Ilves paransi sijoitustaan yhdellä: joukkue oli yhdeksäs.

Jursinov lipuu käsistä – Bogdanov luotsiksi

Joukkue kiekkoili ulkomaisen päävalmentajan alaisuuden sitten kauden 1972–1973 ja Len Lunden. Kaudella 1991–1992 Ilveksen päävalmentajana aloitti nimittäin ukrainalainen Anatoli Bogdanov, joka teki Ilveksen kanssa 2+1-vuotisen valmennussopimuksen. Ilves kosiskeli pitkään myöhemmin TPS:ssä loistanutta Vladimir Jursinovia Moskovasta, mutta päätökset viivästyivät. ”Emme halunneet enää odotella, vaan ratkaisimme asiat näin”, totesi toimitusjohtaja Jukka Hirsimäki. Valmentajan nimitystä odottelivat myös pelaajat, sillä Ilveksellä oli vielä toukokuun alkupuolella varsin vähän pelaajasopimuksia koossa.

Pelaajapuolella isoimmat menetykset koettiin keskushyökkääjäpuolella, kun Mika Nieminen siirtyi Lukkoon ja Hannu Mattila Itävaltaan. Edelliskauden loistohankinta Roman Bozek menettiin SaiPaan ja nuori Jarkko Varvio HPK:hon. Sen sijaan tulopuolella olivat HPK:sta palanneet Raimo Summanen ja Ville Sirén. Keskushyökkääjien kärkinimiksi hankittiin paluumuuttaja Risto Jalo Ruotsista ja Vjatsheslav Lavrov Neuvostoliitosta.

Sekavan syyskauden kruunaa nyrkkitalkoot Hämeenlinnassa

SM-liigakausi alkoi voitolla Joensuusta, mutta tämän jälkeen Ilves jumiutui seitsemän ottelun voitottomaan putkeen. Nihkeät otteet kiristävät joukkueen tunnelmaa. Raimo Summanen antoi Ilves–KalPa-ottelun (10.10.1991) jälkeen julkisuuteen epäasiallisia lausuntoja SM-liigasta ja sen toimitusjohtajasta Urpo Helkovaarasta. Ilves antoi Summaselle sakot kurittomasta käytöksestään.

Ilveksen kauden toinen liigavoitto irtosi viimein Ässiä vastaan 17.10.1991, kun konkaripuolustaja Risto Siltanen tykitti päätöserän puolivälissä 3–2-voittomaalin. ”Paras ottelu minun aikanani, vaikka kieltämättä kolmannessa erässä Ilves oli maalipaikkojen osalta onnekkaampikin. Tietynlainen psyykkinen kynnys on nyt ylitetty”, päävalmentaja Bogdanov vakuutti.

Lokakuun lopusta ei kuitenkaan jäänyt käteen tämän jälkeen kuin 20. lokakuuta saalistettu kotivoitto Hockey-Reippaasta (4–1). Vaasan Sportista Ilvekseen siirtynyt 17-vuotias puolustaja Jani Nikko teki ottelussa väkevän debyyttinsä SM-liigassa. Ilves oli kyllä JyPHT:ta vastaan (31.10.1991) 4-1-kotijohdossa päätöserän alussa, mutta menetti otteensa ja hävisi ottelun jatkoajalla 4–5.

Spekulaatiot päävalmentaja Bogdanovin potkuista kävivät jo kuumana, kunnes marraskuun aluksi Ilves räväytti kolmen ottelun voittoputken. Vuorollaan kaatuivat Lukko (2–1), Jokerit (peräti 10–1!) ja Tappara (5–3). Tapparaa vastaan onnistui erityisesti Kai Syrjänen, joka alkukaudella oli jo jäähdyttelemässä alasarjatasolla Vammalassa. Raimo Summasen ja Tommi Kiisken loukkaantumiset toivat miehelle kutsun takaisin liigajäille.

Loppuvuoden aikana Ilves poimi vain yksittäisiä voittoja, ja maalinteko oli varsin tehotonta. Joulukuun värikkäin ottelu nähtiin joulutaukoa ennen, kun Ilves kohtasi HPK:n Hämeenlinnassa. Päätöserässä tappelussa saivat ottelurangaistukset Ilveksen Ville Sirén ja Raimo Summanen sekä HPK:n Tomas Jelinek ja Timo Nykopp. HPK voitti ottelun 2–1.

Ilveksen tappio avittaa Tapparan matkaa kohti SM-karsintoja

Vuoden 1992 Ilves aloitti pirteästi, kun Ilves voitti Tampereella Ässät 5–3. Ensimmäistä otteluaan pelannut toisen polven liigakiekkoilija Sami Ahlberg ampui aivan toisen erän lopulla Risto Jalon syötöstä 2–3-kavennuksen, joka käynnisti Ilveksen nousun.

Vuoden seitsemästä ensimmäisestä ottelusta Ilves voitti viisi, mutta oli Albertvillen olympialaisten tauolle mentäessä (19.1.1992) käytännössä menettänyt mahdollisuutensa pudotuspeleihin. Kevään erikoisin ottelu nähtiin kolmanneksi viimeisellä kierroksella Porissa, jossa sähkökatkos keskeytti ottelun kahdeksi tunniksi. Arki-illan ottelu päättyi vasta noin kello 22.30, kun Mikko Luovi laukoi Ilvekselle jatkoajalla voittomaalin.

Toiseksi kierroksella Ilves panosti A-nuorten finaalisarjaan, ja esimerkiksi liigaottelussa HIFK:ta vastaan (14.3.1992) mukana oli vain 13 kenttäpelaajaa.

Viimeisessä runkosarjaottelussa Ilves kohtasi Lahdessa Hockey-Reippaan, joka tarvitsi voiton päästäkseen uusintaotteluun Tapparan kanssa siitä, kumpi joutuu SM-karsintoihin. Ilveksen pelaajien moraalia epäiltiin mediassa H-Reipas -ottelun alla. ”Paljon on asiaa kyselty, mutta minusta ajatus [tahallinen tappio H-Reipasta vastaan] on järjetön. Pelkästään yleisömäärien kannalta on hyvä, että paikallispelejä on jatkossakin Tampereella. Kostoajattelu on muutenkin aika alkeellista tässä tilanteessa”, vakuutti joukkueenjohtaja Hannu Soro.

Ilves hävisi Lahdessa 3–7 ja niinpä Hockey-Reipas kohtasi Tapparan uusintaottelussa SM-karsintoihin joutumisesta. Lahtelaiset sysäsivät itse asiassa uusintaottelun kautta Tapparan lopulta SM-karsintoihin asti. 1. divisioonaan ei paikallisvastustaja kuitenkaan vajonnut, sillä Tappara oli karsinnoissa Oulun Kärppiä vahvempi otteluvoitoin 3–1.

Ilveksen valju kausi sen sijaan päättyi runkosarjaan sijalle yhdeksän. Se jäi 12 pistettä viimeisestä pudotuspaikasta, jonka otti kuudenneksi tullut Helsingin IFK.