joukkue, johon valikoituivat Matias Myttynen ja Michael Keränen.
Kilpailu oli maalille tulleen Ville Kolppasen näytöstä. Torjuntaan pysähtyi myös pelaajistolta raikuvat suosionosoitukset kerännyt Jarin ”Steven Stamkos -trick”, jossa Ahola hyppäsi b-pisteiden välissä liukumaan vatsallaan, otti kiekon vasempaan käteensä, syötti sen mailaansa ja siitä ”one timerina” yritti ohittaa Kolppasta. Kiekko meni ohi Kolppasen, mutta myös pari senttiä ohi oikean tolpan. Toni Rajalan hienon harhautuksen jälkeisen laukauksen Kolppanen torjui ilmiömäisellä Hasek-potkulla ollessaan jo kyljellään.
Kisa jatkui laukaus laukauksen jälkeen, kunnes kilpailun 25:ntenä laukojana asetuin kiekon taakse. Päätin jo etukäteen kiertää oikean kautta ja yrittää ampua vasemman tolpan juureen juuri patjan yläpuolelle. Laukaus onnistui hyvin, mutta nousi hivenen ajatellusta ja sivulle kaartaessani ajattelin Kolppasen venyneen jälleen kiekon tielle, mutta Rajalan huuto ”äijä teki maalin!” sai minut katsomaan uudelleen. Näin kiekon painuneen maalin perälle. Pystykiekko meni kuin menikin Kolppasen kainalosta maaliin saakka.
Taustalta tilannetta seurannut Henri Sandvik näki maalin ja tuomio oli selvä : – Maalintekijän maali. Kiekko juuri sinne minne pitääkin.
Tuhannet ajatukset täyttivät pääni ja saatoin jopa unohtaa tuulettaa. Kolppasen nollattua Jarin viimeisen yrityksen poistuimme kopeille yhdessä muiden pelaajien kanssa. Olotila oli jotenkin uskomaton ja vain kiekon talteenottamisen unohtuminen harmitti.
Kotiinpäästyäni kaivoin puhelimeni esiin ja laitoin Nils Bäckströmille viestin:
”By the way: I scored”.
Kohta paukkuu päätypleksi!
Ville Korhosen tyylinäyte!
Vas. Henri Sandvik, Vesa Suonsyrjä, Henri Tuominen, Jari Ahola, Ville Korhonen
ja Sami Aittokallio.
Kolppanen hyvä rankkareissa
Ilveksen maalivahtivalmentaja Markus Korhonen pitää Ville Kolppasta erinomaisena rangaistuslaukausten torjujana. Villellä itsellään on selvät sävelet, miten maalivahdin pitää suhtautua rankkareihin.
– Kyllä se on pitkälle asennehomma. Oikeanlainen asennoituminen ja tarkka keskittyminen ovat tärkeitä. Jo pienestä lähtien minulle on opetettu, että aloite pitää jättää aina vetäjälle. Se auttaa myös, jos tietää laukojan tavat. Silloin osaa odottaa tiettyjä juttuja.
Hyökkääjä Henri Sandvik on tällä kaudella päässyt kokeilemaan pelitilanteessa kerran LeKi-paidassa rankkaria, mutta silloin lämäriharhautus ei purrut.
– Suoraan ei saa lähteä luistelemaan kohti maalia, sillä silloin etu on selkeästi maalivahdilla. Yleensä kannattaa miettiä etukäteen, mitä yrittää ja lähteä toteuttamaan sitten sitä. Jos päätyy harhauttamaan, on harhautuksen lähdettävä riittävän aikaisin, ettei itse päädy liian lähelle maalivahtia. Oma luukkuvahti on hyvä lähde, jolta voi kysyä, mitä kannattaa yrittää.
Ilveksen päävalmentaja Juha Pajuoja joutuu pohtimaan rankkareiden ampujien valintaa voittolaukausklpailussa.
– Kyllähän yleinen maalintekotaito on yksi peruste. Sitten tulevat tietenkin onnistumiset harjoituksissa ja aiemmat onnistumiset vastaavissa paikoissa. Joskus saatetaan valita ns. kuuma pelaaja, joka on kyseisessä ottelussa ollut erityisen hyvässä vireessä.